Viime yönä näin unen.
Olin jo ehtinyt unohtaa sen, kunnes törmäsin Kesän lapsen blogissa auringonkukkaan.
Uni muistui kuvan myötä mieleeni ja kirjoitin siitä runon.
Tämä kuva on otettu syyskuussa 2011 |
Se ei ollut pitkä uni,
se oli vain pieni välähdys.
Kun kaupungin katoilla
kasvoivat,
Toinen toisiaan tukivat
nuo suunnattoman
suuret
Auringonkukat.
Osa räystäiden yli nuokkui,
jokunen niistä tuulessa huojui.
Jokainen katto oli keltaisenaan
ja ne saivat minut nauramaan,
Kuinka näin kaunista voi missään
ollakaan?
-Aava 14.9.2013-
Upean runon unestasi kirjoitit:)
VastaaPoistaAuringonkukat on ihania.