Virkattu ahven

Jostain osui silmiini teksti, että kisumirrit voisivat tykätä virmajuuresta. Yrttivalikoimassamme on virmajuurta, joten annoimme Mörkön haistella purkkia. Ja Mörköhän tykkäsi, se puski ja puski purkkia silmät kiinni hyristen. Sitten päätin tehdä Mörkölle oman virmajuurisukan, mihin sain idean Tuutusen basaarin Unna Tuutikin minttusukasta.

Myöhemmin illalla sukka löytyi lattialta aavistuksen verran pureskeltuna kumolle pusketun rahapuuruukun vierestä. Tykätty oli siis ja kovasti. :)

Vielä myöhemmin illalla aloin iltaruoan jälkeen selaamaan joululahjaksi saamaani Lesley Stanfieldin kirjaa Virkkaa kukkia perhosia ja korentoja. Sieltä löytyi hauska kultakalan ohje, ja jotenkin keskustelu siipan kanssa johti siihen, että olisikin hauskaa virkata ohjetta muokaten ahven. Ja ahvenen sisään täytteeksi sukankärjellinen virmajuurta. Ja ei kun tuumasta toimeen. Tuollaisen fisun sain sitten illan päätteeksi virkkuukoukultani saaliiksi. :)

Ainut ikävä puoli ahvenessa on se, että se haisee niin hurjasti virmajuurelle, että sitä on minun mielestäni säilytettävä tiiviissä lasipurkissa silloin kun sillä ei leikitä. Ehkä Mörkön mielenkiinto ahveneen säilyy paremmin, kun se ei olekaan koko ajan saatavilla.