lauantai 19. toukokuuta 2012

Vinhat viipottimet

Olin virkannut isoäidinneliöitä hurjimmista jämälangoistani. Suunnitelmissa oli tehdä päällinen istuinalustaan.

Väriskaala oli lopulta niin hurja, että äitini kommentoi siinä olevan jo hiukan liikaa "mummon tyyliä". Mummo nimittäin tykkäsi väreistä niin kovasti, että lopputulos saattoi välillä olla suorastaan räikeän häikäisevä. Samaan suuntaan olin minäkin menossa neliöineni, ja päätin peruuttaa aikeeni.

Toissa iltana minulla oli siis käsissäni kaksi pitkulaista isoäidinneliöitä ja vähän perinteisiä. Ajatusmyllyäni siinä kun aikani pyörittelin, keksin, että näistä saisi kyllä melkoisen vinhat viipottimet töihin. Mallailin pitkää pätkää jalkaani, ja kas, se olikin juuri sopiva tossunpohjaksi.

Alkuun virkkasin vielä kiinteillä silmukoilla pitkän palasen ympäri, minkä jälkeen virkkasin palasen toisen pään puolet vastakkain kantapään virkaa hoitamaan:

Sen jälkeen jatkoin vielä parilla kerroksella kiinteitä silmukoita ja puolipylväitä ja virkkasin päälle pienemmät isoäidin neliöt. Tossuista tuli loppujen lopuksi päällisin puolin melko maltilliset vinhoista pohjista huolimatta. :) Nyt on kesätossut valmiit töihin esiteltäviksi. Aiemmin tekemäni Talvitossut vien säilöön ensi talvea odottamaan.


Heipparallaa!

5 kommenttia:

  1. Kylläpä onkin hauskat viipottimet! Kaikkea sitä saa aikaiseksi,kun vain antaa koukun lentää :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kaunis kommenteista. Ja Sirpa, joskus tosiaan käy näin, ettei aloittaessa tiedä, mitä koukun ja mielen yhteistyö saa aikaan :)

    VastaaPoista
  3. Onpa värikkäät ja pirteät! Noilla herää kyllä harmaimpaankin maanantaiaamuun:)

    VastaaPoista

Kommenttisi piristää aina, kiitos!