..vaan Perhonen!
Tähän malliin löytyi ohje lehdestä, jonka sain kummitädiltäni, joka oli saanut sen joskus mummoltani, joka kuulemma joskus taas oli saanut sen äidiltäni, ja jonka sivuja selaillessani löysin pöytäliinamallin, joka oli minun ensimmäinen ikinä virkkaamani kokonainen juttu ja jota virkkasin aina mummon luona käydessäni.
Selkäpiissäni kulki kylmät väreet, kun bongasin ohjeen, että täällähän tämä onkin! Piti penkoa varastot läpikotaisin, että sain esitellä teillekin todistettavasti ensimmäisen valmiin pitsiliinani ikinä! Ah, memories. Lehden nimi on ytimekkäästi Virkkaa kotiin ja se on vuodelta 1980. Pitsiliina on tehty vuosien 1994-1996 tienoilla. Tarkkaa vuotta en muista.
Tänään täällä paistoi aurinko! Ja sain möyriä pihalla, ja löysin kasvimaata kuopsutellessani viimevuotisia juuripersiljoita, jotka olivat letittäytyneet kimppaan talvea vastaan. :) En ole vielä uskaltautunut maistamaan, että ovatko syömäkelpoisia, mutta toisaalta, mikä juurakoita pilaannuttaisi. Porkkananjämiä ei näkynyt missään. Koko porkkanarivi oli vimpan päälle kynitty. Uskon, että pihalla loikkineet Vemmelsääret ovat olleet asialla. Ne nälkäiset olivat syöneet pikkuruisesta omenapuustamme silmuja monen oksan osalta terävillä hampaillaan. Monta oksaa vaikuttaisi siis tänä keväänä jäävän vaille kukkasia. Onko jollain tietoa, miten hyvin jyrsityt oksat uudistuvat? *Sniff*
Mutta juu, muuten oli erittäin mukava päivä. Kävimme Pirkka-hallilla messuillakin, ja mukaan tarttui pari kirjaa sekä kukkasorttia nimeltään vuoriarho. Niihin tulee valkoisia kukkasia joskus vähän kesemmällä. Nyt ne odottavat eteisen ikkunalla, että lumet sulaisi koko pihalta ja ne pääsisivät kaivautumaan multiin.
Ilta on jo pitkällä, joten täytyypi painattaa pehkuihin. Öitä!
Tähän malliin löytyi ohje lehdestä, jonka sain kummitädiltäni, joka oli saanut sen joskus mummoltani, joka kuulemma joskus taas oli saanut sen äidiltäni, ja jonka sivuja selaillessani löysin pöytäliinamallin, joka oli minun ensimmäinen ikinä virkkaamani kokonainen juttu ja jota virkkasin aina mummon luona käydessäni.
Selkäpiissäni kulki kylmät väreet, kun bongasin ohjeen, että täällähän tämä onkin! Piti penkoa varastot läpikotaisin, että sain esitellä teillekin todistettavasti ensimmäisen valmiin pitsiliinani ikinä! Ah, memories. Lehden nimi on ytimekkäästi Virkkaa kotiin ja se on vuodelta 1980. Pitsiliina on tehty vuosien 1994-1996 tienoilla. Tarkkaa vuotta en muista.
Tänään täällä paistoi aurinko! Ja sain möyriä pihalla, ja löysin kasvimaata kuopsutellessani viimevuotisia juuripersiljoita, jotka olivat letittäytyneet kimppaan talvea vastaan. :) En ole vielä uskaltautunut maistamaan, että ovatko syömäkelpoisia, mutta toisaalta, mikä juurakoita pilaannuttaisi. Porkkananjämiä ei näkynyt missään. Koko porkkanarivi oli vimpan päälle kynitty. Uskon, että pihalla loikkineet Vemmelsääret ovat olleet asialla. Ne nälkäiset olivat syöneet pikkuruisesta omenapuustamme silmuja monen oksan osalta terävillä hampaillaan. Monta oksaa vaikuttaisi siis tänä keväänä jäävän vaille kukkasia. Onko jollain tietoa, miten hyvin jyrsityt oksat uudistuvat? *Sniff*Mutta juu, muuten oli erittäin mukava päivä. Kävimme Pirkka-hallilla messuillakin, ja mukaan tarttui pari kirjaa sekä kukkasorttia nimeltään vuoriarho. Niihin tulee valkoisia kukkasia joskus vähän kesemmällä. Nyt ne odottavat eteisen ikkunalla, että lumet sulaisi koko pihalta ja ne pääsisivät kaivautumaan multiin.
Ilta on jo pitkällä, joten täytyypi painattaa pehkuihin. Öitä!
.png)
.png)
Olipa kiva tarina liinasta! Aloin oikein itsekin miettimään, että koska ja mistä ohjeesta olen mahtanut oman ensimmäisen pitsiliinani virkata, mutta noin hyvin en kyllä sitä pysty paikallistamaan. Eikä tekele todennäköisesti ole enää tallessakaan eikä varsinkaan näytä noin hyvältä:)
VastaaPoistaKiitos Aarnilintu! Olin kyllä itsekin tosi positiivisesti yllättynyt, että ohje löytyi :)
VastaaPoista