Vintillä

Kiitos kommenteistanne lehtiheijastin-ohjeeseen. Niitä oli kiva lukea. Mikäli testaatte ohjettani, olisi kiva kuulla siitä. Ja parannusehdotuksiakin otetaan tarvittaessa vastaan. Huomasin myös, että blogini on rikastunut uusilla lukijoilla viikon mittaan. Tervetuloa lukijoikseni te uutukaiset!!!

Möyrimme lapsuudenkotini saunanvintillä äidin kanssa eilen koko päivän. Teimme laajan inventaarion:

Eli käänsimme tusinan säkkejä ylösalaisin, lajittelimme hiirensyömiä ja ehjiä vaatteita, muistelimme menneitä, kertasimme kolmijalkaisen (kuvassa) jakkaran historiaa sedältäni, joka sattui piipahtamaan. Kyseinen jakkara on osa ensimmäistä keittiökalustoa, jonka mummo ja vaari hankkivat, kun setäni oli pieni poika. Liekö aito Alvar Aalto? Löysimme leluja, lankoja, nostalgiavaatteita (äidin ompelijalla teetetty mekko 60-luvun alusta), matonkuteita, isäni ensimmäisen puvun (isä oli silloin vielä hyvin hyvin hoikka poika), tuhoutuneita ampiaispesiä, mummon rukin sekä paljon paljon muuta.

Vielä jäi perattavaa ja läpikatsottavaa, mutta hyvään alkuun päästiin. Minä valtasin itselleni vaaleanpunaiset matonkuteet ja aloin virkkaamaan niistä kympin koukulla mattoa. Ehkä jopa meidän kylpyhuoneeseen. Tosin siipalla saattaa olla painava sana vaaleanpunaiselle värille.. Äiti mallaili matonalkua jo heidän vessaan, että jos ei meille, niin ehkä sitten heille.
Keskeneräisten käsitöiden määrä siis kasvaa. Minulla on kesken kummitytölle jo kesällä aloitettu neliöprojekti, baijerilaishuivi ja nyt sitten tuo juhannusruusumattokin. Mattoa ei voi kerralla virkata kovin paljon, sillä jättikokoinen koukku ottaa voimille. Baijerilaishuivia varten minun pitäisi käydä ostamassa bambuinen 3,5 koukku, sillä tarvitsen sitä lentokoneessa puolentoista viikon kuluttua. Juu juu, lähdemme etelän lämpöön Italiaan muutamaksi päiväksi. En ole pysyä nahoissani reissua ajatellessani. :)

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!