Höstvisa-peitto: Lisää kuita

Pidän kuun vaiheiden tarkkailusta. Opin muistisäännön ylä- ja alakuun tunnistamisesta aikanaan Nemi-sarjakuvasta ja muokkasin muistisäännöstä itselleni sopivamman:

Vedän mielessäni viivan sirpin vasemmalle puolelle, jolloin saan kirjaimen: P = Pullistuva tai K = Kutistuva.

Tykkään seurailla kuun vaiheiden lisäksi muistaessani muutamia sivustoja pysyäkseni vähän kartalla siitä, milloin on hyvä kastella huushollimme toistaiseksi elävät viherkasvit ja sen sellaista pientä. 

Höstvisa-peitossa on jo ennestään kuun vaiheita, mutta siihen tulee myös tämmöiset ylä- ja alakuun aikajanat, joita Rakas kissapoika Hugo tuli uteliaana tarkastelemaan.

Tämäkin projekti on sisältänyt jo paljon purkamista, sillä muutamat yksityiskohdat eivät ole lopulta miellyttäneet silmää.

Kaiken kaikkiaan paloja on tällä hetkellä 7. Eli palapelin teko jatkuu.

Virkattu C2C-tiskirätti

 

Bambua 70 prossaa ja puuvillaa 30 prossaa.

Opin kesällä Verlan Tilkun ystävälliseltä myyjältä, että mitä enempi virkattuun tiskirättiin käytetyssä langassa on bambua, sitä vähemmän rätti haisee. Hän siinä virkkasi tiskirättiä C2C-tekniikalla jutellessamme ja ajattelin, että tokihan minunkin on C2C-rätti tehtävä.

Olin ostanut lankaa jo aiemmin, sillä luulin tekeväni boleron heinäkuisiin häihin. En tehnyt, aloitin kyllä, mutta jälki oli liian plöröä ja into virkkaamiseen tyssäsi melko nopeaan.

Virkkasin langasta siskolle yhden rätin alkusyksystä ja tein nyt toisen.

Pistin pehmoisen rätin ystävälle syysylläriksi ja tänään se oli päässyt perille.

Hauska pieni välityö.

Höstvisa-peitto: Elämän puu

 

Eilen virkkasin peittoa tauon jälkeen eteenpäin, ja eksyin siinä sivussa taas Pinterestin maailmaan.

Olemme ystäväni kanssa puhuneet erilaisista puista ja puukokemuksista. Kun sitten vastaan tupsahti kuva pienestä puuneliöstä ja linkki youtuben ohjeeseen kliksuti* tänne *klik, oli pakko ottaa malli osaksi Höstvisa-peittoa.

 Neliöstä tulee kyllä isompi, työstänen sitä peittoon sopivammaksi, kun sen aika tulee.  

Elämän puu toistuu mytologiassa ympäri maailman. Skandinaavien sana Yggdrasil jyskytteli takaraivossa puuta virkatessani, ja on tullut vastaan eri teoksia lukiessani. (Sain lapsena kummeiltani joululahjaksi lasten mytologia-kirjan, jolla olen päässyt melko simppelisti perehtymään eri kansojen tarinoihin ja uskomuksiin.) Kalevalassa taasen kerrotaan Isosta Tammesta, ja elämän tai maailmanpuun tarinat vaihtelevat uskontojen ja maiden mukaan.

Äärimmäisen kiehtova aihealue mielestäni tämä elämän puu. 

Lopuksi vielä kuva tämän hetkisestä väripläjäyksestä. Idea kerrallaan kohti kokonaisuutta, jonka lopputulos on selvä vasta siinä kohtaa, kun viimeinen silmukka on virkattu. Hykerryttävää.