Höstvisa-peitto: Lisää kuita

Pidän kuun vaiheiden tarkkailusta. Opin muistisäännön ylä- ja alakuun tunnistamisesta aikanaan Nemi-sarjakuvasta ja muokkasin muistisäännöstä itselleni sopivamman:

Vedän mielessäni viivan sirpin vasemmalle puolelle, jolloin saan kirjaimen: P = Pullistuva tai K = Kutistuva.

Tykkään seurailla kuun vaiheiden lisäksi muistaessani muutamia sivustoja pysyäkseni vähän kartalla siitä, milloin on hyvä kastella huushollimme toistaiseksi elävät viherkasvit ja sen sellaista pientä. 

Höstvisa-peitossa on jo ennestään kuun vaiheita, mutta siihen tulee myös tämmöiset ylä- ja alakuun aikajanat, joita Rakas kissapoika Hugo tuli uteliaana tarkastelemaan.

Tämäkin projekti on sisältänyt jo paljon purkamista, sillä muutamat yksityiskohdat eivät ole lopulta miellyttäneet silmää.

Kaiken kaikkiaan paloja on tällä hetkellä 7. Eli palapelin teko jatkuu.

Virkattu C2C-tiskirätti

 

Bambua 70 prossaa ja puuvillaa 30 prossaa.

Opin kesällä Verlan Tilkun ystävälliseltä myyjältä, että mitä enempi virkattuun tiskirättiin käytetyssä langassa on bambua, sitä vähemmän rätti haisee. Hän siinä virkkasi tiskirättiä C2C-tekniikalla jutellessamme ja ajattelin, että tokihan minunkin on C2C-rätti tehtävä.

Olin ostanut lankaa jo aiemmin, sillä luulin tekeväni boleron heinäkuisiin häihin. En tehnyt, aloitin kyllä, mutta jälki oli liian plöröä ja into virkkaamiseen tyssäsi melko nopeaan.

Virkkasin langasta siskolle yhden rätin alkusyksystä ja tein nyt toisen.

Pistin pehmoisen rätin ystävälle syysylläriksi ja tänään se oli päässyt perille.

Hauska pieni välityö.

Höstvisa-peitto: Elämän puu

 

Eilen virkkasin peittoa tauon jälkeen eteenpäin, ja eksyin siinä sivussa taas Pinterestin maailmaan.

Olemme ystäväni kanssa puhuneet erilaisista puista ja puukokemuksista. Kun sitten vastaan tupsahti kuva pienestä puuneliöstä ja linkki youtuben ohjeeseen kliksuti* tänne *klik, oli pakko ottaa malli osaksi Höstvisa-peittoa.

 Neliöstä tulee kyllä isompi, työstänen sitä peittoon sopivammaksi, kun sen aika tulee.  

Elämän puu toistuu mytologiassa ympäri maailman. Skandinaavien sana Yggdrasil jyskytteli takaraivossa puuta virkatessani, ja on tullut vastaan eri teoksia lukiessani. (Sain lapsena kummeiltani joululahjaksi lasten mytologia-kirjan, jolla olen päässyt melko simppelisti perehtymään eri kansojen tarinoihin ja uskomuksiin.) Kalevalassa taasen kerrotaan Isosta Tammesta, ja elämän tai maailmanpuun tarinat vaihtelevat uskontojen ja maiden mukaan.

Äärimmäisen kiehtova aihealue mielestäni tämä elämän puu. 

Lopuksi vielä kuva tämän hetkisestä väripläjäyksestä. Idea kerrallaan kohti kokonaisuutta, jonka lopputulos on selvä vasta siinä kohtaa, kun viimeinen silmukka on virkattu. Hykerryttävää.

Höstvisa-peitto: Tähkäpäiden päällä täysikuu

 

Tämä peitto kuljettaa nyt selkeästi mukanaan lauluja, joita peiton eri vaiheet tuovat syystä tai toisesta mieleen.

Tänä viikonloppuna olen virkannut puff-silmukoita, jotka ovat tuoneet mieleen viljapeltojen pulleat tähkät loistamassa ilta-auringossa kullankeltaisina kunnes kuu ne lopulta tavoittaa.

Peiton visio alkaa olla yhä selkeämpi. Tämän hetken visiolla tulen käyttämään peitossa ainakin kolmea eri ohjetta, joista toista olen parhaillaan työstämässä. Peitosta tulee lämmin. Jo yksi pala sylissä on sen osoittanut.

Laskeskelin lauantaina, että minulla on Höstvisa-peiton lisäksi enemmän tai vähemmän työn alla 4 muutakin projektia, joista 2 on jo aloitettu ja 2 vasta kerinä odottamassa inspiraatiota ja intoa tarttua niihin.

Onpahan, mihin vaihtaa, jos peiton teko töksähtää.

Höstvisa-peitto: alkuhämmennys ja aivoriihi

 

Täytyy nyt ihan rehellisesti tunnustaa, että peitontekoinnostukseni lähti tälläkin kertaa vähän nurinkurisesti liikkeelle.

Oli into ja oli mukamas joku visio. Sama tilanne oli vuosi sitten Tuplaten-projektin kanssa. Into pinkeänä toteuttamaan, vaikken ihan vielä tiennytkään miten.

Löytyi ohje yhteen pikkaraiseen ruutuun, ja Höstvisa tosiaan vaan soi korvissa koko päivän. Ruutu oli semmoinen, että välittömästi tuli ystävä mieleen.

Ja Höstvisa sen kuin rallatteli päässä sanoen, että syksyä siihen peittoon pitää saada.

Visio ja hurjaa ohjeiden selailua. Juuu, oikein hyvä tulee, 3 tuntia virkkaamista ja lopputulos sellainen, että ruma on, en kelpuuta, ei tästä mitään tule. Ei onnistu.

Eilen ystävälle sanoin, että vihreää tulee, onko ok? Ja jos se kuu ja aurinko lentäiskin mäkeen. (Ei siis mitään hajua, miten etenen, olin umpikujassa.)

Ystävä toivoi kuun ja auringon. Lupasin ne säilyttää, vaikken tiennyt miten. Ajoin töiden jälkeen lankakauppaan, joka ovikyltin mukaan oli jo kiinni, mutta ovi ei ollutkaan vielä lukossa ja pääsin ostoksille. Ihana Villakka Jämsässä. (Tähän 100 sydäntä)

Minulla oli osa langoista mukana ja sanoin kaipaavani oikeita värejä niiden kaveriksi, ja siinä sitten pyöriteltiin värejä kauppiaan kanssa. (Ne aiemmin kaapinkätköistä tekemäni värivalinnat riitelivät keskenään, vaikka komensin niitä sopimaan toistensa kanssa vaikka väkisin. Eihän siitä mitään tullut.)

 Peitosta tulee värikäs, eikä mitä ilmeisimmin niin vihreä kuin mitä eilen päivällä vielä luulin. Siinä säilyy aurinko ja kuu, ja siihen tulee kukkia ja aavistus viljapeltoa? Löysin vihdoin ohjeen, josta tykkään ja jota voin soveltaa. 

 Eilisiltana sovelsin ja laskin. Virkkasin yhden kerroksen kaksi kertaa ja huomasin sen jälkeen, että edelleen kerroksesta puuttuu kaksi tärkeää Puff-silmukkaa (olikohan ne edes sen nimisiä..), pistin tilkun syrjään ja menin nukkumaan päättäen, etten tänään kyllä virkkaa mitään.


Voi luovan työn prosessit! Virkkausmatka on alkanut ja voi kuinka se tulee rönsyämään.

Höstvisa-peitto: Kuu saa valonsa auringolta

Päässäni on soinut koko päivän kappale Höstvisa, kun ulkona on satanut ja takapihan metsän kieloja on alkanut värittää ruska.

Olen askarrellut, mutta yhä enenevissä määrin on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että tarvitsen peiton kokoisen projektin.

Höstvisan sointi korvissani kaivoin lankavarastojani todetakseni, että kyllähän niistä varmaan peiton saisi.

Ja kun Kuun ja Auringon muodostaman neliön kliksuti ohje klik tupsahti puhelimen näytölle, tiesin kenelle peiton haluan tehdä. Laitoin ystävälle viestiä, huolisiko hän minun tekemän peiton, jonka valmistumisaika voi olla jopa vuoden..

Onneksi vastaus oli myönteinen. 

 

Ja tässä sitä ollaan, projektin alussa jälleen! En tiedä vielä lopputuloksesta, mutta visio on ja projektilla nimi.

Näyttelyn jälkipuinti: 10. eli viimeinen osa

Näyttely päättyi 10.8.2025. Ja tämä esittely päättyy tähän kymmenenteen osaan.

Mannekiineista toinen hengaili aseman pylvään vierustalla, ja minä sen seurana ensimmäisen näyttelyviikonlopun innoittamana.

Minulla oli päälläni kaikkina näyttelyviikonloppuina tänä keväänä virkkaamani kliksuti raitamekko klik. Raitamekko venyi viikonloppujen aikana pituutta jonkin verran, sillä ensimmäisenä viikonloppuna sen helma oli polven yläpuolella, ja näyttelyn päättyessä polven alapuolella.

Mannekiinille puin kliksuti mandala-paitani klik, sekä kliksuti vaaleanpunaisen minihameeni klik. Mannekiinilla oli päässään kliksuti lumme klik ja olallaan kliksuti mandala-laukku klik.

Joku näyttelyvieraista kysyi, mistä innostus mandaloihin oli syntynyt. Piti hetken miettiä, kunnes muistin Nepalin reissun upeat mandala-maalaukset. Löytyypä täältä blogista myös ensimmäinen virkkaamani kliksuti mandala klik, jota en näyttelyyn kuitenkaan löytänyt. Tein siitä myöhemmin penaalin.

Toiseksi viimeisessä kokonaisuudessa esittelen kliksuti Onniöveri-peittoni klik. Jo keväällä asemalla käydessäni tiesin asettelevani peittoni tälle siniselle penkille, joka on ainoita aseman alkuperäisiä huonekaluja. Se oli kuulemma vuosikymmeniä isotätini mökillä, ja palasi sitten takaisin juurilleen asemalle. Historian havinaa ja jonkinlaisia sukujuuria siis siinäkin.

Käytän Onniöveri-peittoa talvisin lisäpeittona ja kesäisin fiilistelypeittona, kun menen riippukeinuun nukkumaan päiväunia.

Zzzzzzz....

Ja sitten viimeisiin tunnelmiin. Rakas Kliksuti Labyrinth-peittoni klik on ollut ehdottomasti vaikein virkkausprojektini, mutta siksi varmasti myös minulle tärkein. Moni virkkuistani on ollut minulle terapeuttinen projekti, mutta Labyrinth-peitto oli täynnä halua saada kaunis peitto itselleni. Ei terapiaa vaan hampaiden kiristelyä ja paljon purkamista, työn ja aivojen lepuuttamista, kun koko peitto maistui puulta. Mutta nyt peitto on kotona jokapäiväisessä käytössä, ja minulla oli sitä vähän kotona jopa ikävä näyttelyn ajan.

 

Labyrinth-peiton ja matkalaukun päällä nökötti kummitädille virkkaamani kliksuti pallo klik.

 Toivottavasti piditte näyttelykokonaisuudesta näin virtuaalisesti esiteltynä ja toivottavasti se ehkä inspiroi jopa tarttumaan virkkuukoukkuun. Itselleni näyttely toi paljon hyvää mieltä ja ikimuistoisia kohtaamisia.

Olen onnellinen, että näyttely tuli pidettyä.

Näyttelyn jälkipuinti: Osa 9

 

Alun alkujaan ajatus näyttelystä taisi lähteä peitoista, niistä pienistä. Sillä onhan niitä tullut tehtyä aika monta. Asettelin peittoja pääsääntöisesti aseman penkeille lukuunottamatta niitä ihan ensimmäisiä peittoja, jotka olivat kliksuti pyykkinarulla klik.

Oli hauska nähdä kaikki peitot lopulta samassa tilassa. Melkoista värikimaraa.

Tässä kuvassa on nähtävissä vasemmalta lähtien:

Klik Lapinäidin kehtolaulu -peitto klik.

Klik springtime mandala -tyynyt klik.

Klik Tuku tuku lampaitani -peitto.

Kliksuti Pieni Kalevala CAL -peitto klik.

Kliksuti Charlotte neliö -peitto klik.

Kliksuti Pallopeitto klik.

Sivuseinämällä roikkui henkarissa taasen nämä:

Kliksuti Kesätaivas-huivi klik.

Kliksuti Kevätkesäpaita klik.

Kliksuti Edlothia-huivi klik.

Kliksuti oranssi bolero klik.

Vinottain ja vastakkain asetetuille penkeille olin sijoittanut 4 peittoa.

Kliksuti Ketun päiväuni klik.

Kliksuti Daisy-peitto klik.

Sekä Kliksuti Hyss, Nalle nukkuu -peitot klik.

Ja kliksuti siskon matto klik.