Höstvisa-peitto: sudenkorentoja

 Pitkästä aikaa Höstvisa-peiton parissa. Rakas kissapoika Hugo tuli kuvausapuriksi.

Tällä kertaa sudenkorennot päättivät lentää osaksi peittoa. Ehkä muistat lämpimät päivät, kun sudenkorento laskeutuu metsäisen, männynneulasten peittämälle polulle? Tai lentelee tyynen vedenpinnan päällä? Kun kesän taitekohta on jo aikaa sitten ohitettu ja katse alkaa hiljalleen kääntyä kohti syksyä.

Ja silti sudenkorennot vielä lentävät.

Mutta vielä ei olla syksyssä. Ollaan keväässä, jota takatalvi koettaa parhaillaan ravistella.

Osa kukista on jo noussut rohkeasti kukkimaan, ja ehtinyt kukkiakin.

Tulppaanin lehtien kärkiä pakkanen oli vähän käynyt puraisemassa. Pionin peitin viime viiikonloppuna kasalla lehtiä varmuuden vuoksi, sillä sieltä oli puskemassa pari rohkeaa alkua.

Kevät on täällä, se on nyt kaikkine kiemuroineen päällä. Kohta on kesä ja Höstvisa-peiton teko jatkuu. Se aikoo tulla valmiiksi - joskus.

Höstvisa-peitto: Järven runo

 Jos järvi olisi runo,
Mitä se pitäisi sisällään,
Jotta siinä olisi kaikki?

Olisiko siinä aaltoja,
Ja peilityyntä pintaa?

 

Olisiko siinä veden tuoksu
Ja ne kaikki salaperäiset vedenalaiset?

Entä lumpeet
Ja kaislat, ruo'ot, kivet, hiekka ja vesilukit?

Kyllä.

Niitä kaikkia pitäisi järven ikioma runo sisällään,
Jos se kirjoittaisi meille itsestään. 

 

(Peitossa on tällä hetkellä 4 keskeneräistä palaa, on ollut jo pitkään. Motivaatio on ollut muualla, ja yritän aika ajoin kutsua sen kylään minun ja Höstvisa-peiton luo. Järven runoksi nimeämäni osio muutti muotoaan nyt tämmöisiksi simpukkalaineiksi. Alunperin laineiksi tarkoittamani malli opetti minulle uusia silmukoita, mutta ei lopulta miellyttänyt alkuinnostuksesta huolimatta. 

Olen huomenna menossa lankakauppaan neuletapaamiseen, jospa siellä virkkauskärpänen istahtaisi olkapäälle tsemppaamaan ja surisemaan inspiraation sävelmiä.)
 

Höstvisa-peitto: Lisää kuita

Pidän kuun vaiheiden tarkkailusta. Opin muistisäännön ylä- ja alakuun tunnistamisesta aikanaan Nemi-sarjakuvasta ja muokkasin muistisäännöstä itselleni sopivamman:

Vedän mielessäni viivan sirpin vasemmalle puolelle, jolloin saan kirjaimen: P = Pullistuva tai K = Kutistuva.

Tykkään seurailla kuun vaiheiden lisäksi muistaessani muutamia sivustoja pysyäkseni vähän kartalla siitä, milloin on hyvä kastella huushollimme toistaiseksi elävät viherkasvit ja sen sellaista pientä. 

Höstvisa-peitossa on jo ennestään kuun vaiheita, mutta siihen tulee myös tämmöiset ylä- ja alakuun aikajanat, joita Rakas kissapoika Hugo tuli uteliaana tarkastelemaan.

Tämäkin projekti on sisältänyt jo paljon purkamista, sillä muutamat yksityiskohdat eivät ole lopulta miellyttäneet silmää.

Kaiken kaikkiaan paloja on tällä hetkellä 7. Eli palapelin teko jatkuu.

Höstvisa-peitto: Elämän puu

 

Eilen virkkasin peittoa tauon jälkeen eteenpäin, ja eksyin siinä sivussa taas Pinterestin maailmaan.

Olemme ystäväni kanssa puhuneet erilaisista puista ja puukokemuksista. Kun sitten vastaan tupsahti kuva pienestä puuneliöstä ja linkki youtuben ohjeeseen kliksuti* tänne *klik, oli pakko ottaa malli osaksi Höstvisa-peittoa.

 Neliöstä tulee kyllä isompi, työstänen sitä peittoon sopivammaksi, kun sen aika tulee.  

Elämän puu toistuu mytologiassa ympäri maailman. Skandinaavien sana Yggdrasil jyskytteli takaraivossa puuta virkatessani, ja on tullut vastaan eri teoksia lukiessani. (Sain lapsena kummeiltani joululahjaksi lasten mytologia-kirjan, jolla olen päässyt melko simppelisti perehtymään eri kansojen tarinoihin ja uskomuksiin.) Kalevalassa taasen kerrotaan Isosta Tammesta, ja elämän tai maailmanpuun tarinat vaihtelevat uskontojen ja maiden mukaan.

Äärimmäisen kiehtova aihealue mielestäni tämä elämän puu. 

Lopuksi vielä kuva tämän hetkisestä väripläjäyksestä. Idea kerrallaan kohti kokonaisuutta, jonka lopputulos on selvä vasta siinä kohtaa, kun viimeinen silmukka on virkattu. Hykerryttävää.

Höstvisa-peitto: Tähkäpäiden päällä täysikuu

 

Tämä peitto kuljettaa nyt selkeästi mukanaan lauluja, joita peiton eri vaiheet tuovat syystä tai toisesta mieleen.

Tänä viikonloppuna olen virkannut puff-silmukoita, jotka ovat tuoneet mieleen viljapeltojen pulleat tähkät loistamassa ilta-auringossa kullankeltaisina kunnes kuu ne lopulta tavoittaa.

Peiton visio alkaa olla yhä selkeämpi. Tämän hetken visiolla tulen käyttämään peitossa ainakin kolmea eri ohjetta, joista toista olen parhaillaan työstämässä. Peitosta tulee lämmin. Jo yksi pala sylissä on sen osoittanut.

Laskeskelin lauantaina, että minulla on Höstvisa-peiton lisäksi enemmän tai vähemmän työn alla 4 muutakin projektia, joista 2 on jo aloitettu ja 2 vasta kerinä odottamassa inspiraatiota ja intoa tarttua niihin.

Onpahan, mihin vaihtaa, jos peiton teko töksähtää.

Höstvisa-peitto: alkuhämmennys ja aivoriihi

 

Täytyy nyt ihan rehellisesti tunnustaa, että peitontekoinnostukseni lähti tälläkin kertaa vähän nurinkurisesti liikkeelle.

Oli into ja oli mukamas joku visio. Sama tilanne oli vuosi sitten Tuplaten-projektin kanssa. Into pinkeänä toteuttamaan, vaikken ihan vielä tiennytkään miten.

Löytyi ohje yhteen pikkaraiseen ruutuun, ja Höstvisa tosiaan vaan soi korvissa koko päivän. Ruutu oli semmoinen, että välittömästi tuli ystävä mieleen.

Ja Höstvisa sen kuin rallatteli päässä sanoen, että syksyä siihen peittoon pitää saada.

Visio ja hurjaa ohjeiden selailua. Juuu, oikein hyvä tulee, 3 tuntia virkkaamista ja lopputulos sellainen, että ruma on, en kelpuuta, ei tästä mitään tule. Ei onnistu.

Eilen ystävälle sanoin, että vihreää tulee, onko ok? Ja jos se kuu ja aurinko lentäiskin mäkeen. (Ei siis mitään hajua, miten etenen, olin umpikujassa.)

Ystävä toivoi kuun ja auringon. Lupasin ne säilyttää, vaikken tiennyt miten. Ajoin töiden jälkeen lankakauppaan, joka ovikyltin mukaan oli jo kiinni, mutta ovi ei ollutkaan vielä lukossa ja pääsin ostoksille. Ihana Villakka Jämsässä. (Tähän 100 sydäntä)

Minulla oli osa langoista mukana ja sanoin kaipaavani oikeita värejä niiden kaveriksi, ja siinä sitten pyöriteltiin värejä kauppiaan kanssa. (Ne aiemmin kaapinkätköistä tekemäni värivalinnat riitelivät keskenään, vaikka komensin niitä sopimaan toistensa kanssa vaikka väkisin. Eihän siitä mitään tullut.)

 Peitosta tulee värikäs, eikä mitä ilmeisimmin niin vihreä kuin mitä eilen päivällä vielä luulin. Siinä säilyy aurinko ja kuu, ja siihen tulee kukkia ja aavistus viljapeltoa? Löysin vihdoin ohjeen, josta tykkään ja jota voin soveltaa. 

 Eilisiltana sovelsin ja laskin. Virkkasin yhden kerroksen kaksi kertaa ja huomasin sen jälkeen, että edelleen kerroksesta puuttuu kaksi tärkeää Puff-silmukkaa (olikohan ne edes sen nimisiä..), pistin tilkun syrjään ja menin nukkumaan päättäen, etten tänään kyllä virkkaa mitään.


Voi luovan työn prosessit! Virkkausmatka on alkanut ja voi kuinka se tulee rönsyämään.

Höstvisa-peitto: Kuu saa valonsa auringolta

Päässäni on soinut koko päivän kappale Höstvisa, kun ulkona on satanut ja takapihan metsän kieloja on alkanut värittää ruska.

Olen askarrellut, mutta yhä enenevissä määrin on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että tarvitsen peiton kokoisen projektin.

Höstvisan sointi korvissani kaivoin lankavarastojani todetakseni, että kyllähän niistä varmaan peiton saisi.

Ja kun Kuun ja Auringon muodostaman neliön kliksuti ohje klik tupsahti puhelimen näytölle, tiesin kenelle peiton haluan tehdä. Laitoin ystävälle viestiä, huolisiko hän minun tekemän peiton, jonka valmistumisaika voi olla jopa vuoden..

Onneksi vastaus oli myönteinen. 

 

Ja tässä sitä ollaan, projektin alussa jälleen! En tiedä vielä lopputuloksesta, mutta visio on ja projektilla nimi.