torstai 23. elokuuta 2012

Surullinen

Tämän viikon olen ollut hyvin hyvin surullinen.
Isäni nukkui ikuiseen lepoonsa sunnuntaina 19.8.2012.
Kirjoitin tunteistani runon.

Osanotto

Sunnuntaihin asti


en tiennyt


miten suhtautua


Surullisiin.



Pelkäsin sanovani vääriä asioita

tai olin tietämätön

mitä sanoa.



Nyt olen niin paljon viisaampi.


Huomasin

ettei sanoja välttämättä
tarvita.

Jo se,
että olet lähellä.


Se jo
on
kovin tärkeää.

8 kommenttia:

  1. Jos olisin vierelläsi juuri nyt, laskisin käteni olkapäällesi ihan hiljaa.

    Suuri on suru ja korvaamaton menetys.

    Ole itsellesi armollinen ja anna ajan viedä suru pois.

    Minä tiedän miltä tuo menetys tuntuu.

    VastaaPoista
  2. Otan osaa. Ei siinä sanoja tarvita, pääasia, että on läsnä ja jaksaa kuunnella, jos sureva haluaa puhua. Tärkeintä on osoittaa, että välittää.

    VastaaPoista
  3. Onpas murheellista,suuri on surusi, oikein lämmin halaus Sinulle.

    VastaaPoista

  4. Voimia suuren surun keskelle!

    VastaaPoista
  5. Kaunis runo! Sydämellinen virtuaalihali ja voimia surun keskelle!

    VastaaPoista

Kommenttisi piristää aina, kiitos!