keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Välipäiväpälätys

Maha on täynnä kinkkua ja laatikoita koko loppuvuodeksi, joten nyt on aika istahtaa koneen ääreen kertomaan kuulumisia käsityörintamalta.

Joulupaketteihin päätyi neljä viidestä ruususta (ohje täällä):

Askartelin vinon pinon myös joulukortteja. Vinha visio oli, että olisin virkannuut pieniä joulukuusia joka korttiin, mutta into lopahti kesken. Sitä paitsi innostuin askartelukaupassa kaupantädin ideasta, jossa joulukortin päälle oli liimapaperilla silitetty hieno jouluinen maisemaservetti. Ja koska viime tammikuussa ostin vartavasten joulupukkileimasimen, piti sitäkin päästä käyttämään. Vähän kaikenkirjava oli siis tämän vuoden joulupostikaarti ;) 
Yksi pöllö heijastavalla masulla meni kummitädille. Tämä nyt on se runon Äitipöllö, josta on aiemmin ollut puhetta. Isäpöllö lähti palkintovoittona pikkujouluissa työkaverille.

Edellisessä kirjoituksessani kerroin torkkupeittoni ensimmäisestä raidasta. Nyt on kolmas raita menossa ja neljännestäkin jo neliöitä valmiina. Jokaisen valmistuneen neliön jälkeen levitän neliöt maahan eteeni ja ihastelen. En malta odottaa sitä, kun peitto sitten joskus on valmis. Huomaan jopa kiirehtiväni sen kanssa, vaikkei minulla mitään aikataulua saati hoppua todellisuudessa sen kanssa olekaan.

Tuleeko teille koskaan kiire päästä näkemään, miltä se valmis työ lopulta näyttää?


2 kommenttia:

  1. Kauniita ruusuja!Ja tuo pöllö ihan mainio!Oot sinä vain eri taitava!!

    Tulee!Usein on niin kiire virkata ettei ehi ees siivota ja ruokaakin tympäisee laittaa.Jos mulla ei olis perhettä varmaan vaan istuisin ja virkkaisin ja erakoituisin ja lihoisin ja ja ja...
    Yritän siis edelleen pitää asiat tasapainossa ja ennenkaikkea tärkeysjärjestyksessä! :))

    VastaaPoista
  2. Ihan samalla tavalla mie tein kun peittoja virkkasin, pakko oli aina lappurivin valmistuttua nähdä miltä se nyt näyttää.

    Mukava blogi siulla:)

    VastaaPoista

Kommenttisi piristää aina, kiitos!