Näyttelyn jälkipuinti: 10. eli viimeinen osa

Näyttely päättyi 10.8.2025. Ja tämä esittely päättyy tähän kymmenenteen osaan.

Mannekiineista toinen hengaili aseman pylvään vierustalla, ja minä sen seurana ensimmäisen näyttelyviikonlopun innoittamana.

Minulla oli päälläni kaikkina näyttelyviikonloppuina tänä keväänä virkkaamani kliksuti raitamekko klik. Raitamekko venyi viikonloppujen aikana pituutta jonkin verran, sillä ensimmäisenä viikonloppuna sen helma oli polven yläpuolella, ja näyttelyn päättyessä polven alapuolella.

Mannekiinille puin kliksuti mandala-paitani klik, sekä kliksuti vaaleanpunaisen minihameeni klik. Mannekiinilla oli päässään kliksuti lumme klik ja olallaan kliksuti mandala-laukku klik.

Joku näyttelyvieraista kysyi, mistä innostus mandaloihin oli syntynyt. Piti hetken miettiä, kunnes muistin Nepalin reissun upeat mandala-maalaukset. Löytyypä täältä blogista myös ensimmäinen virkkaamani kliksuti mandala klik, jota en näyttelyyn kuitenkaan löytänyt. Tein siitä myöhemmin penaalin.

Toiseksi viimeisessä kokonaisuudessa esittelen kliksuti Onniöveri-peittoni klik. Jo keväällä asemalla käydessäni tiesin asettelevani peittoni tälle siniselle penkille, joka on ainoita aseman alkuperäisiä huonekaluja. Se oli kuulemma vuosikymmeniä isotätini mökillä, ja palasi sitten takaisin juurilleen asemalle. Historian havinaa ja jonkinlaisia sukujuuria siis siinäkin.

Käytän Onniöveri-peittoa talvisin lisäpeittona ja kesäisin fiilistelypeittona, kun menen riippukeinuun nukkumaan päiväunia.

Zzzzzzz....

Ja sitten viimeisiin tunnelmiin. Rakas Kliksuti Labyrinth-peittoni klik on ollut ehdottomasti vaikein virkkausprojektini, mutta siksi varmasti myös minulle tärkein. Moni virkkuistani on ollut minulle terapeuttinen projekti, mutta Labyrinth-peitto oli täynnä halua saada kaunis peitto itselleni. Ei terapiaa vaan hampaiden kiristelyä ja paljon purkamista, työn ja aivojen lepuuttamista, kun koko peitto maistui puulta. Mutta nyt peitto on kotona jokapäiväisessä käytössä, ja minulla oli sitä vähän kotona jopa ikävä näyttelyn ajan.

 

Labyrinth-peiton ja matkalaukun päällä nökötti kummitädille virkkaamani kliksuti pallo klik.

 Toivottavasti piditte näyttelykokonaisuudesta näin virtuaalisesti esiteltynä ja toivottavasti se ehkä inspiroi jopa tarttumaan virkkuukoukkuun. Itselleni näyttely toi paljon hyvää mieltä ja ikimuistoisia kohtaamisia.

Olen onnellinen, että näyttely tuli pidettyä.