Sen jälkeen kun toden teolla aloitin vapaaehtoistoiminnan Mummon kammarin kautta, olen huomannut, että vanhukset pitkin kaupunkia jotenkin huomaavat minut ja alkavat juttelemaan. Tänäänkin linja-autossa eräs vanhempi herrashenkilö istahti viereeni ja alkoi jutustelemaan säästä. Koska miehellä juttua riitti, istuin bussissa yhden pysäkinvälin enemmän ja kävelin vähän pidemmän matkan asioilleni. Eilen koiraa ulkoiluttava rouvashenkilö kommentoi minulle sään kylmyyttä, kun odotin siippaa hakemaan minut töistä kotiin. Viime viikolla kaupassa kassanjonossa vanhempi harmaapäinen mies kommentoi ostamaani sisustussydäntä; että siinäpäs on suuri sydän!
Ja ihan takuuvarmasti tämmöisiä puheliaita vanhuksia ei ole tielleni sattunut nykyisessä asuinkaupungissani ennen kuin nyt tammikuussa 2012. Myönnän, että lapsuuskunnassani tielle tuli harva se viikko joku mummoni ystävä, joka muisti minut niiltä ajoilta, kun istuin mummoni olohuoneessa höpöttämässä kaikille mahdollisille mummon vieraille. Silloin hävetti, kun en suurin surminkaan muistanut mummeleiden nimiä, ja he tuntuivat tuntevan minut vallan mainiosti.
Varsinainen mummomagneetti minusta on siis tullut, mutta en valita. Päinvastoin. Minusta on äärimmäisen mukavaa päästä jutustelemaan niitä näitä (yleensä keskustelun aiheena on sää) milloin missäkin. Itse asiassa omalla kotipysäkillänikin höpötän erään rouvan kanssa aina säästä, kun samaan aikaan pysäkille satumme. Sää on mitä mainioin keskustelunaihe, vaikka kliseinen kylläkin. Mutta olen kyllästynyt olemaan tuppisuu. Yhden rouvan tosin säikäytin perinpohjaisesti kun sanoin hänelle pysäkille mennessäni Huomenta. Rouva mulkaisi minua ja käänsi selkäänsä aavistuksen verran. Hän ei siis mitä ilmeisimmin ollut jutusteluihmisiä.
Arvonta (täällä!) on edelleen käynnissä. Käykäähän osallistumassa tekstiä kommentoimalla. Mukavasti osallistujia arvontaan on jo tullutkin, mutta mukaan mahtuu vielä :)
Kirpsakkaa viikonjatkoa teille kaikille!
8 tuntia sitten
Minäkin olen huomannut, että kun pitää ystävällisen ilmeen naamallaan, niin vanhemmat ihmiset tykkää tulla juttelemaan. Tytärkin sanoi kerran, että ihan hävettää, kun sinä aina pölötät kaikkien kanssa :) Mitäs hävettävää siinä on, mukavaa vaan :)
VastaaPoistaTuli mieleen, että en tiedä kuinka vanhoja sinä ja ensimmäinen kommentoija olette, mutta mä oon pian vasta 24 ja mulle tulee mummot ja papat juttelemaan ihan ahkerastikin :) Hassua, nyt kun muutin tänne Helsinkiin, niin ekana tutustuin yhteen mummoon ja seuraavaks pariin pappaan :D
VastaaPoistaMutta totta, iloisen ilmeen kun viitsii pitää kasvoillaan, ni johan päivä piristyy, hymykin on tarttuvaa laatua ;)
Samaa mieltä kuin edelliset, iloinen ilme vain kasvoille, mutta olen huomannut, että jos hymyilet liian paljon, niin katsovat kaksi kertaa!!
VastaaPoistaTäällä itä-Suomessa juttelu on hyvin yleistä. Ja itsekin aloitan silloin tällöin. Siinä tulee huomatuksi,,,
VastaaPoista