torstai 26. toukokuuta 2022

Luumupuu ja muut

Tällä ja viime viikolla töiden jälkeen olen fiilistellyt pihaa.

Erityisesti luumupuuta. Vaikka pupujussi järsi sen kaikki alaoksat, puhkesivat yläoksat tällä viikolla täyteen kukkaan! Luumupuu ei ole koskaan aiemmin kukkinut näin runsaasti. Osasin alkuviikosta epäillä kukintaa huomattuani pulleat silmut, mutta voi jesses miten sen pieni latvus on upea!

Ja latvuksesta laskin ainakin 5 mehiläistä työn touhussa. Jospa me tänä vuonna saisimme luumuja! 



 

Kirsikkapuu pullistelee vasta nuppujaan.

Ja rakas nuoruudenrakkauteni katsura selvisi ensimmäisestä talvestaan. Sen tuoreet lehdet ovat herkullisen punaviinin värisiä.


Olen tilannut lisää kukkia, sillä tein uuden kukkapenkin isännän avustuksella alapihalle. Penkit odottavat nyt kukkijoitaan. Alapihallamme on nimittäin taloudessa aikanaan asuneiden koiruuksien vuoksi ollut aidattu alue, jossa kasvaa mansikkaa, pensasmustikkaa sekä nykyisin myös sinikuusamaa. Aitaus on ollut vänkyrällään jo monta vuotta ja olen haaveillut aitauksen hävittämisestä. Kunnes viime viikolla se lähti!

Ja pihan nurkilta nahistuneen tuijan takaa rinteestä löysin marjakuusen, kun haaveilin jostain havukasvista penkin tuntumaan. Olin niin onnellinen löydöstäni ja toki myös hämmentynyt, miten en aiemmin moista myrkyllistä kaunokaista ollut huomannut. 

Siirsimme kuusen paikoilleen ja toivon sen kotiutuvan uuteen paikkaan, vaikkemme syvään uponnutta pääjuurta saaneetkaan mukaan. Penkit sekä marjakuusi on sijoitettu aitauksen tilalle yhteen nurkkaukseen. Niistä kuvia myöhemmin mahdollisesti.

Kevät on taas niin upea, että olen ihan pakahtua. Rakas kolliherra Mörkö oli isännän mukaan eilen nukkunut päiväunia alapihan aurinkoisessa minirinteessä. Mamman pieni, pian 13-vuotias kullanmuru taisi nauttia.


Tänään katselemme ikkunasta, kun piha jatkaa kasvuaan sateen myötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi piristää aina, kiitos!