sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Suuntana vuosi 2020


 Kohta puoliin saadaan jättää hyvästit vuodelle 2019, ja kuten blogin vilkkaudesta voi huomata, niin melko hiljaista on käsityörintamalla ollut. Mutta nyt suunnataan tassut kohti uutta vuosikymmentä. Uusimmassa Unelmien Talo & Koti-lehdessä oli tuolinjalkoihin kiva tassuohje, jonka poimin 4 mm:n koukulle. Värikarttana ensimmäisiin versioihin toimi rakkaan Mörkön tassut. Alkuperäisessä mallissa jokaisen varpaan väliin on tehty erivärisellä langalla pisto, mutta minusta tassukat näyttävät kivalta tuollaisenaan (Tosin tunnelmavalaistuksen vuoksi varpaat eivät kuvassa ilman pistoja oikein erotu..). Ajattelin, että voisin tuommoiset tehdä kaikkiin ruokapöydän tuolien jalkoihin, sillä malli on nopea virkata.

Ohje: Sweet Caroline
Vaikka on hiljaista ollutkin, niin Edlothia-huivin jälkeen olen tehnyt valmiiksi asti yhdet keltaiset huggitossut, jotka annoin kummitytölleni joululahjaksi. Lisäksi viimeistelin ihan silleen tooooosi hitaasti Sweet Caroline -tyynynpäällisen, jonka aloitin viime vuodenvaihteen tienoilla. Tyynynpäällisestä meinasi tulla isompi peitto, mutta lanka oli niin paksua, että siitä tulikin lopulta kissanpeitto soffalle. Mörkö on peittoa jo testaillut, vaikka aiemmin sille tekemäni peitto on edelleen ahkerassa käytössä sen lempparinojatuolissa.

Toivon, että teillä lukijoilla on ollut rentouttava joululoma ja toivon teille kaikille leppoisaa vuodenvaihdetta. 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Edlothia-huivini

Tänään sain valmiiksi Edlothia-huivini, joka on ollut työn alla jo pidemmän tovin. Virkkasin huivini Novitan Elegian forest-sävyisestä langasta, joka sisätiloissa virkatessa tuntui minusta kovin syksyiseltä. Vein tänään illalla huivin, kameran ja itseni metsään ja huomasin, että forest-lankaan on saatu loihdittua metsän sävyt parhaimmillaan. Vain tämä kesän heleä vihreys huivista puuttuu, mutta se ei nyt haittaa, sillä olen huiviini oikein tyytyväinen.

Kliksuti* Jasmin Räsäsen Edlothia-huivin ohje *klik


Minulla ei ihan riittänyt 2 kerää huiviin. Pääsin riville 58 asti, ja 59. rivin sovelsin ja siltikin virkkasin loppupään eri langalla. Koukkuna heilahteli 3,5 mm:n koukku. Koska huivi jää itselleni, en ole niin tarkka pienistä eteen tulleista muutoksista. (En siis kyllä muutenkaan ole.)

Nurkista löytyy muitakin keskeneräisiä töitä, josko niitä saisi myös tässä kesän aikana tehtyä loppuun. Kenties kenties.

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille! 

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Menninkäisen mökistä menninkäisen penkiksi ja muita kukkapenkkejä

Tänä keväänä sain inspiraation vanhasta keijuangervon ruukusta. Huomasin, että vanha emalinen suppilo sopii katoksi ruukulle kuin nenä päähän, ja koska vastikään saksalaisesta myymälästä oli tarttunut ruokaostosten lisäksi mukaan kuumaliimapistooli, innostuin sitä testailemaan.

Liimasin männynkaarnaa paperille ja leikkasin oven, tein oven ja ikkunankarmit oksista ja pengoin kivivarastojani. Sammalet haalin takapihamme kivistä ja mehikasvit löysin myös takapihaltamme. Viime keväänä saamani keijunkukat istutin polun alkupäähän. Mökin taakse siirsin ruohosipulin kasvamaan. Ympärille kylvin syötävää krysanteemia, jota tilasin vahingossa kaksi pussillista. Yhdessä pussillisessa on 400 siementä, joten lähetin toisen pussin ystäväpariskunnalle postissa.

Parin viikon jälkeen huomasin, että olisi pitänyt huuhdella kivet, jotka mökin pintaan liimasin. Nimittäin osa kivistä on irtoillut seinistä, mutta olkoon mökki tuossa nyt ainakin tämän kesän. :)



Nälkähän siinä kasvoi puuhastellessa. Suunnittelin menninkäisen mökin ympärille laajemman kukkapenkkikokonaisuuden ja odottelin jonkin aikaa perhosia houkuttelevaa kukkatilaustani saapuvaksi.

Aitasimme alueen etuosankin, jottei rakas koiraherra Keke pääse kuorikatteen kimppuun. Laitoin alustaksi penkkeihin vanhaa lakanaa. Luin jostain blogista jonkun niin tehneen ja ajattelin kokeilla.

Isännälle uutta kukkapenkkiä puolustelin sillä, että hänelle jää vähemmän ruohonleikkuupinta-alaa. ;) Ja vihdoin tällä viikolla saatiin loputkin kuorikatteet alueelle laitettua. Isoja kiviä sijoittelin vähän sinne sun tänne ja kaikessa karuudessaan Menninkäisen penkki näyttää nyt tältä:


Eihän se toki vielä juuri miltään näytä ja sitä vähän harmittelinkin. Mutta lohduttaudun sillä ajatuksella, että varmasti jo vuodessa tilanne ehtii muuttua. Esimerkiksi 2 vuotta sitten tekemäni kliksuti*kivipenkki*klik näyttää mielestäni nyt sopivan runsaalta:


Eikä siinä vielä kaikki! Pihastamme kaadettiin yksi ylikasvanut vuorimänty, jonka juurakon hyödynsin istuttelemalla juurten väliin kukkia ja himalajankatajan sekä sinikatajan. Onpa sivussa vielä mongolianvaahterakin. Tämän penkin nimi on lyhykäisyydessään Zen, vaikkei se tällä hetkellä kovin zenimäiseltä näytäkään. ;)


Nimeättekö te muut kukkapenkkejänne?

Aurinkoista kesäkuuta kaikille, kiva kun piipahdit!

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Keken kekkerit

Keke-koiran kekkereitä tänään vietettiin,

Kavereista karvaisimmat sinne kutsuttiin.


Keke ootti ikkunassa, keitä tuleekaan?


Siitä ryntäs kavereitaan moikkaamaan.





Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa,

oi jospa oisit voinut olla mukana.

Ihmisille hamppareita nyhtöhirvellä.
Nyhtöhirven ohje:
http://kaikkiaitinireseptit.blogspot.com/2013/03/nyhtohirvi.html
Koiruuksille hirvenlihaa pottupannulla.

Karvakorvat poseerasi hetken hämillään,




sitten ryntäs lautasille mielissään,
ja siellä kaikilla oli niin mukavaa,
oi jospa oisit saanut olla mukana.







Leikit siellä leikittiin ja haukut haukuttiin,
kissaa siellä etsittiin ja kanaa kannettiin.


Viimein kotikonnuille sieltä kuljettiin,
siellä kohta maha täynnä uinuttiin,
ja siellä kaikilla oli niin mukavaa,
oi jospa oisit säkin ollut mukana!



(Keke täytti 11 vuotta 14.3., mutta sattuneista syistä juhlimme vasta tänään. Värssyt mukailtu Putte-possun nimipäivistä.)

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Hiiri-neidin uudet vaatteet

Ostin kummitytölleni syntymäpäivälahjaksi pienen tulitikkulaatikossa nukkuvan Maileg-hiirulaisen, jonka juju on siinä, että sen toinen silmä nukkuu ja toinen valvoo. Ajattelin, että hiirulaisesta voisi olla iloa tyttöselle, joka kuulemma tykkää tällä hetkellä availla kaikenlaista. :) Hiirellä ei ollut vaatteita, joten virkkasin muutamia. Tässäpä koko vaateparsi:





Laitan hiirulaisen askeineen ja vaatteineen vielä pieneen matkalaukkuun.


 

torstai 14. maaliskuuta 2019

Minun tarinani virkkaajana

Meiltä jokaiselta löytyy takuulla tarinoita kerrottavaksi niin käsityörintamalta kuin muiltakin elämän eri osa-alueilta. Minä kerron nyt, miten minusta tuli virkkaaja, vaikka koulun ensimmäisillä käsityötunneilla olin varma, etten ikinä opi virkkaamaan. Kerron vielä, että tämän kirjoituksen lopussa on alennuskoodi ApuSylviin, jonka avulla erilaiset käsityöt, myös virkkaaminen onnistuu yksikätisesti. 

Minä en ole yksikätinen. Olen puolitoistakätinen ja virkkaan puolitoistakätisesti. Minulla on dysmelia, eli invalidiliiton julkaisua lainatakseni dysmeliaa käytetään yleisnimityksenä raajojen synnynnäisistä puutoksista ja epämuodostumista. Ehkä tästä syystä virkkaaminen tuntui niin vaikealta, kun langan pitely oikeaoppisesti vasemmalla, lyhyemmällä, kolmisormisella kädelläni ei vain ottanut sujuakseen.

Miten minä sitten opin? Mummoni avulla. Mummo hyväksyi sen, että pitelen lankaa ja koukkua omalla tavallani. Hän neuvoi, etsi sopivan kokoisen koukun ja antoi luettavaksi virkkauslehtensä - ja kirjansa. Minä halusin oppia. Ketjusilmukoita olin tehnyt jo kauan. Löysin pienen pitsiliinamallin, jonka halusin tehdä. Aina mummolla käydessäni virkkasin pientä liinaani ja kuuntelin mummoni tarinoita lapsuudesta. Liina eteni tosi hitaasti, mutta varmasti. Opin tekemään kiinteitä silmukoita ja pylväitä. Alla on kuva tästä pikkuruisesta 1990-luvulla valmistuneesta liinastani. Se on nykyään yöpöydälläni ja olen siitä hurjan ylpeä.


Lopulta virkkasin sitten koulussakin, tein pyöreän valtavan patalapun ja muiden tehdessä sukkia, minä virkkasin käsityötunneilla toisenkin pitsiliinan. Ei 1990-luvulla opettajalla varmaankaan ollut tietoa siitä, kuinka sukkia virkataan.

Siinä siis minun tarinani virkkaamisen alkutaipaleelta. Mikä on sinun tarinasi?

Koska tein pian julkaistavan opinnäytetyöni ApuSylvistä, on ApuSylvin myyjä ehdottanut yhteistyötä blogini kanssa. Alla vielä kuva siitä, kun virkkaan yksikätisesti ApuSylvin avulla. Tällä hetkellä käytän ApuSylviä apuna ryijytyön teossa. Projekti edistyy kuin edistyykin hiljalleen. Kaikki kirjoitukseni ja käyttökokemukseni ApuSylvistä löydät kliksuti*täältä*klik.


Ketjusilmukan tekoa
  Minulla on nyt siis ilo tarjota alennuskoodi ApuSylvin ostajalle. Tämä -15% alennuskoodi on voimassa toistaiseksi.


 Alennuskoodi: 

ALE15AAVA (isoilla tai pienillä, molemmat käy)

Kaupan osoite on: 

Lisättyäsi tuotteen ostoskoriin voit lisätä alennuskoodin sille tarkoitettuun kohtaan.


Mikäli haluat lisätietoa ApuSylvistä, olethan yhteydessä tuotteen myyjään:
pirkko.suvanto(at)apusylvi.fi

tiistai 26. helmikuuta 2019

Blogi täytti vuosia, enkä edes huomannut!

9 vuotta sitten 9. helmikuuta muistan, kuinka kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Minua jännitti ihan hirveästi, mutta ajattelin että nyt tai ei koskaan! Kirjoitin tekstin ja julkaisin kuvan ystäväni vauvalle tekemästäni isoäidinneliöpeitosta, jossa oli kilpikonna. Miten paljon sen jälkeen onkaan tapahtunut! Olen oppinut virkkausrintamalla vaikka mitä, olen kirjoittanut pari pikkuruista kliksuti*ohjetta*klik, olen askarrellut, julkaissut matkakuvia, kertonut isän menetyksestä, tyhjentänyt lapsuudenkotia, eronnut, muuttanut peräti 3 kertaa, aloittanut opiskelun (valmistun kohta), tavannut uusia ihmisiä ja yhden tosi spesiaalin, hankkinut Mörkölle leikkikaverin ja mitäköhän vielä?


 9 vuotta on pitkä aika. Niin pitkä, että tuossa edellä on mainittu vain murto-osa kaikesta siitä, mitä on tapahtunut. Tänne blogiin olen kyllä sepustanut kaikennäköistä, vaikka blogia aloitellessa ajattelin, että tämä on vain ja yksistään virkkausaiheinen blogi. Miten väärässä olinkaan ja ainahan suunnitelmia voi muuttaa. *virnistys* Blogista on tullut tämmöinen virkkausteemainen päiväkirja, sillä perinteisen päiväkirjan kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Virkkaaminen on ollut minulle ilo ja henkireikä. Rakkain projektini vuosien saatossa on ollut kliksuti*Onniöveri-peitto*klik, jonka tekeminen toi minulle suurta iloa sekä lohtua elämänmuutosten pyörteissä. Nimesin peiton Onniöveriksi jo pelkästään sen suunnattoman lankamäärän vuoksi, minkä Lankamaailmasta ostin peittoa varten. Nimi oli toisaalta myös vastakohta silloiselle elämäntilanteelle, jolloin pistin elämäni kokonaan uusiksi. Mutta toisaalta Onniöveri sanana myös kuvasti tunteita, joita koin, kun vihdoinkin uskalsin tehdä isoja päätöksiä.

Blogissani on yhteensä 314 virkkausaiheista kirjoitusta! Huhheijaa, mikä määrä! Joskus päätin, että julkaisen blogissa vain valmiita töitä, mistä sittemmin kyllä lipsuin. Virkkaaminen on tunnisteena kaikissa niissä teksteissä, joissa vähänkään viitataan virkkaamiseen. Niinkuin tässäkin kirjoituksessa. Olen iloinen siitä, että olen kirjoittanut tätä blogia. En varmaan muuten mitenkään muistaisi, mitä kaikkea on tullut tehtyä. Tälläkin hetkellä kesken on 3 työtä. Teen Edlothia-huivia, liiviä, sekä kliksuti*Sweet Caroline CAL-mallia*klik, josta ensimmäinen osa on nyt valmis. Käytän malliin vuosien saatossa kertyneitä lankoja. 


Tästä on hyvä jatkaa!

tiistai 19. helmikuuta 2019

Huggi-tossut

Ihastuin alkuvuodesta kliksuti*Arkimamman Arkirallista löytyneeseen Huggi-tossujen ohjeeseen*klik. Virkkasinkin tossut sitten jo melkein heti ohjeen löydettyäni. Saan ne vasta tänään vietyä ystävälleni.



Malli on mielestäni tosi kiva. Tossuista tuli todella paksut, mikä on mielestäni vain hyvä juttu näin talviaikaan. Tosin tänäänkin meillä on ihan plussalla tuo keli ja piha on yhtä suurta luistelurataa, jonne ei ole tavallisilla kengillä juuri mitään asiaa. Luistimia en ole kuitenkaan kokeillut. ;)

Ystävänpäivänä rakas kolliherra Mörkö sekä kissaneiti Myrna olivat näin läheisissä väleissä.. *hymy* Myrnalla oli viime viikon perjantaihin asti body päällä sterilisaation jälkeen. Se esti hyvin Myrnaa pääsemästä haavan kimppuun ja haava parani oikein hyvin.

Aurinkoisena päivänä kaverukset olivatkin sitten ihan rinta rinnan saunan ikkunalla tuijottamassa terassille (ja lintulaudalle).

Hauskaa viikon jatkoa kaikille!

maanantai 4. helmikuuta 2019

ApuSylvi apuna ryijyn teossa

Tiedättehän ne ikuisuusprojektit? Noo, tässä yksi minun ihka oikea ikuisuusprojekti. Olen nimittäin saanut ryijytyöpakkauksen syntymäpäivälahjaksi joko vuonna 1995 tai 1996 tai ehkä jopa aiemmin! Tein tätä joskus automatkoilla kun ajettiin kohti mummolaa tai muille sukulaisille kyläilemään. Muistan, että tekeminen ilman sopivaa alustaa oli aika hankalaa, mutta näemmä olen jaksanut sinnitellä.

Pari päivää sitten muistin ryijyn ja muistin ApuSylvin.

Tokihan nämä kaksi piti saattaa yhteen! Ja nyt täytyy sanoa, että tämä kombo toimii. Ryijyn teko on nyt huomattavasti helpompaa ja ehkä jopa saan kissaryijyni joskus valmiiksi. :)


Jos ApuSylvi on sinulle vieras, löydät siitä lisätietoa sivuilta www.apusylvi.fi ja lisäksi olen kirjoittanut yksikätisestä virkkaamisesta ApuSylvin avulla viime vuoden puolella kliksuti*täällä*klik.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

DC-Fixiä keittiöjakkaralle

Ostin viime keväänä pilkullista DC-fixiä ja vasta tänään sain tuunattua keittiöjakkaran, johon fixin alunperin hankinkin. Peruskeittiöjakkara, joka muutti lapsuudenkodistani mukanani ensimmäiseen omaan kotiin ja yhä edelleen jokaiseen kotiini ympäri Suomen, sai nyt vihdoin vähän uutta ilmettä. 

Punaisen jakkaran ostin 2000-luvulla kotkalaiselta kirppikseltä 5 eurolla. :)

Keittiöjakkarasta tuli mielestäni tosi kiva. Ystävältäni saatu sienijakkara sopii trioon kuin nenä päähän. Tykkään! :)


tiistai 22. tammikuuta 2019

C2C-mallin harjoittelua

Minulla on kerällä erisävyisiä villalangan pätkiä, joita olen saanut. Olen pitkään miettinyt, mitä niistä voisi tehdä. Ajatus piipunjuurta kiertävästä peitosta kissoille on pyörinyt mielessä ja pohdin tekniikkaa tovin. Lopulta päädyin c2c-tekniikkaan, mittailin piipunjuurta ja rupesin virkkaamaan.


Ensimmäinen osa valmis!

Välitestausta :)

Laaduntarkastaja valmiin peiton äärellä.

Peitto paikoillaan piipun ympärillä.


C2C-tekniikka oli kivaa ja siihen sai upotettua noita kaikenkirjavia lankoja. FB:n virkkausryhmissä on nyt myös näkynyt upeita peittoja samalla tekniikalla tehtynä.

Kiva kun poikkesit, tule toistekin. :)