Ajaa huristin taas eilisiltana vanhempieni luokse. Ulkoilin Mörköni (kissa) kanssa iltasella ja kissa oli aivan intona. Niin minäkin, sillä lintujen laulu oli korviahuumaavaaaaaa!
Oli piipitystä, liverrystä, viserrystä, räksätystä.. Vaikka mitä. Kaupunkilaistunut kolliherramme ei tiennyt, minne katseensa suuntaisi, kun koko ilma soi. Oi oi. =) Sade ajoi meidät sitten lopulta sisälle, vaikka Mörkö olisi mielellään jäänyt pitämään sadetta puun alle. Minä en suostunut. Nyt se köllöttelee auringonlaikussa keskellä olohuonetta. Kevät on ehdoton...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi piristää aina, kiitos!