Tassutellen

On yleisesti tiedossa, että teen käsitöitä.

Niinpä ihmiset lahjoittavat minulle lankoja, jotka sitten odottelevat käsityönurkassani että keksin mitä niistä voisi tehdä.

Serkkuni pisti minulle ennen joulua viestiä, että hän voisi lahjoittaa minulle lankoja muuton alta pois. Vuodenvaihteen tienoilla langat sitten päätyivät minulle kiertoteiden kautta (serkkuni vei langat mummolaan, ja äiti toi langat mummolasta kotiinsa, mistä minä sitten ne sain)

Pussissa oli oranssia ja beigeä lankaa. Pääni löi ihan tyhjää niitten kanssa. Yhden patalapun tein. Siinä oli valkoista, oranssia ja beigeä. Patalappu lähti tupaantuliaislahjaksi siipan veljelle Norjaan enkä muistanut ottaa siitä kuvaa. Beige lanka päätyi lopulta äidille, joka on kutomassa torkkupeittoa itselleen.

Mutta oranssi lanka? Minä pystyin ajattelemaan vain ja ainoastaan porkkanoita aina kun lankakerä tuli näköpiiriini.

Kunnes sitten eräänä päivänä vierailin taas kerran Virpi Siiran Omakoppa-blogissa, joka on niiiiiiiin hykerryttävän inspiroiva kaikkine kuvineen, että minulle tulee aina hyvä mieli kun siellä vierailen.

Noo, mitä sitten sain aikaiseksi?

Pieniä lumihuippuisia vuoria!

Nämä pikkiriikkiset vuoret saivatkin sitten odotella aikansa, kunnes vihdoin tänä aamuna kiinnitin ne paikoilleen.

Näkyykö teidän taloissanne kettuja? 

Meillä kun niitä liikkuu nyt kaksin kappalein huoneesta toiseen tämmöisinä ketun prototyyppeinä. ;)