Porkkanalangat

Minulla oli tänään treffit lankakaupassa.

Ja siippani osti elämänsä ensimmäistä kertaa lankaa. :)

Erittäin onnistunut tapaaminen siis.

Ollaan jo pitkään puhuttu, että virkkaisin siipalle mankkapussin hänen kiipeilyharrastustaan varten. Olen yhden virkannut jo viitisen vuotta sitten, mutta nyt tarvittaisiin sellainen jokapäiväiseen käyttöön soveltuvampi. Ja pitkään ollaan puhuttu, että yhdessä mennään lankaa valitsemaan, että taatusti on sitten sopivan värinen ja sitä rataa.

Olin tänään lankakaupan lähettyvillä kun siippa pääsi töistä, joten sovittiin treffit sitten sinne. Minä ehdin jo pyörähtää pikapyrähdyksen putiikissa ennen siipan tuloa, ja iskin silmäni viheriään Ville-lankaan, joka silmissäni näytti jo ihanalta keväiseltä pipolta, jonka mallin bongasin Garnstudion sivuilta parisen viikkoa sitten.


Mankkapussin (mankka = magnesiumjauhe, jolla estetään käsiä hikoamasta kiipeilyn aikana) langan valinta olikin hiukan haasteellisempi. Piti olla paksua ja piti olla pirteää. Ensin harkittiin sinistä, kunnes silmäni osuivat oranssin värisiin Janne-keriin. Tuumailtiin, että niistä saisi kivan pussukan valjaisiin roikkumaan.



Niinpä minä ostin omat pipolankani ja siippa omat pussukkalankansa. Lupasin, että voin myös opettaa häntä itse virkkaamaan sen pussukan, mutta siippa ei ollut kovin yhteistyötahtoinen.

Vasta kotona huomasin, että ostamamme väriskaala oli täysi porkkana. Jos lankaa jää, niin virkkaan porkkanoita. :)




Keväistä maaliskuun alkua kaikille!