Katsura

Kävipä tällä viikolla niin ihanasti, että törmäsin perennakaupoilla nuoruuteni puurakkauteen Katsuraan. Siitä on liki 15 vuotta, kun kohtasin koulun retkellä puun, joka vei sydämeni sydämellisellä herttaisuudellaan.

Tähän 15 vuoteen on mahtunut monta muuttoa. Ja jossain sydämeni sopukoissa on elänyt pieni haave katsurasta pihalla. Olen vuosikaudet ajatellut sen olevan etelän puu ja tänne Keski-Suomeen muutettuani luovuin haaveestani. Kunnes torstaina Katsurakatras nökötti ruukuissaan paikallismyymälässä ilmoittaen kasvuvyöhykkeekseen I-III(IV). Hymy levisi korviin asti maskin alla kopatessani nuoruudenrakkauteni kainaloon. Ei epäilystäkään siitä, että olisin jättänyt tuon pitkänhuiskean ihanuuden kauppaan.

 

Samalla reissulla ostin täydennystä perennapenkkiin, kuten alunperin oli tarkoituskin. Matkaan lähti niin verikurjenpolvea kuin haltiakukkaa keijunkukkien sekaan istutettavaksi. Kuunliljan sivusilmuja olen sen sijaan kuskaillut penkistä toiseen, samoin hopeatäpläpeippiä.

Menninkäisen penkissä nousee poimunlehtiä ja siankärsämöitä siellä täällä, ja ne saavat puolestani kasvaa siellä rauhassa. Poimunlehdissä köllöttelevä aamukaste on mielestäni suloisen näköistä.

Viime vuonna istutetusta mantelista selvisi talven yli yksi oksa, joka pukkaa nyt vihreää lehteä yhden kukan kera. Jee!
Tänään avautui osa Pink impression -tulppaaneista ja lisäksi ystävältä saadut kerrotut valkovuokot tervehtivät meitä aamulla lenkiltä tullessamme kuusien alta. Istutin ne sinne ohikulkijoita ja meitä ilahduttamaan, mutta tänään mietin, olisivatko ehkä sittenkin ihanampia jossain penkissä. Hmm hmm.