Hihi, löysin Rikkaruohoelämää-blogista haasteen niille, joilla on puutarhassaan kahdet kottikärryt. Tartuin haasteeseen, sillä lisääntyvä päivänvalo on ohjannut katsettani yhä useammin käsitöistä kohti pihapiiriä. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin meillä on k-o-l-m-e-t kottikärryt: yhdet kaksipyöräiset (minun käyttööni parhaat), toiset isännän tuunaamat (joita käytin ennen kuin sain ne 2-pyöräiset) ja kolmannet tosi painavat (joita jaksaa työntää vain isäntä).
Haasteessa piti jatkaa valmiiksi annettuja lauseita. Höysteeksi laitoin kesäaikoja muistellen kuvia vähän sieltä täältä. Mukavahan näiden ajatusten myötä on kevättä odotella. Lihavoidut kohdat ovat niitä lainattuja, joilla lauseet piti aloittaa.
Pidän siitä, että kevät on
Kohta tulossa, enkä malta odottaa sitä, että piha täyttyy lehtikasoja kuopsuttavista rastaista.
Olen valmis ahertamaan, jotta liljakukkoja ei olisi kukkapenkeissä ensi kesänä niin paljon. Ajattelin kokeilla mm. valkosipuliuutteen levittämistä liljoihini.
Koska haluan lisää pörriäisiä pihaamme, olen kiinnostunut niitä houkuttelevista kasveista.
Minun kesäni alkaa siitä, kun ulkona tarkenee syödä aamupalan ilman takkia.
Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen linnoittaudun terassillemme käsitöiden kanssa.
Jos toiveeni toteutuu, kaadamme lisää lahonnutta aitaa pihaamme rumentamasta. Kaksin emme urakkaa saa tehtyä, mutta suunnittelen aidankaatotalkoita.
Vaikka en pidä kitkemisestä, yritän silti parhaani sekamelskapenkkieni kanssa.
Puutarhurina olen kuin mikäkin homssu. Tykkään toteuttaa juttuja, ja sen jälkeen seuraan, mikä pärjää, ja mikä ei. Kukkivat rikkaruohotkin kun ovat mielestäni kauniita.
Jollei tule mitään estettä, niin ensi kesänäkin pyrin viettämään mahdollisimman paljon aikaa ulkona.
Ellei minulla olisi puutarhaani, kaipaisin sellaista elämääni.
