Kerätonttu

Kävin eilen neuletapaamisessa ja oli melkoisen mukavaa käydä siellä parin kuun tauon jälkeen. Esittelin hiukan tutummille operaatio mekkoni sekä uuden virkkuukoukkupenaalini, ja jutustelimme niitä näitä.

Virkkasin salaista projektiani ja moni tunnisti, mitä olen tekemässä, ja moni muu ihastui ohjeeseen, jos ei aiemmin sitä ollutkaan nähnyt. Heti neuletapaamisen alkuun kävin ostamassa itselleni lankaleikkurin. Ostin kesällä sellaisen käsitöitä tekevälle ystävälleni, ja hän kehui sitä kovasti. Lisäksi minun pienet perintösakset ovat taas jossain karkuteillä, enkä kehdannut siinä kaikkien nähden järsiä lankoja poikki..

Virkatessa aika kului kuin siivillä, ja yhtäkkiä virallinen tapaamisaika oli päättynyt. Minun ei ollut tarkoitus varsinaisesti tehdä lankaostoksia, mutta lähdin kuin lähdinkin kiertelemään myymälää kamppeet kasattuani. Ja löysin.. löysin kaksi ihanaista suuren suurta kerää. Leveä hymyni leveni entisestään, kun kassalla sain keristä vielä alennustakin. Kahta lankakerää rikkaampana huristin kotiin, ja virkkasin pari kierrosta ennen kuin maltoin lähteä ajamaan mökille päin.

Ja mökillä toisesta kerästä sukeutui tänä aamuna varsinainen TonTtu!

Se kieräytti itsensä varta vasten koivun juurelle poseeratakseen minulle. Eikä olisi millään malttanut lähteä takaisin sisälle virkattavaksi.. 

Kerätonttu ei valitettavasti saa pitää myssyään, sillä jatkan sitä vielä suuremmaksi itselleni. Lisäksi aion virkata jonkin sortin lapaset, koska syksy taitaa olla tulossa.