Rozeta cal osa 3

Tältä näyttää Rozetani nyt, kun sain kolmannen osan valmiiksi. Ohjetta seurasin jälleen Youtube-videolta.

Keväistä sunnuntaita sekä voimia teille kaikille alkavaan viikkoon!

ApuSylvistä on moneksi

Kaupallinen yhteistyö ApuSylvin kanssa

Minun oli alunperin tarkoitus olla tulevana viikonloppuna Jyväskylän käsityömessuilla mukana esittelemässä Apusylviä. Apusylviä myyvä Pirkko kysyi minua mukaan ja innostuin oitis. Olisipa ollut mukavaa käydä messuilla ja virkata siinä kaiken kansan keskellä ApuSylvillä jotain pientä.

Toisinhan tässä nyt sitten kävi.

Mutta ei hätää!

Varmasti jokainen käsitöistä vähänkin innostunut on jo huomannut tapahtuman "Kässämessut netissä". Sinne tulee päivittäin uusia näytteilleasettajia, mitä on ollut ilo seurata Facebookista.

Miten ihana ajatus, eikö? Tuo mielestäni valoa ja iloa näihin päiviin, kun pysytellään vähän etäämmällä kaikista ja toivotaan tilanteen helpottavan.

Olen jo kuluneen viikon aikana surffaillut mitä erilaisempien pienyrittäjien sivuilla ja suunnitellut tekeväni mieltä piristäviä ostoksia. Ja toki lupasin tehdä yhteistyötä Pirkon kanssa ApuSylvistä, joka itseltäni jo löytyy.

Tässäpä muutamia juttuja, mitä Pirkko on tehnyt, sillä ApuSylvin pintaan voi kiinnittää nuppineuloilla vaikkapa kirjontatyön, jos virkkaaminen ei olekaan sinun juttusi.

Kirjontaa. Kuva:Pirkko Suvanto

Patalappu tulossa. Kuva:Pirkko Suvanto

Kaulaliina langoilla. Kuva:Pirkko Suvanto

Itse olen tehnyt ryijytyötäni, joka edistyy hitaasti mutta varmasti. Välillä vähän virkkaankin verestääkseni taitojani, jotta sitten tarvittaessa osaan asiakkailleni neuvoa, mitenkäs ApuSylvillä nyt virkataankaan yksikätisesti.

Huomenissa lupasin kuvata omaa materiaalia tekemisistäni ApuSylvin sivuille.

ApuSylvistä saat lisätietoa verkkosivuilta www.apusylvi.fi

Aurinkoista tulevaa Kässämessu-viikonloppua sinne jokaikiselle kotisohvalle!

Rozeta Cal osat 1 ja 2

Kaipailin itselleni isompaa peittoprojektia, joten aloitin Rozeta CAL-projektin tarkoituksena käyttää siihen varastoista löytyviä villalankoja, joita tuntuu riittävän.

Nyt takana ovat jo osat 1 ja 2 ja peitto näyttää tältä: 

Olen tehnyt peittoa kerros kerrokselta YouTuben ohjevideoita katsellen. Ihan mukavaa vaihtelua ollut ohjeiden lukemisen sijaan. :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Laaduntarkkailu kohdillaan

Tämän maton tekeminen vei minulta liki vuoden.. en olisi varmaan saanut mattoa valmiiksi ilman rakkaita laaduntarkkailijoitani.

Huhtikuussa 2019 koko konkkaronkka oli apuna.

Rakas kolliherra Mörkö vaikutti hullaantuneen maton väriin.

Pidin välillä taukoja.

Koukkukin joutui koville.

Mittanauhaexpertit

Vielä tänä iltana yksi laaduntarkkailijoista oli erityisen tarkkana.

Joudun kertomaan Mörkölle ja Myrnalle ja Kekelle, ettei matto jää meille. Se on häälahja ystävilleni, jotka menivät naimisiin toissa kesänä. Lähetin kuvia matosta heille ja olen kertonut, etteivät kissat kuulu lahjaan. 

Lopputulokseen olen tyytyväinen. Matto on virkattu 8 mm:n koukulla Lilli ontelokuteesta ja malli on muokattu versio näiltä sivuilta löytyvästä ohjeesta: 

http://virtasia.blogspot.com/2017/07/suorakaiteen-muotoinen-matto.html?m=1

Ajatuksia inspiraation äärellä

Ystäväni vinkkasi taannoin YLE Areenasta löytyvästä Puikko & Koukku -radio-ohjelmasta. Olen kuunnellut muutamia jaksoja ja saanut kuunnellessani huikeita inspiraatioita:

1. Ryhdyimme pitämään 4 hengen porukalla käsityöiltaa teekupposen äärellä. Ensimmäinen iltama pidettiin perjantaina. Oli todella mukavaa.

2. Olen aloittanut yhden uuden projektin.

3. Olen jatkanut joitakin ikuisuusprojekteja. Mm. Mattoa, jonka lupasin tehdä ystäväpariskunnalle häälahjaksi.. he viettävät ensi kesänä 2-vuotishääpäivää.

4. Olen pohtinut vanhoja käsitöitäni ja sitä, miksi en käytä niitä. Oivalsin radio-ohjelman myötä, että voin tuunata niitä sellaisiksi, että tahdon käyttää niitä.

5. Yllämainituista vielä tarkennus itselleni. Valmistakin käsityötä voi jatkaa. Mielessäni on lohenpunainen, virkattu jakku, joka on mielestäni hyvin kaunis. Kuitenkaan se ei päällä miellytä silmääni. Siksi en juurikaan pidä sitä. Tähän asiaan tulee muutos - jossain vaiheessa.

Paljon ihania oivalluksia käsityöohjelmasta. Toivon, että ohjelma jatkuu tänäkin vuonna! 

Suuntana vuosi 2020

 Kohta puoliin saadaan jättää hyvästit vuodelle 2019, ja kuten blogin vilkkaudesta voi huomata, niin melko hiljaista on käsityörintamalla ollut. Mutta nyt suunnataan tassut kohti uutta vuosikymmentä. Uusimmassa Unelmien Talo & Koti-lehdessä oli tuolinjalkoihin kiva tassuohje, jonka poimin 4 mm:n koukulle. Värikarttana ensimmäisiin versioihin toimi rakkaan Mörkön tassut. Alkuperäisessä mallissa jokaisen varpaan väliin on tehty erivärisellä langalla pisto, mutta minusta tassukat näyttävät kivalta tuollaisenaan (Tosin tunnelmavalaistuksen vuoksi varpaat eivät kuvassa ilman pistoja oikein erotu..). Ajattelin, että voisin tuommoiset tehdä kaikkiin ruokapöydän tuolien jalkoihin, sillä malli on nopea virkata.

Ohje: Sweet Caroline

Vaikka on hiljaista ollutkin, niin Edlothia-huivin jälkeen olen tehnyt valmiiksi asti yhdet keltaiset huggitossut, jotka annoin kummitytölleni joululahjaksi. Lisäksi viimeistelin ihan silleen tooooosi hitaasti Sweet Caroline -tyynynpäällisen, jonka aloitin viime vuodenvaihteen tienoilla. Tyynynpäällisestä meinasi tulla isompi peitto, mutta lanka oli niin paksua, että siitä tulikin lopulta kissanpeitto soffalle. Mörkö on peittoa jo testaillut, vaikka aiemmin sille tekemäni peitto on edelleen ahkerassa käytössä sen lempparinojatuolissa.

Toivon, että teillä lukijoilla on ollut rentouttava joululoma ja toivon teille kaikille leppoisaa vuodenvaihdetta. 

Edlothia-huivini

Tänään sain valmiiksi Edlothia-huivini, joka on ollut työn alla jo pidemmän tovin. Virkkasin huivini Novitan Elegian forest-sävyisestä langasta, joka sisätiloissa virkatessa tuntui minusta kovin syksyiseltä. Vein tänään illalla huivin, kameran ja itseni metsään ja huomasin, että forest-lankaan on saatu loihdittua metsän sävyt parhaimmillaan. Vain tämä kesän heleä vihreys huivista puuttuu, mutta se ei nyt haittaa, sillä olen huiviini oikein tyytyväinen.

Kliksuti* Jasmin Räsäsen Edlothia-huivin ohje *klik

Minulla ei ihan riittänyt 2 kerää huiviin. Pääsin riville 58 asti, ja 59. rivin sovelsin ja siltikin virkkasin loppupään eri langalla. Koukkuna heilahteli 3,5 mm:n koukku. Koska huivi jää itselleni, en ole niin tarkka pienistä eteen tulleista muutoksista. (En siis kyllä muutenkaan ole.)

Nurkista löytyy muitakin keskeneräisiä töitä, josko niitä saisi myös tässä kesän aikana tehtyä loppuun. Kenties kenties.

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille! 

Menninkäisen mökistä menninkäisen penkiksi ja muita kukkapenkkejä

Tänä keväänä sain inspiraation vanhasta keijuangervon ruukusta. Huomasin, että vanha emalinen suppilo sopii katoksi ruukulle kuin nenä päähän, ja koska vastikään saksalaisesta myymälästä oli tarttunut ruokaostosten lisäksi mukaan kuumaliimapistooli, innostuin sitä testailemaan.

Liimasin männynkaarnaa paperille ja leikkasin oven, tein oven ja ikkunankarmit oksista ja pengoin kivivarastojani. Sammalet haalin takapihamme kivistä ja mehikasvit löysin myös takapihaltamme. Viime keväänä saamani keijunkukat istutin polun alkupäähän. Mökin taakse siirsin ruohosipulin kasvamaan. Ympärille kylvin syötävää krysanteemia, jota tilasin vahingossa kaksi pussillista. Yhdessä pussillisessa on 400 siementä, joten lähetin toisen pussin ystäväpariskunnalle postissa.

Parin viikon jälkeen huomasin, että olisi pitänyt huuhdella kivet, jotka mökin pintaan liimasin. Nimittäin osa kivistä on irtoillut seinistä, mutta olkoon mökki tuossa nyt ainakin tämän kesän. :)

Nälkähän siinä kasvoi puuhastellessa. Suunnittelin menninkäisen mökin ympärille laajemman kukkapenkkikokonaisuuden ja odottelin jonkin aikaa perhosia houkuttelevaa kukkatilaustani saapuvaksi.

Aitasimme alueen etuosankin, jottei rakas koiraherra Keke pääse kuorikatteen kimppuun. Laitoin alustaksi penkkeihin vanhaa lakanaa. Luin jostain blogista jonkun niin tehneen ja ajattelin kokeilla.

Isännälle uutta kukkapenkkiä puolustelin sillä, että hänelle jää vähemmän ruohonleikkuupinta-alaa. ;) Ja vihdoin tällä viikolla saatiin loputkin kuorikatteet alueelle laitettua. Isoja kiviä sijoittelin vähän sinne sun tänne ja kaikessa karuudessaan Menninkäisen penkki näyttää nyt tältä:

Eihän se toki vielä juuri miltään näytä ja sitä vähän harmittelinkin. Mutta lohduttaudun sillä ajatuksella, että varmasti jo vuodessa tilanne ehtii muuttua. Esimerkiksi 2 vuotta sitten tekemäni kliksuti*kivipenkki*klik näyttää mielestäni nyt sopivan runsaalta:

Eikä siinä vielä kaikki! Pihastamme kaadettiin yksi ylikasvanut vuorimänty, jonka juurakon hyödynsin istuttelemalla juurten väliin kukkia ja himalajankatajan sekä sinikatajan. Onpa sivussa vielä mongolianvaahterakin. Tämän penkin nimi on lyhykäisyydessään Zen, vaikkei se tällä hetkellä kovin zenimäiseltä näytäkään. ;)

Nimeättekö te muut kukkapenkkejänne?

Aurinkoista kesäkuuta kaikille, kiva kun piipahdit!