Höstvisa-peitto: Järven runo

 Jos järvi olisi runo,
Mitä se pitäisi sisällään,
Jotta siinä olisi kaikki?

Olisiko siinä aaltoja,
Ja peilityyntä pintaa?

 

Olisiko siinä veden tuoksu
Ja ne kaikki salaperäiset vedenalaiset?

Entä lumpeet
Ja kaislat, ruo'ot, kivet, hiekka ja vesilukit?

Kyllä.

Niitä kaikkia pitäisi järven ikioma runo sisällään,
Jos se kirjoittaisi meille itsestään. 

 

(Peitossa on tällä hetkellä 4 keskeneräistä palaa, on ollut jo pitkään. Motivaatio on ollut muualla, ja yritän aika ajoin kutsua sen kylään minun ja Höstvisa-peiton luo. Järven runoksi nimeämäni osio muutti muotoaan nyt tämmöisiksi simpukkalaineiksi. Alunperin laineiksi tarkoittamani malli opetti minulle uusia silmukoita, mutta ei lopulta miellyttänyt alkuinnostuksesta huolimatta. 

Olen huomenna menossa lankakauppaan neuletapaamiseen, jospa siellä virkkauskärpänen istahtaisi olkapäälle tsemppaamaan ja surisemaan inspiraation sävelmiä.)
 

Tupsupipo

Ainahan päähän mahtuu yksi pipo lisää, eikö?

Kesän näyttelyssä tajusin kliksuti*piporivistöä*klik katsellessa, että aika monena talvena olen ollut omasta mielestäni pipoa vailla. Siis vähän erilaista pipoa, sellaista, jollaista kaapissa ei juuri sillä hetkellä ole ollut.

Nytkään en oikeastaan olisi tarvinnut uutta, mutta voi jukranpujut, ku tästä tuli kiva!

 Tupsukkaan kävin ostamassa lankakauppa Villakasta.

Olen käyttänyt hattuun 4 eri lankaa tuolta kaapeistani, koukun koko 4,5mm.

Kivaa viikonloppua kaikille!

Hajamielisen kummitytön joululahja kummitädille

Virkkasin tänä syksynä vain yhden joululahjan.

Ja senkin osalta suunnitelmat muuttuivat matkan varrella. Olin nimittäin ostanut tarpeeksi lankaa, mutta ensimmäisen kerän loputtua luulin, etten ollutkaan ostanut tarpeeksi lankaa. 

Niinpä alunperin yhdestä langasta aloitetusta huivista tuli lopulta 3 eri langan huivi, koska kävin huolestuneena ostamassa lisää lankaa.

Löysin ne loput lankakerät, kun huivi oli jo valmis pakettiin.

Kummitätini sai serkkutontun avustuksella lahjansa aattona hajamielisen kummitytön kirjeen kera.

Huivin malli on Kliksuti Lilla Björnin Windy morning shawlette Klik. Virkkasin sen 3 mm koukulla merinovillalangoista.

Lempeää joulupäivää sekä loppuvuotta kaikille.

 

Pupusia

Heinäkuussa tuli luvattua kummitytölle, että virkkaan hänelle pari vähän isompaa pupua Kliksuti*Green Dragonflyn ohjeella *klik. Hän piirsi minulle väritoiveensa sukellettuaan lankalaatikkoihini ja sanoin, että ne valmistuvat sitten joskus.

Tässä heinäkuinen piirros sekä yksi kesän näyttelyssä olleista pupuista:

 Syksy meni niin hurjaa kyytiä, ettei oikein ehditty nähdä, ja pupusetkin pääsi unohtumaan ihan. Kunnes viikko sitten havahduin tarttumaan koukkuun tämän päiväinen tapaaminen mielessä ja virkkasin vähän siellä sun täällä, mm. Oslon lentäkentällä. Siellä oli muutes lankakauppa, jossa oli ihan pakko piipahtaa, ja löysin oikean paksuista lankaakin loppuneen valkoisen langan tilallle. Mukaan tarttui myös The Granny Square Flowers Card desk, jota eilen selasin ilokseni koko illan. 

Tänä aamuna laitoin kummitytölle kuvan keskeneräisistä pupuista, että tavoitteena on saada ne valmiiksi iltapäiväksi.

Kuvan oton jälkeen meni siinä nyhvertäessä vielä pari tuntia.

Mutta 2 pupua lähtivät kuin lähtivätkin äsken uuteen kotiin kummitytön 3 vuotta sitten häissämme saadun pikkupupun vanhemmiksi.

Barbin vaatteita ja Norppa

 

Tänään lähti lahjaksi jälleen barbin vaatteita, sekä pienen synttärisankarin toiveesta myös jokin pehmolelu.

Olin vasta vähän aiemmin tilannut itselleni Veronica Lönnqvistin Pohjolan eläimet Modernit amigurumit -kirjan, josta nyt pääsi ensimmäisenä kokeiluun Nora Norpan ohje.

Hauska oli ohje, ja tykkään kovasti valmistuneesta norppasesta, toivon lahjan saajankin tykkäävän. Barbin vaatteet tein taas soveltaen, kuten ennenkin. 

Höstvisa-peitto: Lisää kuita

Pidän kuun vaiheiden tarkkailusta. Opin muistisäännön ylä- ja alakuun tunnistamisesta aikanaan Nemi-sarjakuvasta ja muokkasin muistisäännöstä itselleni sopivamman:

Vedän mielessäni viivan sirpin vasemmalle puolelle, jolloin saan kirjaimen: P = Pullistuva tai K = Kutistuva.

Tykkään seurailla kuun vaiheiden lisäksi muistaessani muutamia sivustoja pysyäkseni vähän kartalla siitä, milloin on hyvä kastella huushollimme toistaiseksi elävät viherkasvit ja sen sellaista pientä. 

Höstvisa-peitossa on jo ennestään kuun vaiheita, mutta siihen tulee myös tämmöiset ylä- ja alakuun aikajanat, joita Rakas kissapoika Hugo tuli uteliaana tarkastelemaan.

Tämäkin projekti on sisältänyt jo paljon purkamista, sillä muutamat yksityiskohdat eivät ole lopulta miellyttäneet silmää.

Kaiken kaikkiaan paloja on tällä hetkellä 7. Eli palapelin teko jatkuu.

Virkattu C2C-tiskirätti

 

Bambua 70 prossaa ja puuvillaa 30 prossaa.

Opin kesällä Verlan Tilkun ystävälliseltä myyjältä, että mitä enempi virkattuun tiskirättiin käytetyssä langassa on bambua, sitä vähemmän rätti haisee. Hän siinä virkkasi tiskirättiä C2C-tekniikalla jutellessamme ja ajattelin, että tokihan minunkin on C2C-rätti tehtävä.

Olin ostanut lankaa jo aiemmin, sillä luulin tekeväni boleron heinäkuisiin häihin. En tehnyt, aloitin kyllä, mutta jälki oli liian plöröä ja into virkkaamiseen tyssäsi melko nopeaan.

Virkkasin langasta siskolle yhden rätin alkusyksystä ja tein nyt toisen.

Pistin pehmoisen rätin ystävälle syysylläriksi ja tänään se oli päässyt perille.

Hauska pieni välityö.

Höstvisa-peitto: Elämän puu

 

Eilen virkkasin peittoa tauon jälkeen eteenpäin, ja eksyin siinä sivussa taas Pinterestin maailmaan.

Olemme ystäväni kanssa puhuneet erilaisista puista ja puukokemuksista. Kun sitten vastaan tupsahti kuva pienestä puuneliöstä ja linkki youtuben ohjeeseen kliksuti* tänne *klik, oli pakko ottaa malli osaksi Höstvisa-peittoa.

 Neliöstä tulee kyllä isompi, työstänen sitä peittoon sopivammaksi, kun sen aika tulee.  

Elämän puu toistuu mytologiassa ympäri maailman. Skandinaavien sana Yggdrasil jyskytteli takaraivossa puuta virkatessani, ja on tullut vastaan eri teoksia lukiessani. (Sain lapsena kummeiltani joululahjaksi lasten mytologia-kirjan, jolla olen päässyt melko simppelisti perehtymään eri kansojen tarinoihin ja uskomuksiin.) Kalevalassa taasen kerrotaan Isosta Tammesta, ja elämän tai maailmanpuun tarinat vaihtelevat uskontojen ja maiden mukaan.

Äärimmäisen kiehtova aihealue mielestäni tämä elämän puu. 

Lopuksi vielä kuva tämän hetkisestä väripläjäyksestä. Idea kerrallaan kohti kokonaisuutta, jonka lopputulos on selvä vasta siinä kohtaa, kun viimeinen silmukka on virkattu. Hykerryttävää.