Pupusia

Heinäkuussa tuli luvattua kummitytölle, että virkkaan hänelle pari vähän isompaa pupua Kliksuti*Green Dragonflyn ohjeella *klik. Hän piirsi minulle väritoiveensa sukellettuaan lankalaatikkoihini ja sanoin, että ne valmistuvat sitten joskus.

Tässä heinäkuinen piirros sekä yksi kesän näyttelyssä olleista pupuista:

 Syksy meni niin hurjaa kyytiä, ettei oikein ehditty nähdä, ja pupusetkin pääsi unohtumaan ihan. Kunnes viikko sitten havahduin tarttumaan koukkuun tämän päiväinen tapaaminen mielessä ja virkkasin vähän siellä sun täällä, mm. Oslon lentäkentällä. Siellä oli muutes lankakauppa, jossa oli ihan pakko piipahtaa, ja löysin oikean paksuista lankaakin loppuneen valkoisen langan tilallle. Mukaan tarttui myös The Granny Square Flowers Card desk, jota eilen selasin ilokseni koko illan. 

Tänä aamuna laitoin kummitytölle kuvan keskeneräisistä pupuista, että tavoitteena on saada ne valmiiksi iltapäiväksi.

Kuvan oton jälkeen meni siinä nyhvertäessä vielä pari tuntia.

Mutta 2 pupua lähtivät kuin lähtivätkin äsken uuteen kotiin kummitytön 3 vuotta sitten häissämme saadun pikkupupun vanhemmiksi.

Barbin vaatteita ja Norppa

 

Tänään lähti lahjaksi jälleen barbin vaatteita, sekä pienen synttärisankarin toiveesta myös jokin pehmolelu.

Olin vasta vähän aiemmin tilannut itselleni Veronica Lönnqvistin Pohjolan eläimet Modernit amigurumit -kirjan, josta nyt pääsi ensimmäisenä kokeiluun Nora Norpan ohje.

Hauska oli ohje, ja tykkään kovasti valmistuneesta norppasesta, toivon lahjan saajankin tykkäävän. Barbin vaatteet tein taas soveltaen, kuten ennenkin. 

Höstvisa-peitto: Lisää kuita

Pidän kuun vaiheiden tarkkailusta. Opin muistisäännön ylä- ja alakuun tunnistamisesta aikanaan Nemi-sarjakuvasta ja muokkasin muistisäännöstä itselleni sopivamman:

Vedän mielessäni viivan sirpin vasemmalle puolelle, jolloin saan kirjaimen: P = Pullistuva tai K = Kutistuva.

Tykkään seurailla kuun vaiheiden lisäksi muistaessani muutamia sivustoja pysyäkseni vähän kartalla siitä, milloin on hyvä kastella huushollimme toistaiseksi elävät viherkasvit ja sen sellaista pientä. 

Höstvisa-peitossa on jo ennestään kuun vaiheita, mutta siihen tulee myös tämmöiset ylä- ja alakuun aikajanat, joita Rakas kissapoika Hugo tuli uteliaana tarkastelemaan.

Tämäkin projekti on sisältänyt jo paljon purkamista, sillä muutamat yksityiskohdat eivät ole lopulta miellyttäneet silmää.

Kaiken kaikkiaan paloja on tällä hetkellä 7. Eli palapelin teko jatkuu.

Virkattu C2C-tiskirätti

 

Bambua 70 prossaa ja puuvillaa 30 prossaa.

Opin kesällä Verlan Tilkun ystävälliseltä myyjältä, että mitä enempi virkattuun tiskirättiin käytetyssä langassa on bambua, sitä vähemmän rätti haisee. Hän siinä virkkasi tiskirättiä C2C-tekniikalla jutellessamme ja ajattelin, että tokihan minunkin on C2C-rätti tehtävä.

Olin ostanut lankaa jo aiemmin, sillä luulin tekeväni boleron heinäkuisiin häihin. En tehnyt, aloitin kyllä, mutta jälki oli liian plöröä ja into virkkaamiseen tyssäsi melko nopeaan.

Virkkasin langasta siskolle yhden rätin alkusyksystä ja tein nyt toisen.

Pistin pehmoisen rätin ystävälle syysylläriksi ja tänään se oli päässyt perille.

Hauska pieni välityö.

Höstvisa-peitto: Elämän puu

 

Eilen virkkasin peittoa tauon jälkeen eteenpäin, ja eksyin siinä sivussa taas Pinterestin maailmaan.

Olemme ystäväni kanssa puhuneet erilaisista puista ja puukokemuksista. Kun sitten vastaan tupsahti kuva pienestä puuneliöstä ja linkki youtuben ohjeeseen kliksuti* tänne *klik, oli pakko ottaa malli osaksi Höstvisa-peittoa.

 Neliöstä tulee kyllä isompi, työstänen sitä peittoon sopivammaksi, kun sen aika tulee.  

Elämän puu toistuu mytologiassa ympäri maailman. Skandinaavien sana Yggdrasil jyskytteli takaraivossa puuta virkatessani, ja on tullut vastaan eri teoksia lukiessani. (Sain lapsena kummeiltani joululahjaksi lasten mytologia-kirjan, jolla olen päässyt melko simppelisti perehtymään eri kansojen tarinoihin ja uskomuksiin.) Kalevalassa taasen kerrotaan Isosta Tammesta, ja elämän tai maailmanpuun tarinat vaihtelevat uskontojen ja maiden mukaan.

Äärimmäisen kiehtova aihealue mielestäni tämä elämän puu. 

Lopuksi vielä kuva tämän hetkisestä väripläjäyksestä. Idea kerrallaan kohti kokonaisuutta, jonka lopputulos on selvä vasta siinä kohtaa, kun viimeinen silmukka on virkattu. Hykerryttävää.

Höstvisa-peitto: Tähkäpäiden päällä täysikuu

 

Tämä peitto kuljettaa nyt selkeästi mukanaan lauluja, joita peiton eri vaiheet tuovat syystä tai toisesta mieleen.

Tänä viikonloppuna olen virkannut puff-silmukoita, jotka ovat tuoneet mieleen viljapeltojen pulleat tähkät loistamassa ilta-auringossa kullankeltaisina kunnes kuu ne lopulta tavoittaa.

Peiton visio alkaa olla yhä selkeämpi. Tämän hetken visiolla tulen käyttämään peitossa ainakin kolmea eri ohjetta, joista toista olen parhaillaan työstämässä. Peitosta tulee lämmin. Jo yksi pala sylissä on sen osoittanut.

Laskeskelin lauantaina, että minulla on Höstvisa-peiton lisäksi enemmän tai vähemmän työn alla 4 muutakin projektia, joista 2 on jo aloitettu ja 2 vasta kerinä odottamassa inspiraatiota ja intoa tarttua niihin.

Onpahan, mihin vaihtaa, jos peiton teko töksähtää.

Höstvisa-peitto: alkuhämmennys ja aivoriihi

 

Täytyy nyt ihan rehellisesti tunnustaa, että peitontekoinnostukseni lähti tälläkin kertaa vähän nurinkurisesti liikkeelle.

Oli into ja oli mukamas joku visio. Sama tilanne oli vuosi sitten Tuplaten-projektin kanssa. Into pinkeänä toteuttamaan, vaikken ihan vielä tiennytkään miten.

Löytyi ohje yhteen pikkaraiseen ruutuun, ja Höstvisa tosiaan vaan soi korvissa koko päivän. Ruutu oli semmoinen, että välittömästi tuli ystävä mieleen.

Ja Höstvisa sen kuin rallatteli päässä sanoen, että syksyä siihen peittoon pitää saada.

Visio ja hurjaa ohjeiden selailua. Juuu, oikein hyvä tulee, 3 tuntia virkkaamista ja lopputulos sellainen, että ruma on, en kelpuuta, ei tästä mitään tule. Ei onnistu.

Eilen ystävälle sanoin, että vihreää tulee, onko ok? Ja jos se kuu ja aurinko lentäiskin mäkeen. (Ei siis mitään hajua, miten etenen, olin umpikujassa.)

Ystävä toivoi kuun ja auringon. Lupasin ne säilyttää, vaikken tiennyt miten. Ajoin töiden jälkeen lankakauppaan, joka ovikyltin mukaan oli jo kiinni, mutta ovi ei ollutkaan vielä lukossa ja pääsin ostoksille. Ihana Villakka Jämsässä. (Tähän 100 sydäntä)

Minulla oli osa langoista mukana ja sanoin kaipaavani oikeita värejä niiden kaveriksi, ja siinä sitten pyöriteltiin värejä kauppiaan kanssa. (Ne aiemmin kaapinkätköistä tekemäni värivalinnat riitelivät keskenään, vaikka komensin niitä sopimaan toistensa kanssa vaikka väkisin. Eihän siitä mitään tullut.)

 Peitosta tulee värikäs, eikä mitä ilmeisimmin niin vihreä kuin mitä eilen päivällä vielä luulin. Siinä säilyy aurinko ja kuu, ja siihen tulee kukkia ja aavistus viljapeltoa? Löysin vihdoin ohjeen, josta tykkään ja jota voin soveltaa. 

 Eilisiltana sovelsin ja laskin. Virkkasin yhden kerroksen kaksi kertaa ja huomasin sen jälkeen, että edelleen kerroksesta puuttuu kaksi tärkeää Puff-silmukkaa (olikohan ne edes sen nimisiä..), pistin tilkun syrjään ja menin nukkumaan päättäen, etten tänään kyllä virkkaa mitään.


Voi luovan työn prosessit! Virkkausmatka on alkanut ja voi kuinka se tulee rönsyämään.

Höstvisa-peitto: Kuu saa valonsa auringolta

Päässäni on soinut koko päivän kappale Höstvisa, kun ulkona on satanut ja takapihan metsän kieloja on alkanut värittää ruska.

Olen askarrellut, mutta yhä enenevissä määrin on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että tarvitsen peiton kokoisen projektin.

Höstvisan sointi korvissani kaivoin lankavarastojani todetakseni, että kyllähän niistä varmaan peiton saisi.

Ja kun Kuun ja Auringon muodostaman neliön kliksuti ohje klik tupsahti puhelimen näytölle, tiesin kenelle peiton haluan tehdä. Laitoin ystävälle viestiä, huolisiko hän minun tekemän peiton, jonka valmistumisaika voi olla jopa vuoden..

Onneksi vastaus oli myönteinen. 

 

Ja tässä sitä ollaan, projektin alussa jälleen! En tiedä vielä lopputuloksesta, mutta visio on ja projektilla nimi.

Näyttelyn jälkipuinti: 10. eli viimeinen osa

Näyttely päättyi 10.8.2025. Ja tämä esittely päättyy tähän kymmenenteen osaan.

Mannekiineista toinen hengaili aseman pylvään vierustalla, ja minä sen seurana ensimmäisen näyttelyviikonlopun innoittamana.

Minulla oli päälläni kaikkina näyttelyviikonloppuina tänä keväänä virkkaamani kliksuti raitamekko klik. Raitamekko venyi viikonloppujen aikana pituutta jonkin verran, sillä ensimmäisenä viikonloppuna sen helma oli polven yläpuolella, ja näyttelyn päättyessä polven alapuolella.

Mannekiinille puin kliksuti mandala-paitani klik, sekä kliksuti vaaleanpunaisen minihameeni klik. Mannekiinilla oli päässään kliksuti lumme klik ja olallaan kliksuti mandala-laukku klik.

Joku näyttelyvieraista kysyi, mistä innostus mandaloihin oli syntynyt. Piti hetken miettiä, kunnes muistin Nepalin reissun upeat mandala-maalaukset. Löytyypä täältä blogista myös ensimmäinen virkkaamani kliksuti mandala klik, jota en näyttelyyn kuitenkaan löytänyt. Tein siitä myöhemmin penaalin.

Toiseksi viimeisessä kokonaisuudessa esittelen kliksuti Onniöveri-peittoni klik. Jo keväällä asemalla käydessäni tiesin asettelevani peittoni tälle siniselle penkille, joka on ainoita aseman alkuperäisiä huonekaluja. Se oli kuulemma vuosikymmeniä isotätini mökillä, ja palasi sitten takaisin juurilleen asemalle. Historian havinaa ja jonkinlaisia sukujuuria siis siinäkin.

Käytän Onniöveri-peittoa talvisin lisäpeittona ja kesäisin fiilistelypeittona, kun menen riippukeinuun nukkumaan päiväunia.

Zzzzzzz....

Ja sitten viimeisiin tunnelmiin. Rakas Kliksuti Labyrinth-peittoni klik on ollut ehdottomasti vaikein virkkausprojektini, mutta siksi varmasti myös minulle tärkein. Moni virkkuistani on ollut minulle terapeuttinen projekti, mutta Labyrinth-peitto oli täynnä halua saada kaunis peitto itselleni. Ei terapiaa vaan hampaiden kiristelyä ja paljon purkamista, työn ja aivojen lepuuttamista, kun koko peitto maistui puulta. Mutta nyt peitto on kotona jokapäiväisessä käytössä, ja minulla oli sitä vähän kotona jopa ikävä näyttelyn ajan.

 

Labyrinth-peiton ja matkalaukun päällä nökötti kummitädille virkkaamani kliksuti pallo klik.

 Toivottavasti piditte näyttelykokonaisuudesta näin virtuaalisesti esiteltynä ja toivottavasti se ehkä inspiroi jopa tarttumaan virkkuukoukkuun. Itselleni näyttely toi paljon hyvää mieltä ja ikimuistoisia kohtaamisia.

Olen onnellinen, että näyttely tuli pidettyä.

Näyttelyn jälkipuinti: Osa 9

 

Alun alkujaan ajatus näyttelystä taisi lähteä peitoista, niistä pienistä. Sillä onhan niitä tullut tehtyä aika monta. Asettelin peittoja pääsääntöisesti aseman penkeille lukuunottamatta niitä ihan ensimmäisiä peittoja, jotka olivat kliksuti pyykkinarulla klik.

Oli hauska nähdä kaikki peitot lopulta samassa tilassa. Melkoista värikimaraa.

Tässä kuvassa on nähtävissä vasemmalta lähtien:

Klik Lapinäidin kehtolaulu -peitto klik.

Klik springtime mandala -tyynyt klik.

Klik Tuku tuku lampaitani -peitto.

Kliksuti Pieni Kalevala CAL -peitto klik.

Kliksuti Charlotte neliö -peitto klik.

Kliksuti Pallopeitto klik.

Sivuseinämällä roikkui henkarissa taasen nämä:

Kliksuti Kesätaivas-huivi klik.

Kliksuti Kevätkesäpaita klik.

Kliksuti Edlothia-huivi klik.

Kliksuti oranssi bolero klik.

Vinottain ja vastakkain asetetuille penkeille olin sijoittanut 4 peittoa.

Kliksuti Ketun päiväuni klik.

Kliksuti Daisy-peitto klik.

Sekä Kliksuti Hyss, Nalle nukkuu -peitot klik.

Ja kliksuti siskon matto klik.

Näyttelyn jälkipuinti: Osa 8

 

Isänäidin otin mukaan näyttelyyn hänen tekemänsä tilkkupeiton sekä vuonna 1995 tehdyn lehtijutun muodossa.

Vuonna 1995 mummo oli tehnyt jo kaksi tusinaa tilkkupeittoa ja pääsi paikallislehteen. Minulla on tämä yksi tilkkupeitto, ja mummo oli lehtijutun taakse kirjoittanut käsin, että vuonna 1999 tilkkupeittoja oli jo 33. En tiedä, kuinka monta peittoa mummo lopulta teki, mutta viimeisenä elinvuotenaan hän ompeli helsinkiläisessä palvelutalossa 94-vuotiaana vielä yhden peiton, joka jäi palvelutaloon seinäkoristeeksi. Liekö siellä vielä tänäkin päivänä, vaikka mummosta aika jätti jo maaliskuussa vuonna 2008. Hän opetti minut aikanaan virkkaamaan.

Värikkäälle tilkkutäkille omista virkkuistani asettelin siskontytön barbinvaatteita Kliksuti vuodelta 2023 klik sekä viimevuotisen kliksuti joulukalenterin klik tuotokset.

Pöydän vierellä hengaili toinen aseman mannekiineista, jolle oli pukenut Villitakkini. Kerroin Villitakistani näyttelyssä käyneille, että sen teko alkoi, kun kaipasin elämääni vähän väriä. Kliksuti Koko Villitakki-projektissa klik hauskinta oli se, että projekti eli ihan hurjan paljon ja takista tuli täysin erilainen kuin alkuvisioni oli.  

Vielä on kuulkaas muutama osa näyttelystä esittelemättä, joten jatkoa on tulossa.

Näyttelyn jälkipuinti: osa 7

 

Melko keskellä salia oli kolmesta pöydästä koottu alue, johon olin koonnut vähän sitä sun tätä. Pöydällä oli pöytäliinoina äidinäidin tekemät kirjotut valkoiset lakanat, ja matkalaukussa nökötti myös mummon kuva.

Tässä ensimmäisessä kuvassa on nähtävissä seuraavat virkkuut:

Kliksuti marjapuuron värinen jakku klik, jota jollekin näyttelyssä käyneelle kerroin tehneeni 10 vuotta, mutta kirjoittamani mukaan se olikin tekeillä vain 4 vuotta, hih.

Kliksuti mekkotakki klik.

Kliksuti hattu ja ruokalappu klik.

Kliksuti Hattu ja pienet sukat sekä matkalaukun takaa löytyvä pöllöhelistin klik.

Kliksuti Isoäidinneliötossut klik. Punasävyiset isoäidinneliötossut löytyvät kliksuti täältä klik.

 

Matkalaukun henkarissa roikkui näyttelyn vanhin virkkuu, eli serkunpojalle vuonna 2006 virkkaamani nuttu ja myssy. Niistä en ole tehnyt erillistä postausta tänne blogiin. Ne ovat ensimmäiset virkkaamani vauvanvaatteet. Samoja myssyjä olen tehnyt vuosien varrella useampia vuoden 2006 Moda-lehden ohjeella.

Tältä puolen matkalaukkua löytyi

Kliksuti virkattu myssy ja nuttu klik.

Kliksuti siskontyttären myssyjä klik.

Kliksuti simpukkavirkattu laukku klik.

Kliksuti Nöttöslaukku klik.

 

Ja vielä matkalaukun takaa löytyivät nämä:

Pupuja vuosien varrelta, mm. Kliksuti 2014 klik ja kliksuti 2022 klik.

Kliksuti aasihelistin klik.

Näyttelyn jälkipuinti: Osa 6

Kliksuti puolen kilon mekolle klik oli ihan oma pöytänsä. 

 

Sen seurana oli kliksuti Kielo-nilkkakoru klik, jota olen pitänyt nilkassani monta kertaa kolmekymppisteni jälkeen. 

Lisänä oli kaulakoruni, joka valmistui vasta tänä keväänä. Virkkasin sen sävy sävyyn kaapista löytyneen kukkamekkoni kaveriksi, mutta puinkin sitten juhliin toisen mekon ja koru jäi käyttämättä. Olen kuitenkin käyttänyt sitä muuten vähän siellä täällä.