Istuinalunen

"On se meilän tyttö hyvä; sen se purkeloo, minkä se ompeloo"

Sananparsi Itä-Suomesta, äitiltä kuultu.

Paitsi että tässä tapauksessa puhutaan taas kerran virkkaamisesta ;)

Rakkaalla kolliherrallamme on ollut kori jo vuoden päivät, mutta paria ensi tirsaa lukuunottamatta se ei ole nukkunut siinä juuri lainkaan. Tänään sanoinkin sitten siipalle, että nyt se löprähtänyt kissankori lähtee! Ja lähtihän se. 

Eilen nimittäin tein havainnon saunottuani, että meidän saunan eteisten tuoleilta puuttuu aivan selkeästi istuinaluset! Ajatus muhi illan ja yön ja päivän, kunnes päästiin edellä mainittuun toteamiseen. Purin ensi alkuun koria vain vähän, sillä en malttanut keriä sitä loppuun.

Aloitin virkkaamaan viisikulmiota. En virkannut edes kahta kerrosta, kun päätin etten tykkää. Purkuun meni.

Sitten äkkäsin, että nyt testaankin Virpi Siiran hienoa kukkaneliöohjetta! Ohjetta on virkkaillut virkkaaja jos toinenkin, mutta ensi kertaa törmäsin matonkuteesta tehtyyn versioon, kun Lauramainen esitteli heinäkuun alussa blogissaan *ihastuttavan ontelokuteesta virkatun pitsikukkarahinpäällisensä*.

Työ eteni. Terälehtiin päästessäni 8 mm:n koukulla oli ruuhkaa.

Oli muuta touhua välissä ja tässä vaiheessa mennään nyt. Koria pitäisi seuraavaksi purkaa vähän lisää, että saan reunuksen valmiiksi ja aloitettua seuraavan alusen. :)

EDIT: Nyt on molemmat kukkalätyt valmiina. 

Kude ei ihan riittänyt kahteen täysin valkoiseen, joten toinen kukka saikin ruskean keskustan. 

Nämä olivat vähän semmoisia välipaloja, Operaatio mekko nimittäin odottaa kahta viimeistä sakaraansa. Juhlat on viikon päästä, ja työn alla on lisäksi liuta pikkuruisia pitsilyhtyjä juhlailtaani valaisemaan. Niistä lisää sitten, kun ovat valmiita teille esiteltäviksi. Ehkäpä sitten juhlien jälkeen, kun en halua, että kukaan juhliintulijoista näkee niitä etukäteen täällä blogin puolella ;) 

Hauskaa viikonloppua!