Sydämiä

Nyt on posti kuljettanut pikkupakettinsa perille, joten voin lisätä tänne blogiini kuvan Paratiisin Pirjolle lähettämistäni sydänlasinalusista. :) Tein niitä 4 kpl Ravelryn kautta löytyneellä ohjeella. Ohje oli hauska ja ripeä toteuttaa, joten näitä saattaa ilmestyä myös meidän huusholliin. =) Ohjetta soveltaen olen myös virkkaillut yksittäisiä sydämiä. Niiden käytöstä kertoilen lisää myöhemmin.

Pieniä lapasia

Aloitin virkkaamaan pieniä sinisiä lapasia työkaverilleni, jonka muistelin odottavan poikaa. Sähköpostittelun jälkeen selvisi, että tulossa olisikin vissiin tyttö. Siniset lapaset sopivat toki tytöllekin, mutta jos esikoinen on poika, niin varastot ovat varmasti tulvillaan kaikkea sinistä. Virkkasin siniset lapaset kuitenkin tutuksi käyneellä ohjeella loppuun, sillä kenties niille tulee käyttöä jossakin toisessa perheessä. Lanka on Trysil garn baby garn superwash merino ull (hypersuperpehmeä lanka löytyi lankamaailmasta alennuslaarista :)

Sinisistä siirryin tuttuun Novitan Kielo-lankaan,
ja virkkasin jälleen vihertävät käppöset. Ohje näihin on ihanan simppeli ja melkein jo mietin, virkkaisinko näitä varastoon enemmänkin. Tai sitten teen välipalana näitä muiden töiden lomassa. Siniset lapaset virkkasin pylväillä, ja vihreät ohjeen mukaisesti puolipylväillä. En sinisiä versioita virkatessani muistanut, mikä se dc-lyhenne oikein oli. Ihan hyvät tuli lapasista pylväilläkin virkatessa. Yleensä olen käynyt aina lunttaamassa pienestä virkkaussanastosta, mitä mikin lyhenne tarkoittaa. Kummatkin lapaset on virkattu koukulla kokoa 4.

You can find the original pattern from HERE.

Laitoin tänään postiin Pirjolle lupaamani pienen jutun, kun hän osallistui haasteeseeni. :) Enpäs siis vielä laita kuvia tänne pikkutuotoksistani, vaikka mieli tekisi. Perjantaina viimeistään on posti kuljettanut kirjekuoren perille, joten silloin ainakin voin kuvan laittaa :)

Lumihiutaleita

Kaupoilta kotiin kävellessäni näin erään talon ikkunassa lumihiutaleita. En ole varma, oliko ne leikattu paperista vai olivatko ne pitsiliinoja. Joka tapauksessa sain idean, ja kaivoin kätköistä pieniä pitsiliinoja (tämän ja tämän), joille ei täällä uudessa huushollissa ole löytynyt paikkaa. Olohuoneen ikkunaa koristaa nyt siis kaksi pitsiliinaa, jotka esittävät lumihiutaleita :)

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Pieni korillinen lankaa

Tänään sitten kävin elämäni ensimmäistä kertaa Lankamaailmassa. Reippailin sinne kävellen. Kävellessäni sattui isäni soittamaan, ja kävimme mielenkiintoisen keskustelun. Isäni on hiukan huonokuuloinen, joten pätkä keskustelustamme saa minut vieläkin hörähtelemään naurusta:

Minä: Olen tässä kävelemässä kaupoille. Aion käydä lankakaupassa.
Isä: Mihin sinä lantaa tarvitset?
Minä: Ei lantaa isä, vaan LANKAA, lankoja!
Isä: Ai lankoja, jaa..

Sitten meitä molempia nauratti. =)

Lankamaailma oli juuri sellainen ja vähän enemmänkin kuin olin kuvitellut. Pyörin siellä edestakaisin. Hypistelin, hypistelin, nappasin lankoja koriin mielivaltaisesti, kunnes sitten päädyin viemään ison osan takaisin paikoilleen. Liike on niin lähellä, että langat voivat varttua minua sielläkin, kunnes keksin jotain uutta projektia. Tyhjin käsin sieltä en Neferin ennustusten mukaan kuitenkaan päässyt ulos. :) Ostin yksittäisiä keriä alennuslaareista. Noista olisi tarkoitus väsätä pikkuruisia tossuja ja lapasia, kun suvussa tapahtuu lisääntymistä tänä keväänä. Virkkauslangan nappasin mukaan siksi, kun se on niin samansävyinen kuin meidän keittiön verhot.

Mörkö tahtoi kovasti tutustua uusiin lankoihin,
joten se pääsi myös mukaan kuvaan. Kenties se suunnitteli jo leikkimistä näiden uusien kerien kanssa.. Täytyykin laittaa langat hyvään talteen, ettei jonain aamuna ole lankaviidakkoa olohuoneessa. Niinkin on nimittäin käynyt. =)

Se toinen pitsiliina

Edelliseen blogikirjoitukseeni sain montakin yllättynyttä kiitosta tunnustuksen saaneilta. Totta on, että olen pysynyt aika hissukseen muiden palstoilla, joten siksi tunnustukseni oli taatusti yllätys monelle. =) Totta on myös se, että tunnustuksen saajien blogeista on löytynyt useampikin toteuttamisen arvoinen vinkki tai ohje, jotka ovat jääneet mieleeni muhimaan tapaan: "Tuota olisi kyllä kiva kokeilla, mutta juuri nyt on jotain muuta meneillään."

Jotain muuta on ollut esimerkiksi tämä kuvassa näkyvä pitsiliina, josta piti tulla täysin samanlainen kuin aiemmin virkattu pitsiliina.
En taatusti laita näitä pitsiliinoja minnekään vierekkäin, sillä tästä kakkosesta tuli toisenlainen kuin piti. Missä kerroksessa lie virkkasinkaan väärin, kun huomasin, ettei silmukoita olekaan oikeaa määrää. Purkasin pari kerrosta, mutta tehty virhe oli jo paljon paljon keskemmällä, joten minun olisi pitänyt purkaa melkein koko liina. En jaksanut. Virkkasin vain ja tein pikku lisäilyjä, joten lopputuloksena on kymmensakaraisen liinan sijaan 9-sakarainen liina O_o En oikein itsekään tiedä, miten siinä pääsi käymään niin. :D

No, valmis se nyt kuitenkin on. Olkoonkin sitten hieman pienempi kuin toinen. Muistan, että mummollanikin olisi ollut pitsiliinavarastoissaan liinoja pareittain, joista toinen oli kuitenkin vähän erilainen. Mummon jalanjäljissä kuljetaan siis vastedeskin. ;)

Kuvassa mukana on myös pitsilyhty, jonka sain valmiiksi puolitoista viikkoa sitten.

Tunnustus

Sain elämäni ensimmäisen tunnustuksen blogimaailmassa! Hymyilyttää ihan mahdottomasti ja kiitos tästä kuuluu PikkuUnelmia-blogin pitäjälle. Kiitos kaunis ja kumarrus *Hymyä hymyn päälle*

Tunnustuksen vastaanottajan tulee kertoa 7 faktaa itsestään. *tuumii*

1. Virkkaaminen on mielestäni mukavaa ;)

2. Pidän kovasti auringonkukista. (Tämän tietävät lähes kaikki tuttavani ja sukulaiseni)

3. Yksi lempiruoistani on pähkinäinen kookoskastike pastan kera.

4. Olen vasta muuttanut siippani ja kissamme kanssa pieneen punaiseen tupaan, jonka puutarhaan suunnittelen jo kovasti kukkaistutuksia, vaikka on vasta tammikuu.

5. Koulutukseltani olen oikeasti metsätalousinsinööri.

6. Pariisi on kaupunki, johon voisin palata kerta toisensa jälkeen (toistaiseksi olen käynyt siellä vasta kaksi kertaa).

7. Vietämme huomenna siippani syntymäpäiviä lähtemällä ulos syömään. =)

Tunnustus pitää antaa eteenpäin viidelletoista blogille ja kertoa tunnustuksesta heille omassa blogissaan. Minun tunnustukseni lähtee satunnaisessa järjestyksessä seuraaville bloginpitäjille, joiden blogeista olen saanut hyviä ideoita sekä mukavia lukukokemuksia. Kiitos heille:


Kesän lapsi

Vattumato väkertää

Revonpiha

Tintin luomukset

Kootut tekeleet

Neferi

Puikoissa ja koukussa

Varrelta virran

Heles inki

Elämän Helminauhaa

Lankapirtti

Heivatut kudelmat

Ilosilmukka

Korttimylly

Cards by Carola


Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Stir me up!

Se siitä haasteesta. Ei ottanut oikein tuulta purjeisiin täällä. =) Mutta käsityökärpänen puraisi jälleen. Siippa nimittäin kaipaili jonkinlaista alustaa Nepalista ostetun singing bowlinsa alle, jottei se kumautettaessa tärähtelisi pöydän pintaa vasten ja menettäisi hienoa sointiaan. Alusen piti olla paksu, joten mikään heppoinen pitsiliina siihen ei sopinut. Villalankaa kehiin ja loikkaus Ravelryn maailmaan pisti koukun jälleen liikkeelle.


Tällaisen Stir me up -mallin sieltä sitten tulostin itselleni ja toteutin lankakorista löytyneillä langoilla ja 4,0 koon bambukoukulla. Olen nähnyt mallia useammassa blogissa ja tuuminut, miten se oikein tehdään? Mielenkiintoisen mallista tekee se, että työssä on koko ajan 4 lankaa kiinni. Minä tosin onnistuin sotkemaan langat pariinkin kertaan pahanpäiväisesti keskenään.. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Alusen myötä sain taas uutta intoa jatkaa muita keskeneräisiä töitä. =)

Haaste

Ilokseni näin tänään Mörkön köllöttelevän uuninpankolla sille laajentamani peiton päällä. Siellä se haukotteli ja oikoi jäseniään raukeasti töistä palattuani. Mieluusti itsekin kiipeäisin kissan vierelle köllimään. Tarvitsisin vain hiukan korkeamman jakkaran siihen touhuun. Minulle kun ei luonnostaan ole kissan loikkakykyä suotu (harmi).

Tällä hetkellä käsityöintoni on suorastaan nollassa. Töissäkin oli superhiljainen ilta, mutten silti saanut kaivettua keskeneräistä pitsiliinaa käsilaukusta ajankuluksi. Olohuoneen nurkassa odottaa siskon vauvalle tuleva peitto -keskeneräisenä sekin ja tädilleni lupaamia heijastimia en ole saanut vielä edes aloitettua.

Siksipä siis rakkaat lukijat päätin tarttua pienimuotoiseen haasteeseen, joka on alunperin pyörinyt naamakirjassa, ja jonka nyt löysin uudelleen Pirjon paratiisista. Haaste kuuluu siis näin:

Osallistun luovuuteen kannustavaan (käsityö)haasteeseen. Lupaan tehdä jotain omin käsin 5 ensimmäiselle KOMMENTOIJALLE. Sitten teidän täytyy luvata kopioida tämä omaan päivitykseenne ja luvata samoin. Siis tavara/lahja/(jotain muuta hauskaa ja mielenkiintoista) tehdään itse & toimitetaan vuoden 2011 aikana, myös postitse. Lähdetkö mukaan?

Minä olen nyt siis tässä mukana. Viidelle ensimmäiselle kommentoijalle napsahtaa jotain pientä kivaa postiluukusta jonain päivänä tänä vuonna :)

Hyvää alkanutta vuotta 2011!

Muutostamme omakotitalon vuokralaisiksi on kulunut hiukan yli viikko, ja mitä kaikkea siihen viikkoon onkaan kuulunut! Ensin ei tullut vettä, sitten tuli vettä, mutta ei lämmintä vettä. Nyt tulee sekä kylmää että kuumaa ja myös siltä väliltä. Tällä hetkellä kaikki on siis hyvin ja sain jopa virkattua tasavuosia täyttävälle serkulleni aiotun sinisen pitsilyhdyn valmiiksi. Kuva vanhasta aiemmin virkatusta pitsilyhdystä löytyy täältä.

Vielä on laatikoita kämppä tulvillaan, mutta niitä on ahkerasti syötetty leivinuunin naposteltavaksi. Tavarat löytänevät toivottavasti omat paikkansa ajallaan ja ehkä tämä punainen tönö alkaa pikkuhiljaa näyttää omalta. Kylpyhuone on eri hieno, sillä vuokraisäntämme teki siellä kattavan remontin ennen muuttoamme. Vanha versio oli lievästi 70-lukulainen kirkkaanpunaisine muovimattoineen. Pidän tästä nykyisestä vaaleine kaakeleineen huomattavasti enemmän ;)

Täällä olen huomannut, että vaatekertani on kaupunkilaistunut kerrostaloissa vietetyn elon myötä. Minulla ei ole kunnon rönttövaatteita, joilla könytä hakemaan puita tai touhuta lumitöissä. Kunnon pihatakkiakaan ei ole. Täytynee tonkia vanhempien vintistä maalaisvaatteita, joita hyödyntää tässä uudessa asuinympäristössä.

Kaikin puolin alkukompastuksia lukuun ottamatta olen tönöön ja asuinympäristöömme hyvinkin tyytyväinen. Liikenteen melu ei kuulu, lähistöllä on kolme (KOLME) pizzakebabpaikkaa ja parin kilsan päästä löytyy kauppakeskittymä, jossa on myös lankajätti Lankamaailma. En tosin vielä ole Lankamaailmassa vieraillut, mutta tarkoitus olisi, sillä muissa blogeissa on tuota liikettä kovasti paljon kehuttu. Ehkä menen jonain päivänä vain hypistelemään sinne lankoja, sillä mitään erityistä en juuri tällä hetkellä tarvitse. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu siltä, etten pääse sieltä tyhjin käsin ulos. Vai mitä luulette? :D