Virkkaaminen kissan kanssa voi olla hyvinkin antoisaa. Silloin kun rakas kolliherramme Mörkö oli vielä aivan pieni poika se nukkui usein kolmenkin tunnin nokosia sylissäni minun virkatessani.
Valmiiden töiden kuvaamiseen tänne blogiin tuo omaa kivaansa se, kun Mörköä uudet tekeleet tuntuvat kiinnostavan yhtä paljon kuin minua ja kameraakin. Monessa kuvassa vilahtaa kissan käpälä tai sitten ihan koko kissa, kun toinen vaan on niin kovin kuvauksellinen..
Tilasin muutama kuukausi sitten Mörkyläiselle lelun ihan Saksasta asti. Se vilkkui ja piti ääntä, ja Mörköä ei parin huitaisun jälkeen kiinnostanut lelu enää yhtään. Lähetin melulelun paluupostilla takaisin Germaniaan ja virkkasin Mörkölle Ahvenen. Eilen sain kameralla parit kuvat, kun se hurmioituneena viskeli ahventa pitkin ja poikin. Kovasti se siitä tuntuu tykkäävän, enkä enää sorru kalliisiin ulkomaan leluihin.
Lankakerät passaa pistää purkkiin, kun kotona on lankakeriä rrrrrrakastava kissa. Edellisessä asunnossamme kohtasin parinakin aamuna olohuoneessa näyn, jossa lankakerä oli suit sait sukkelaan yön aikana pyöritelty pitkin poikin niin tuolinjalkojen, sohvan kuin lampunkin ympäri. Näistä ikimuistoisista hetkistä minulla ei ole kuvaa, sillä itse tilanteessa sattui hiukan keljuttamaan, eikä kameran esiinkaivaminen tullut pieneen mieleenkään.
Keskeneräisiä töitä ei myöskään parane jättää minne sattuu.. Rakas kolliherramme nimittäin tuntuu ottaneen sen asenteen, että kaikkea virkattua pitää testata. Tässä keskeneräinen kori, johon Mörkö löysi eilen tiensä, ja päätti ottaa pienet tirsat. Korin virkkaaminen jatkuu myöhemmin korkeammaksi, ja se pääsee toteuttamaan tarkoitustaan kangaskorina jossain Mörkön ulottumattomissa.
 |
| Joskus sen piti hakea sopivaa asentoa vähän pidempään.. |
 |
| Mitäs huidot siinä? |
Lankakerät passaa pistää purkkiin, kun kotona on lankakeriä rrrrrrakastava kissa. Edellisessä asunnossamme kohtasin parinakin aamuna olohuoneessa näyn, jossa lankakerä oli suit sait sukkelaan yön aikana pyöritelty pitkin poikin niin tuolinjalkojen, sohvan kuin lampunkin ympäri. Näistä ikimuistoisista hetkistä minulla ei ole kuvaa, sillä itse tilanteessa sattui hiukan keljuttamaan, eikä kameran esiinkaivaminen tullut pieneen mieleenkään.Keskeneräisiä töitä ei myöskään parane jättää minne sattuu.. Rakas kolliherramme nimittäin tuntuu ottaneen sen asenteen, että kaikkea virkattua pitää testata. Tässä keskeneräinen kori, johon Mörkö löysi eilen tiensä, ja päätti ottaa pienet tirsat. Korin virkkaaminen jatkuu myöhemmin korkeammaksi, ja se pääsee toteuttamaan tarkoitustaan kangaskorina jossain Mörkön ulottumattomissa.
Tämmöistä meillä, entäs teillä?
.png)
.png)
Näyttää ja kuulostaa kovin tutulle:)
VastaaPoistaJopa onkin korea ahven! Ei ihme, että oli Mörkölle mölylelua mieluisampi :)
VastaaPoistaHih,hauska kissa! :D
VastaaPoistaMeillä ei ole lemmikkejä muita kuin villakoirat sängyn alla ja ne taas eivät töistäni juurikaan välitä.Tai no niistä töistä joo,jotka jäävät ikään kuin roikkumaan ja odottamaan uutta inspistä :)
Lapsetkin kaikki ovat jo niin isoja etteivät tekeleistäni välitä.Ennen tietysti piti kaikki nostaa kaapin päälle tai löysit vaivalla tekemäsi purettuna myttynä ties mistä..
Kissalta ei varmaan voi piilottaa ees kaapin päälle?Kassakaappi munalukolla, salaisella koodilla ja salasanalla ehkä riittävä turva? :D