Eevertti

Eilen käperryin vihdoin sohvan nurkkaan viimeistelemään pikkuhiirulaiseni. Ihailin tuotosta hiukan, asetin sen sohvan nurkkaan istuskelemaan ja painuin pehkuihin.

Tänä aamuna Eevertiksi ristimääni hiirtä ei näkynyt missään, kun yritin etsiä sitä ennen töihin menoa. Minulla oli kiire bussiin, joten tarkemmin en etsintöjä ehtinyt jatkamaan. Jo virkatessani mielessäni pyöri lapsuuden lempilaulu ja aloin bussissa miettimään, olisiko yön pimeinä tunteina Eevertille voinut käydä lempilauluni mukaan. Sanat siinä menivät näin:

Hiiri meni pallokauppaan, ilmapallon osti.
Pallo oli liian suuri, hiiren ilmaan nosti.

Pallo nousi Helsingistä lähti tuulen mukaan.
Minne asti hiiri lensi? Eipäs tiedä kukaan.

Tänään kello kymmeneltä tuli postikortti:
Siinä oli pieni talo, kaivo sekä portti.

Hiiri siinä kirjoitteli täällä ulkomailla
juustotehtaan johtajalla elän huolta vailla.

Asun ruokakomerossa talon kellarissa
loppuun vielä paras juttu: eilen kuoli kissa!

Kuulemiin ja kirjoitelkaa liehukoon vain viiri
Terveisiä tuttaville, Morjens! Toivoo hiiri.

Niin, nytkö sitten odottelen postikorttia hiirulaiselta, jolla oli kiire maailman tuuliin?

Tuskinpa vaan, sillä illalla kotiin tultuani jatkoin hakemista ja löysin maailmanmatkaajan sohvan takaa. Ilmeisesti rakas kolliherramme Mörkö ei voinut vastustaa Eevertin hiirimäistä olemusta vaan päätti tehdä lähempää tuttavuutta otuksen kanssa. Ja tässä hän nyt sitten on kaikessa harmaudessaan:

Toissailtana satuin myös näkemään Mörkön hyppäämässä siilin kimppuun. Eipä hypännyt toista kertaa..

Mukavata viikonjatkoa itse kullekin!