Yks pieni muumitalo

Kolme vuotta sitten kerroin täällä kliksuti* blogissani*klik, että meille tulee muumitalo.

Isännän eno rakensi sitä verstaassaan vähä vähältä näiden vuosien aikana, ja toukokuussa menimme mekin anopin kanssa maalaamaan seiniä.

Jännitin, saadaanko muumitalo pihaan tänä kesänä vai ei.

Oikeastaan vasta tänä keväänä kunnolla päätin, että menninkäisen penkki saa olla muumitalon etupiha.

Kävelin pitkin menninkäisen penkkiä kevään ja kesän suunnitellen. Istutin alkukesästä penkin laitamille 3 pilarikatajaa, 2 tarhakatajaa, yhden sinikatajan, sekä 3 pallotuijaa.

Tein juhannuksen jälkeen penkkiin uuden polun pyöreistä laatoista. Yksi laatoista sai luvan johtaa muumitalolle sitten joskus. 

 

Otin kuvia menninkäisen penkistä. Se näytti mielestäni aika pliisulta. Rakas kokeilujen penkki, jonka kukissa pörräsi kimalaisia koko kesän.

 

Koko ajan mietin, että millaisen väriläiskän menninkäisen penkkiin oikein keksisin. Mikä kasvi toisi penkkiin toivomaani särmää ja väriä.

Samaan aikaan se toivomani särmä kehittyi pala palalta isännän enon verstaassa hitaasti mutta varmasti.

Ja siinä se nyt on! 

 Se on kokonaishalkaisijaltaan n. 2 m, 8-kulmainen ja niiiiiin söötti.

Siitä puuttuu vielä ovi, kuisti, sisämaalaus ja yläkerta (juu'u, yläkertakin on tulossa.) Oven isännän eno yrittää saada valmiiksi ennen talvea, kiireinen eläkeläinen kun on.

Muumitalon valmistuminen on ollut minulle iso ilo, sillä kesälomani meni ihan plörinäksi loukattuani käteni. Olen ollut aika lailla muiden avun varassa. Toivon käden paranevan pian entiselleen, jotta voisin aloittaa normiarjen.

 

Rakas Kissaneiti Myrna on myös käynyt tekemässä tupatarkastuksen. Vaikutti hyväksyvän.