Harmaat virkatut nilkkaimet

Lämmin kiitos kommenteistanne edelliseen kirjoitukseeni. 

Nyt on kuitenkin taas aika esitellä käsitöitä :) Viehätyin nimittäin jokin aika sitten kovastikin Prinsessajuttu-blogissa olleista piparkakkureunaisista villasukista.

Ne olivat niin kovin somat, että pohdin, kuinka itsekin voisin hiukan prinsessailla. 

Eilen illalla sitten kävin äidin lankapurkilla, josta sain käsiini harmaata sukkalankaa vuodelta nakki ja muusi.

Aloitin virkkaamisen testaten ensimmäistä kertaa pylväiden virkkausta suoraan ilman ketjusilmukoita. Opastusta siitä, mitä tarkoitan, voit kurkkia täältä Dropsin videosta.

Ensimmäisen nilkkaimen sain valmiiksi eilen, napit nilkkaimiin löytyi äidin nappirasiasta. Toisen viimeistelin tänään mummolassa käydessämme. Ja tällaiset niistä sitten tuli:

Ja tältä ne näyttävät ilman jalkojani. 

Olen näihin hykerryttävän tyytyväinen *hyrr*hyrr*

PS. Mukavan joustavan pinnan saa aikaan puolipylväillä aina vain takasilmukkaan virkaten.

Kohti isänpäivää

Onpas ollut semmoinen viikko, etten pahemmin koneella ole viitsinyt kotosalla istuskella.

Meren hiomia kiviä Nizzan rannalta parin viikon takaa.

Koko viikon on joka tuutista tullut mainoksia huomisesta isänpäivästä, ja huomaan olevani siitä ihan suunnattoman katkera. Viime vuoden isänpäivä meni isän elokuisen kuoleman vuoksi vielä samassa surun aallossa. Nyt huomaan surun sijasta tuntevani ärtyisyyttä siitä, etten minä saa huomenna laulaa isälleni. Haudalle en viitsi mennä onnittelulauluja laulamaan, sillä se ei taitaisi olla ihan viisasta. Enkä sitä tosissani siis ole ajatellutkaan - älkää huolestuko. ;)

Radiossakin toitotettiin isän muistamisesta eilen kotopuoleen  ajellessani, ja vaihdoin kanavaa joka kerta, kun joku mainitsi sanan Isä. Loppumatkan päätinkin sitten kuluttaa lauleskelemalla kaikenlaisia lauluja, kunnes yhtäkkiä huomasin laulavani kappaletta "Päivä vain.." ja tuli itku. Lauloimme kappaleen isän hautajaisissa, sillä isä eli päivän vain ja hetken kerrallansa sinnitellen kanssamme 19 vuotta saatuaan diagnoosin aivokasvaimesta.

Miten iloinen olenkaan niistä 19 vuodesta! Isä sai niin pitkän jatkoajan, vaikka ennusteet alkujaan olivat kaikkea muuta kuin hyvät. Tunnen myös jonkinlaista ylpeyttä isän jatkoajasta, kun kerron siitä vieraammille. Ja olen niin ylpeä isästäni. En koskaan kertonut sitä hänelle, en varmasti edes ajatellut asiaa silloin, kun hän vielä vuosi sitten kesällä makasi kotisohvalla, ja istuin hänen vieressään höpötellen kuulumisiani niin kovalla äänellä ja selkeästi artikuloiden, että hän varmasti kuuli ja ymmärsi. Isällä kun oli huono kuulo, ja viimeisinä vuosina asiat piti esittää oikein selkeästi.

Ärtyisyyteni hälvenee nyt tätä kirjoittaessani, sillä nythän minäkin muistan isääni. Muistan isääni ja ajattelen hyviä asioita. Isälle esittelin aina kaikki uusimmat käsityöni täällä kotona käydessäni. Yhden serkulleni tekemäni maton me päättelimmekin yhdessä. Nyt jälkeenpäin olen ajatellut, että isäreppana ei huonokuntoisuutensa vuoksi olisi edes päässyt karkuun, kun istahdin hänen viereensä sohvan reunalle käsityösaaliini kanssa. Uskon kuitenkin, että hän piti yhteisistä höpöttelyhetkistämme, enkä unohda sitä lämmintä katsetta, kun hän jotain työtäni hypistellessäni katsoi minuun ja sanoi: "Hieno."

Sitä lämmintä katsetta minä ikävöin ihan hirveästi, ja yritän valokuvista vielä sen tavoittaa.

Onneksi on muistot.

Huomenna on hyvä päivä muistaa isää. 

Olen tehnyt sitä enemmän tai vähemmän koko viikon - kuukauden - vuoden.

Rauhallista isänpäivää kaikille!

Kattausliina ja lasinalusia - ja mitä sitten tapahtuikaan?

Vietin mainion viikonlopun ystävieni kanssa. 

Kaksi heistä oli vast'ikään täyttänyt 30 vuotta, joten sitäkin tuli juhlistettua. 

Toinen pyöreitä täyttäneestä ystävistäni pitää kovasti mintunvihreästä, joten hänelle virkkasin kattausliinan sekä lasinalusia Prinsessajutun blogissa julkaistuilla ohjeilla. Kattausliinan ohje  *klik*täällä*klik* ja lasinalusten ohje *klik*täällä*klik*

Ja tämmöinen setti niistä tuli :)

Eilispäivä meni rauhallisesti.

Virkkasin ja sain tuuman. 

Oikein innostuinkin, kun päätin perehdyttää nämä kolmekymppiset virkkauksen saloihin. 

Otin käsityönurkkauksesta nöttöspurkkini, josta uudet oppilaani saivat valita mieleisensä langan.

Virkkauspenaalistani valitsin sopivan kokoiset koukut.

Touhu aloitettiin ketjusilmukoilla.

Jatkettiin kiinteillä silmukoilla.

Ja seuraavaan kerrokseen taiteiltiin kiinteitä silmukoita, puolipylväitä ja pylväitä.

Luomus pyöritettiin lopulta ruusuksi.

Ja illanviettoon lähtiessämme se komeilikin jo ystäväni sormessa. 

Luomisen ja onnistumisen riemua parhaimmillaan!

Tästä jäi hyvä mieli! :)

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

11 asiaa

Anne-Mari laittoi minulle haasteen jo 18.9, enkä ole vieläkään vastannut siihen. Mutta täältä pesee :)

Eli näin se menee:
                        1. Jokaisen haastetun pitää kertoa itsestään 11 asiaa
                        2. Pitää vastata haastajan antamiin 11 kysymykseen
                        3. Pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastettaville
                        4. Heidän pitää valita haastettvaksi 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa
                        5. Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.


11 asiaa minusta:


1. Pelkään pimeää enemmän kaupungissa kuin maaseudulla.
2. Pidän kovasti piirtämisestä, mutta en ole pitkään aikaan piirtänyt mitään.
3. En osaa kutoa / neuloa muuta kuin neulontaharpulla, mikä onkin varsin mainio laite. 
4. Minulla on syntymävika, jonka vuoksi vasen käteni on oikeaa puolet lyhyempi ja siinä on vain kolme sormea. Pienillä sukulaisillani on aina hauskaa, kun minulla on vähemmn sormia kuin heillä :)
5. En aio jakaa tätä haastetta eeenpäin, sillä minua hiukan laiskottaa. *nolo*
6. Uudet villasukat ovat ehkä yksi maailman parhaita juttuja.
7. Menen lähes aina nukkumaan villasukat jalassa. Aamuisin toinen on aina kadonnut.
8. Meidän sängyn alla on aika paljon parittomia villasukkia.
9. Lempiviikonpäiväni on torstai. On ollut jo moooooooonta vuotta. 
10. Torstaisin käyn sushilla. Aloitin tavan tänä syksynä suodakseni itselleni iloa. 
11. Opin syömään sushia vasta n. 2 vuotta sitten, kun kävimme työporukalla sushiravintolassa. Rakastuin sushiin vasta kolmannella kerralla - ja nykyisin se on  vaan niiiiiiiiiiiiiiiin superhyvää. Mjams.

Anne-Marin esittämät kysymykset ja niihin vastaukset:
 
1. Mikä on suosikkilankasi.
Olen kovasti tykännyt Jade-langasta, jota saa usein alennuksella Lankamaailmasta.
2. Lempivärisi?
Vihreä
3. Ikävin neulemuistosi?
En neulo, mutta harmittavin virkkausmuistoni liittyy siihen, kun mummoni moitti minua liian suuren koukun käytöstä ja oli sitä mieltä, etten kykene virkkaamaan kunnolla koskaan. Mummoni pyysi minulta myöhemmin anteeksi, sillä harmistuin niin kovasti. Hän se minut kuitenkin alunperin opetti virkkaamaan, ja myöhemminkin hän oli pahoillaan sanomastaan. 
4. Mukavin neulemuistosi?
Edelleen virkkauslinjalla. Kun samaisen mummon kanssa tärkkäsimme tekemääni pitsiliinaa, ja hän suukotti minua niskaan kutsumalla minua mummon pikku karitsaksi. 
5. Neulotko itselle vai lahjaksi?
Sekä että.
6. Mistä ostat lankasi, netistä vai kaupasta?
Useimmiten kaupasta.
7. Miksi kirjoitat blogia?
Pidän kirjoittamisesta, ja täältä näen, mitä sitä on tullut tehtyä ja mihin ne kaikki työt ovat päätyneet :)
8. Käsitöihin liittyvä suurin haaveesi?
 Kun olisin vähän nopeampi.
9. Valokuvaaminen, helppoa vai ei?
Ei helppoa- ainakaan nykyisellä Samsung-kamerallani, joka oli vähän pettymys jo uutena.
10. Annatko virheiden olla vai puratko pienimmätkin virheet?
Annan olla, jos se ei ole liian näkyvä.
11. Mitä sellaista sinulta ei ole kysytty, mihin haluaisit vastata? Tässä voit kysyä sen itse itseltäsi ja luonnollisesti myös vastata? Vastaan Anne-Marin blogissa olleeseen Osakaisen esittämään kysymykseen: "Jos tekisit aarrekartan, millainen siitä tulisi?"
Teimme pienenä siskon kanssa aarrekartan. Vanhan ajan tunnelmaa luodaksemme poltimme kartan reunat röpöläisiksi kynttilällä. Siitä tuli aika kiva, ja sellaisen efektin varmaan tekisin nytkin, jos karttaa pitäisi lähteä tekemään :)


Ja kuten tuolla 5:ssä kohdassa ensimmäisessä osiossa kerroin, en jaa haastetta tästä enää eteenpäin. Mikäli joku haluaa ottaa vastaan tämän, napatkoon mukaansa :)

Mukavaa sunnuntai-iltaa teille kaikille!




 

Hertta-Neiti

Salainen operaationi on valmis! Valkoista, vaaleanpunaista ja ruskeaa lankaa käyttämällä sekä Heidi Bearsin ihanan kannustavaa *klik*ohjetta*klik* noudattamalla sain valmiiksi pari viikkoa sitten oman Happypotamukseni! Voi sitä onnenpäivää! :)))

Mutta annetaanpas neidin itse kertoa hiukan tarkemmin ;)

Hei kaikille!

Minun nimeni on Hertta.

Olin alkuun hiukan ujo.

Hännän ja korvannipukat saatuani reipastuin huomattavasti.

Minua halailtiin jo syntymäkodissani ihan hirvittävästi, ja minusta luopuminen oli kuulemma mahdottoman vaikeaa. Mutta päätös oli tehty jo ennen ensimmäistäkään ketjusilmukkaa.

Olin siis valmis uusiin seikkailuihin. Sain mukaani nimilapun sekä vihon, johon oli kirjoitettu muistoja minun uudesta omistajastani 15 vuoden ajan. Emäntäni kuulemma itkeä tirautti viimeistä sivua kirjoittaessaan, sillä hän liikuttuu nykyään niin helposti.

Minä vihkoa tuskin luen, ellei sitten uusi 15-vuotias emäntäni lue sitä minulle jonain iltana iltasaduksi.

Pus pus ja aurinkoa päiviinne!

Rakkaudella, 

HERTTA

Savez-vous planter les choux?

Kävin tänään ostamassa vihreää Eko-ontelokudetta Poppanavakasta. Päädyin ostamaan sieltä joululahjatarpeitakin, ja pätäkkää meni enemmän kuin oli tarkoitus. 

Vyyhtiä tuolilta keriessäni tuli viheriästä kasvavasta kerästä mieleen ranskalainen lastenlaulu, jossa istutetaan kaaleja. Hyräilin sitä koko kerimisen ajan, ja nyt tuo korvamato luikertelee korvissani, sillä melodia jää pyörimään päähän....! Mutta laulun kautta muistuu vielä 15 vuoden jälkeenkin, mitä mikin kehonosa on ranskaksi. 

Tässä siis minun kaalinkeräni, joka on istutettu maahan ranskaksi ;)

Savez-vous planter les choux?

Osaatteko te istuttaa kaaleja?

Jos haluat tutustua tähän kaalikorvamatoon, löydät sen täältä! 

Mutta HUOM! OBS! Teet sen omalla vastuullasi ;)

Kuinka moni uskaltautuu?!? :D

Syömään!!!

Kiitos kommenteistanne syysmyssyyn. Niitä lukiessa tuli hyvä mieli, ja olen viileämpinä aamuina vetänyt myssyn tyytyväisenä päähän. Nyt on aamuisin ollut kuitenkin taas hiukan lämpöisempää, joten olen välillä tuntenut itseni ihan ylipukeutuneeksi bussipysäkillä myssy korvilla nököttäessäni. 

Minulla oli eilen lauantaityöpäivä. Nollasin pääni totaalisesti töiden jälkeen valmistaessani ruokaa 3 tuntia!

Katsoin kelloa vasta työntäessäni ruoat uuniin. Siinä väkerrellessä ja hyräillessäni en totisesti ajatellut mitään muuta. Mainiota! Osa ruokasorteista on ollut valmiina jo useamman vuoden (esim. etualalla olevat karjalanpiirakat ja korvapuustit sekä kulhossa köllöttävät rinkelit), koska ajattelin joskus itse aloittavani nukkekotiharrastuksen.

Välillä tulee kuolattua nukkekotiblogeja ja huokailtua ihastuksesta, mutta omaa nukkekotia minulla ei vielä ole. Eipä sille olisi tilaakaan täällä meidän tönössä. Mutta serkuntytöllä on uudessa ikiomassa huoneessaan ihana, jykevä nukkekoti, joka oikein kiljui ruokia keittiöönsä :) Tänä aamuna virkkasin vielä tuon pikkuruisen kauppakassin. Vien nämä lähiaikoina serkuntytölle myöhästyneeksi synttärilahjaksi.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Syysmyssy

Eipä saanut kerätonttu pitää hiippalakkiaan. Eikä saanut lopulta myssyn virkkaajakaan hiippalakkia..

Tein siis kyllä semmoisen tonttulakinmallisen, mutta se näytti päässä melko mäntiltä, vaikka kovasti yritin vakuutella itselleni, että-jotta-hyvä-siitä-tuli. Siippa on meillä totuudentorvi, ja tovin hänen ilmeitään tulkittuani purkasin koko hiipan. Teinkin sitten lopulta jotain ihan muuta!

Tuli syysmyssy 

jossa on korvaläpät pahemmille viimoille

Tämä näyttää minusta nyt kyllä näin kuvassa ihan ylösalaisin olevalta kattilalta, mutta päässä se näyttää siedettävältä. Tänään tämä oli minulla ekaa kertaa aamusella päässä, eikä kukaan bussissa mielestäni ainakaan hirnahdellut astuessani sisään.

Tämä jää siis käyttöön, kunnes sen taas joku purkaa ;) 

Syksykelejä kaikille, sytytelkää kynttilöitä iltoihinne!