sunnuntai 31. elokuuta 2014

Lapsuuden kodille

Lämmin kiitos kommenteistanne. Äsken tuli vähän herkisteltyä, ja herkistelyn tuloksen voitte lukea alta.


Lapsuuden kodilleni

Anna naurun raikaa vielä nurkissasi.

Anna lasten kirmata pihanurmillasi.

 
Ota puihisi leijat uudet
Kätke vinttiisi salaisuudet.

Anna omenoiden ja luumujen
kasvaa puihin,
pian uudet lapset
poimivat ne suihin.


Kenties kuutamo herättää
heidätkin
jonain pakkasyönä.

Ihmettelemään outoa valoa
Täysikuun 
sinisenkalpeaa
 kajoa,
 
joka luo mahtavat varjot
paksuille hangillesi.

 
Lintujesi lauluun
kevätaamuisin
vielä joskus mielelläni
heräisin.

Mutta nyt on aika lähteä.


Rakasta heitä
kuten rakastit meitä.



-Aava 31.8.2014- 

2 kommenttia:

  1. Nyyh... miten koskettavaa ja kaunista, nyyh....ilman kyyneleitä tuota ei voinut lukea, kun tuli oma lapsuuden koti mieleen, nyyh.

    VastaaPoista
  2. Oma lapsuudenkotini meni juuri kaupaksi, joten lohdullinen - vaikka surun nostattava - runo...
    Mutta kuten viisas tyttäreni sanoi: voidaanhan me aina muistella :)
    Kivoja juttuja sulla blogissa. Olen ekaa kertaa käymässä :)

    VastaaPoista

Kommenttisi piristää aina, kiitos!