Lammaspeitto

 'Tuku tuku lampaitani
Kili kili kiliäni
Päkä päkä puskuripässiä
Päkä päkä pässiäni."

Aloitin kesällä jälleen vauvanpeiton teon. Mietin pitkään sopivaa mallia, kunnes löysin lammaspeiton. En ostanut ohjetta vaan piirsin kuvion peiton kuvasta.

Halusin lampaille ruohikon, joten aloitin sen teosta kokeillen eri versioita. Nirkkoruohikko vei voiton.

Minulla oli kaapissa pehmoista harmaata lankaa. Päätin, että peittoon tulee 2 harmaata ja yksi valkoinen lammasraita tuomaan raikkautta.

Ensimmäisen harmaan lammasraidan valmistuttua mietin, miten saisin peittoon lisää väriä. Rakas kissaneiti Myrna auttoi tapansa mukaan värien suunnittelussa.

 

Tarkempi visio alkoi muovautua ja piirsin suunnitelman. Mikä olisikaan söpömpää kuin lampaat nurmella auringon paisteessa? Ja taivas sitten. Piirsittekö tekin taivaan pienenä paperin yläreunaan? Minä ainakin! Ja tämmöisen vision sain aikaan:

 https://m.youtube.com/watch?v=diYI-D1CSHQ

Välillä virkkasin irtopilviä ja aurinkoja. Ne olivat kevyitä välitöitä.

 Ja sitten! Välillä sitä sydän ihan pakahtuu. Se voi pakahtua kauniista maisemasta, hetken ihanuudesta ja milloin mistäkin.

Kiinteän silmukkakerroksen päättäminen ja peiton luovuttaminen on yksi hetki, joka voi sisältää niin tuhannen tuhatta tunneskaalaa, että sydän voi yhtäkkiä venähtää ihan äärimmilleen!

 

Tässä päivässä oli niin paljon pakahduttavia hetkiä, että toivon voivani ammentaa niistä onnea ja iloa vielä kauan.

Valmis peitto päätyi tänään pienelle suloisuudelle lämmittäjäksi.

Virkkasin peiton loppuun automatkalla. Että viime tippaan meni. Ja nappasimme kuvan peitosta huoltoasemalla matkan varrella.