Blogi täytti vuosia, enkä edes huomannut!

9 vuotta sitten 9. helmikuuta muistan, kuinka kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Minua jännitti ihan hirveästi, mutta ajattelin että nyt tai ei koskaan! Kirjoitin tekstin ja julkaisin kuvan ystäväni vauvalle tekemästäni isoäidinneliöpeitosta, jossa oli kilpikonna. Miten paljon sen jälkeen onkaan tapahtunut! Olen oppinut virkkausrintamalla vaikka mitä, olen kirjoittanut pari pikkuruista kliksuti*ohjetta*klik, olen askarrellut, julkaissut matkakuvia, kertonut isän menetyksestä, tyhjentänyt lapsuudenkotia, eronnut, muuttanut peräti 3 kertaa, aloittanut opiskelun (valmistun kohta), tavannut uusia ihmisiä ja yhden tosi spesiaalin, hankkinut Mörkölle leikkikaverin ja mitäköhän vielä?

 9 vuotta on pitkä aika. Niin pitkä, että tuossa edellä on mainittu vain murto-osa kaikesta siitä, mitä on tapahtunut. Tänne blogiin olen kyllä sepustanut kaikennäköistä, vaikka blogia aloitellessa ajattelin, että tämä on vain ja yksistään virkkausaiheinen blogi. Miten väärässä olinkaan ja ainahan suunnitelmia voi muuttaa. *virnistys* Blogista on tullut tämmöinen virkkausteemainen päiväkirja, sillä perinteisen päiväkirjan kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Virkkaaminen on ollut minulle ilo ja henkireikä. Rakkain projektini vuosien saatossa on ollut kliksuti*Onniöveri-peitto*klik, jonka tekeminen toi minulle suurta iloa sekä lohtua elämänmuutosten pyörteissä. Nimesin peiton Onniöveriksi jo pelkästään sen suunnattoman lankamäärän vuoksi, minkä Lankamaailmasta ostin peittoa varten. Nimi oli toisaalta myös vastakohta silloiselle elämäntilanteelle, jolloin pistin elämäni kokonaan uusiksi. Mutta toisaalta Onniöveri sanana myös kuvasti tunteita, joita koin, kun vihdoinkin uskalsin tehdä isoja päätöksiä.

Blogissani on yhteensä 314 virkkausaiheista kirjoitusta! Huhheijaa, mikä määrä! Joskus päätin, että julkaisen blogissa vain valmiita töitä, mistä sittemmin kyllä lipsuin. Virkkaaminen on tunnisteena kaikissa niissä teksteissä, joissa vähänkään viitataan virkkaamiseen. Niinkuin tässäkin kirjoituksessa. Olen iloinen siitä, että olen kirjoittanut tätä blogia. En varmaan muuten mitenkään muistaisi, mitä kaikkea on tullut tehtyä. Tälläkin hetkellä kesken on 3 työtä. Teen Edlothia-huivia, liiviä, sekä kliksuti*Sweet Caroline CAL-mallia*klik, josta ensimmäinen osa on nyt valmis. Käytän malliin vuosien saatossa kertyneitä lankoja. 

Tästä on hyvä jatkaa!

Huggi-tossut

Ihastuin alkuvuodesta kliksuti*Arkimamman Arkirallista löytyneeseen Huggi-tossujen ohjeeseen*klik. Virkkasinkin tossut sitten jo melkein heti ohjeen löydettyäni. Saan ne vasta tänään vietyä ystävälleni.

Malli on mielestäni tosi kiva. Tossuista tuli todella paksut, mikä on mielestäni vain hyvä juttu näin talviaikaan. Tosin tänäänkin meillä on ihan plussalla tuo keli ja piha on yhtä suurta luistelurataa, jonne ei ole tavallisilla kengillä juuri mitään asiaa. Luistimia en ole kuitenkaan kokeillut. ;)

Ystävänpäivänä rakas kolliherra Mörkö sekä kissaneiti Myrna olivat näin läheisissä väleissä.. *hymy* Myrnalla oli viime viikon perjantaihin asti body päällä sterilisaation jälkeen. Se esti hyvin Myrnaa pääsemästä haavan kimppuun ja haava parani oikein hyvin.

Aurinkoisena päivänä kaverukset olivatkin sitten ihan rinta rinnan saunan ikkunalla tuijottamassa terassille (ja lintulaudalle).

Hauskaa viikon jatkoa kaikille!

ApuSylvi apuna ryijyn teossa

Tiedättehän ne ikuisuusprojektit? Noo, tässä yksi minun ihka oikea ikuisuusprojekti. Olen nimittäin saanut ryijytyöpakkauksen syntymäpäivälahjaksi joko vuonna 1995 tai 1996 tai ehkä jopa aiemmin! Tein tätä joskus automatkoilla kun ajettiin kohti mummolaa tai muille sukulaisille kyläilemään. Muistan, että tekeminen ilman sopivaa alustaa oli aika hankalaa, mutta näemmä olen jaksanut sinnitellä.

Pari päivää sitten muistin ryijyn ja muistin ApuSylvin.

Tokihan nämä kaksi piti saattaa yhteen! Ja nyt täytyy sanoa, että tämä kombo toimii. Ryijyn teko on nyt huomattavasti helpompaa ja ehkä jopa saan kissaryijyni joskus valmiiksi. :)

Jos ApuSylvi on sinulle vieras, löydät siitä lisätietoa sivuilta www.apusylvi.fi ja lisäksi olen kirjoittanut yksikätisestä virkkaamisesta ApuSylvin avulla viime vuoden puolella kliksuti*täällä*klik.

DC-Fixiä keittiöjakkaralle

Ostin viime keväänä pilkullista DC-fixiä ja vasta tänään sain tuunattua keittiöjakkaran, johon fixin alunperin hankinkin. Peruskeittiöjakkara, joka muutti lapsuudenkodistani mukanani ensimmäiseen omaan kotiin ja yhä edelleen jokaiseen kotiini ympäri Suomen, sai nyt vihdoin vähän uutta ilmettä. 

Punaisen jakkaran ostin 2000-luvulla kotkalaiselta kirppikseltä 5 eurolla. :)

Keittiöjakkarasta tuli mielestäni tosi kiva. Ystävältäni saatu sienijakkara sopii trioon kuin nenä päähän. Tykkään! :)

C2C-mallin harjoittelua

Minulla on kerällä erisävyisiä villalangan pätkiä, joita olen saanut. Olen pitkään miettinyt, mitä niistä voisi tehdä. Ajatus piipunjuurta kiertävästä peitosta kissoille on pyörinyt mielessä ja pohdin tekniikkaa tovin. Lopulta päädyin c2c-tekniikkaan, mittailin piipunjuurta ja rupesin virkkaamaan.

Ensimmäinen osa valmis!

Välitestausta :)

Laaduntarkastaja valmiin peiton äärellä.

Peitto paikoillaan piipun ympärillä.

C2C-tekniikka oli kivaa ja siihen sai upotettua noita kaikenkirjavia lankoja. FB:n virkkausryhmissä on nyt myös näkynyt upeita peittoja samalla tekniikalla tehtynä.

Kiva kun poikkesit, tule toistekin. :)

Mandalat sohvatyynyihin

Mandalat ovat mielestäni ihania.

Virkkasin 2 mandalaa *kliksuti*Springtime magic mandala*klik -ohjeella virkaten ohjeen mukaan 17 ensimmäistä kerrosta. Kaksi viimeistä kerrosta tein ohjeesta poiketen. Lankana käytin kaapin kätköistä löytyneitä puuvillalankoja ja koukku oli kooltaan 3 mm.

Ensimmäinen mandala.

Toinen mandala.

Mandalat on tarkoitus ommella kiinni harmaisiin sohvatyynynpäällisiin.

Myrna lavastettiin mukaan kuvauksiin herkkujen avulla ;)

"Enkö ihan oikeesti vois saada vielä yhden?"

Kirpsakkaa tammikuuta kaikille täällä piipahtaneille! :)

Vuoden viimeinen!

On aika päättää tämä kulunut vuosi viimeiseen julkaisuun. Melko vähäisin julkaisuin on tämä vuosi menty, mutta aina ei vain käsityöt jaksa innostaa. Hittipipon sain kumminkin vanhimmalle kummilapselleni virkattua joululahjaksi. (Linkki ohjeeseen löytyy kuvatekstistä) Tein sen Käsityömessuilta ostamastani heijastavasta Kehrä neulelangasta. :)

Ohje kliksuti*Täältä*klik

Pipon myötä toivottelen teille kaikille hyvää alkavaa vuotta 2019!

Tuokoon uusi vuosi elämäänne iloisia hetkiä, hetkiä, joita muistella, rakkautta, vierailuita ystävien luona, uusia työpaikkoja, valmistumisia, rauhoittumista, matkoja, pitkiä puheluita, onnistumisia, inspiraatioita ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. :)

Karvatassut

Kuten heinäkuussa kerroin, huseeraa tässä taloudessa nykyisin kolme karvatassukkaa: Rakas kolliherra Mörkö, Koiraherra Keke ja Kissaneiti Myrna (alias tättähäärä alias wanhanajanvaniljasuklaahippusillahöystettynä alias tirpatilli).

Käsityörintamalla on ollut äärettömän hiljaista, joten päätin nyt tehdä tämmöisen eläinkuvapostauksen karvatassuistamme, kun ovatten niin rakkaita. 

Myrnan lempipuuhiin kuuluu oman hännän jahtaamisen lisäksi myös Keken hännän jahtaaminen ja Mörkön vaaniminen.

Myrna painaa jo 2.7 kg.

 

Hyvää viikonloppua!