Virkattu pikkuliina hiirimatoksi

Kummitytölle tarkoitettu pitsiliina alias hiirimatto on nyt tärkätty ja rässätty. Tässä siis kuva siitä sitten. Malli on Kauneimmat käsityöt -lehdestä (vuosi 2002 nro 5) ja koukku oli kooltaan 1,5. Alunperin oli tarkoitus tehdä liina pelkällä vaaleanvihreällä, mutta lanka loppui kesken! Pistin kummitytölle viestiä ja kysyin, millä värillä jatketaan. "Valkoista." oli vastaus. Niinpä reunoista tuli sitten luonnonvalkoiset.



Tajusin siinä virkatessani, että samalla valkoisella langalla virkkasin elämäni ensimmäisen pitsiliinan. Lanka on peruja mummolta, ja mummolla minä sen liinan tein ala-asteella silmukka silmukalta ja kerros kerrokselta. Koulussa en virkkaamaan oppinut, vaan mummon kanssa. Koulussa opetettiin, että koukkua täytyy pitää juuri tietyllä tavalla. Ei onnistunut. Mummo ei välittänyt, missä asennossa koukku oli ja miten pidin lankaa, ja niin homma alkoi sujua. Kiitos kaunis virkkuutaidostani kuuluu siis mummolle, joka kaksi vuotta sitten nukkui pois 94-vuotiaana.

Nostalginen lanka, nostalginen fiilis.. Niiden perusteella liitän liinani Virkkausringin kampanjaan..