Oli into ja oli mukamas joku visio. Sama tilanne oli vuosi sitten Tuplaten-projektin kanssa. Into pinkeänä toteuttamaan, vaikken ihan vielä tiennytkään miten.
Löytyi ohje yhteen pikkaraiseen ruutuun, ja Höstvisa tosiaan vaan soi korvissa koko päivän. Ruutu oli semmoinen, että välittömästi tuli ystävä mieleen.
Ja Höstvisa sen kuin rallatteli päässä sanoen, että syksyä siihen peittoon pitää saada.
Visio ja hurjaa ohjeiden selailua. Juuu, oikein hyvä tulee, 3 tuntia virkkaamista ja lopputulos sellainen, että ruma on, en kelpuuta, ei tästä mitään tule. Ei onnistu.
Eilen ystävälle sanoin, että vihreää tulee, onko ok? Ja jos se kuu ja aurinko lentäiskin mäkeen. (Ei siis mitään hajua, miten etenen, olin umpikujassa.)
Ystävä toivoi kuun ja auringon. Lupasin ne säilyttää, vaikken tiennyt miten. Ajoin töiden jälkeen lankakauppaan, joka ovikyltin mukaan oli jo kiinni, mutta ovi ei ollutkaan vielä lukossa ja pääsin ostoksille. Ihana Villakka Jämsässä. (Tähän 100 sydäntä)
Minulla oli osa langoista mukana ja sanoin kaipaavani oikeita värejä niiden kaveriksi, ja siinä sitten pyöriteltiin värejä kauppiaan kanssa. (Ne aiemmin kaapinkätköistä tekemäni värivalinnat riitelivät keskenään, vaikka komensin niitä sopimaan toistensa kanssa vaikka väkisin. Eihän siitä mitään tullut.)
Peitosta tulee värikäs, eikä mitä ilmeisimmin niin vihreä kuin mitä eilen päivällä vielä luulin. Siinä säilyy aurinko ja kuu, ja siihen tulee kukkia ja aavistus viljapeltoa? Löysin vihdoin ohjeen, josta tykkään ja jota voin soveltaa.
Eilisiltana sovelsin ja laskin. Virkkasin yhden kerroksen kaksi kertaa ja huomasin sen jälkeen, että edelleen kerroksesta puuttuu kaksi tärkeää Puff-silmukkaa (olikohan ne edes sen nimisiä..), pistin tilkun syrjään ja menin nukkumaan päättäen, etten tänään kyllä virkkaa mitään.
Voi luovan työn prosessit! Virkkausmatka on alkanut ja voi kuinka se tulee rönsyämään.
Kuu, aurinko, kukat ja viljapelto 🌾❤️ voisko parempaa olla ❤️
VastaaPoista