Duhadedä

Minulla on muistikuva, että on olemassa laulu, jossa lauletaan "Duhadedä dädäddää, onko hauskaa ähähhää?" Ei, ei ole hauskaa olla duhadedä, enkä muista laulusta tuon enempää. Mikä lie lällätys sitten onkaan. Se vain pyörii mielessä tällä hetkellä koko ajan, kun niistän nenääni tauotta ja lähes kaikki kangasnenäliinat ovat jo joutuneet pesuun. Revittiin siipan kanssa yksi revennyt lakana nenäliinoiksi, jotta varmasti riittää sitten kun on tarvetta.. Kirstussa olisi kyllä äidin lapsuudesta kangasnenäliinoja, mutta eihän niitä raaski limata.

Mitään valmistunutta ei ole käsityörintamalla. Tein toisen kielokortin isälle synttärikortiksi, mutta posti vei sen ennen kuin muistin ottaa kuvaa. Koskapa siis ei ole mitään käsitöitä, kerron hieman rakkaasta kolliherrastamme Mörköstä (yksi lempipuheenaiheistani).

Siispä. Mörkö tuli meille syksyllä 2009 navettaolosuhteista isosta kissaperheestä. Se oli alkuun hyvin hyvin arka ja pelkäsi kovin ja itki perhettään. Vasta noin kahden viikon jälkeen se uskaltautui itse syliin. Tässä kuva siitä, kun se varovasti ojensi tassunsa polvilleni pitäen takamuksensa tiukasti lattiassa kiinni. Siitä se sitten lähti, nimittäin sylissä viihtyminen. Virkkasin jo silloinkin kovasti, ja usein kävikin niin, että virkkasin monta tuntia putkeen ja Mörkö veti yhtä pitkät tirsat sylissäni.
Nyt on Mörkö jo iso kolli, niin iso, ettei reppana enää mahdu minun syliini. Kovasti se välillä yrittää, ja punkee ja tyytyy lopulta siihen, että etutassut ja pää on sylissä ja loppukroppa sohvalla. Tai sitten se tekee niin, että se tulee ihan liki ja laittaa vaikka vain yhden tassun syliin. Tämmöisestä tilanteesta otin kuvan männä viikolla. :)
Nyt käperryn sohvalle lepäämään ja otan Mörkön mukaan peiton alle kehräämään.

Leppoisaa viikkoa kaikille!

Omenankukkia

Olen jo parina iltana käynyt pihalla nuuhkimassa omenapuun kukkia. Toissailtana niitä oli puhjennut nupuistaan vasta kaksi, mutta nyt jo iso osa on innostunut kukkimaan. Meidän omenapuu on aika pieni, enkä edes tiedä mitä sorttia se aikoo syksyllä tuottaa, mutta ennen kaikkea se on OMENApuu, jonka kypsyvää satoa odotan jo vesi kielellä. :)

Ilokseni kuulin naapuriltamme, että rajalla oleva raparperi on meidän. Jee! :) En ole vielä sitä hyödyntänyt, mutta siipan kanssa puhuttiin jo raparperikiisselistä. *Slurps* Ja entäpä meidän kasvimaa? Siippa rakensi meille kaksi kasvimaalatikkoa, joista toiseen kylvin yrtinsiemeniä ja toiseen juureksia ja herneitä ja salaattia. Tällä viikolla näin ensimmäisten sirkkataimien sieltä jo nostavan päätään. Kevät on totisesti mahtavaa aikaa!

PUUTARHAINTOILU SEN KUN JATKUU, sillä piipahdin iltakylään ystäväni luokse viime pyhänä. Vein hänelle helmililjoja äitini superkukkapenkistä ja sain vastineeksi aikamoisen valikoiman perennoja. Kukkamaatani pääsee rikastuttamaan tämmöinen katras:

* Ruohosipuli (pääsee kasvimaalle)
* Akileija
* Asteri
* Ketoneilikka
* Kevätpikkusydän
* Kevätvuohenjuuri
* Tulikellukka
* Kääpiökurjenmiekka
* Hopeapiippo
* Suikeroalpi
* Viiruhelpi
* Unikko
* Raunioyrtti
* Vuohenkello

Voi onnea sentään :) Löysin hyvän multaisan paikan talon reunustalta, johon meinaan penkin rakentaa. Alkukeväästähän minulla oli komeat suunnitelmat kukkapenkin muodostamisesta, mutta taidan hylätä sen ja tehdä perinteisen pitkulaisen penkin.

Hauskaa viikonjatkoa toivottelen!

Kielokortti

Selailin toissapäivänä Suden idealootaa ja löysin sieltä aivan tautisen ihanan kielon mallin. Ystäväpariskunnan tupaantuliaiset ovat huomenna ja lupasin askarrella sinne kortin, joten malli osui silmiin juuri sopivalla hetkellä. Minusta on kiva tehdä virkatuin tehostein koristeltuja kortteja. Näitä lisää. :) Lankana on käytetty lankakorin pohjalta löytyneitä pikkukeriä ja koukku on kooltaan 1,75.




Tuomentuoksuista viikonloppua!

Mukinalunen

Olen jo hyvän tovin suunnitellut virkkaavani itselleni töihin mukinalusen. Minulla nimittäin on kaapissa kassillinen pullonkorkkeja. Syyn siihen voit lukea tekstistä "tarinaa pullonkorkeista". Olen silloin tällöin virkannut nappulan, kun sille päälle olen sattunut ja tänään satuin olemaan.

Varsinaisen kimmokkeen sain ystäväni vierailusta. Näytin hänelle, miten pullonkorkki päällystetään kiinteillä silmukoilla ja intouduin sitten virkkaamaan itsekin hänen lähdettyään suloisen kaksivuotiaansa kanssa kotia kohti. Ystävä nappasi mukaansa myös pullonkorkkeja. Niitä jäi minulle vielä silti vaikka kuinka paljon. Nöttösistä on mukinalunen tehty ja milloin minkäkin kokoisella koukulla. :D



Neferiltä sain tunnustuksen. En vain ole aiemmin ennättänyt siihen reagoimaan. Lämmin kiitos Neferille. :)
Olen vastannut tunnustuksen mukana tulleeseen tehtävään aiemmin täällä, joten jätän nyt tehtävän tekemättä. Nyt kutsuu julma tiskivuori keittiön puolella..

Mukavaa Torstaita toivottelen!

Ostoksilla

Kirjoitin edellisessä tekstissä, että koukulla pyörii virkkausringin pitsitempauksen innoittamana pitsiliina. Malli on taas bongattu Ravelryn innoittavasta maailmasta, ja ohje löytyy täältä. Koukku on edelleen sama perintökoukku kokoa 1.75 ja lanka samaa vaaleaa perintölankaa kuin edellisessäkin virkkuussa.

Toiset kykenevät siihen, että he tekevät samalla mallilla useampia liinoja. Minä kyllästyn helposti. Sen huomaa erityisesti siitä, että ensimmäisen saan valmiiksi nopeasti ja toisen valmistuminen kestää.. ja kestää.. ja kestää.. ja valmistuu ehkä puolen vuoden päästä jos silloinkaan. Kaipaan vaihtelua, vaikka joku malli olisikin ihan oikeasti superkiva. Mallin nimi on Winter's Breath Doily.. Onneksi ei talven henkäyksistä ole enää kuitenkaan tietoa, kun kevät pukkaa päälle täyttä päätä. En ole vielä ehtinyt liinaa rässätä, mutta laitan kuvan silti (Prässätyn liinan kuvan lisään myöhemmin Lumoava Pitsi -tempauksen sivuille).

Mukana kuvassa poseeraavat lankakerät, jotka ostin tänään Lankamaailman neuletapaamisesta. Kävin siellä nyt ensimmäistä kertaa, ja taidanpa vaan mennä toistekin. Mikäs siinä virkatessa ja kaffetta juodessa. Blogitutunkin tapasin nyt livenä. Koottujen tekeleiden kirjoittaja osti hänkin ihania lankoja ja kutoi kaunista viheriää Revontulihuivia. Itse en ottanut mitään keskeneräistä työtä mukaan (minulla ei oikeasti edes ollut sellaista!), vaan marssin putiikkiin vaaleanpunainen virkkuulanka mielessä ja perhosohje laukussa. Hiukan sain sitä edistymään. Vartalo tuntosarvineen ja toinen siipi on jo virkattu :)

Tässä samalla tuijotan Euroviisuja. On se aika hyväntuulinen ohjelma. Pistää hymyilyttämään.

Mukavata viikonlopun jatkoa kaikille!

Perhonen

Kevään kunniaksi virkkuukoukultani lennähti perhonen!
Mallin ohje löytyy täältä. Lankana käytin perintövirkkuulankaa ja koukkuna oli perintökoukku kokoa 1,75.

Perhonen saa jatkaa lentoaan postin mukana tupaantuliaislahjana hyvälle ystävälleni. Hän muutti kyllä jo varmaankin vuosi sitten (miten aika lentääkään), mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Itse asiassa vasta n. kuukausi sitten sain udeltua, mikä olisi sopiva tuparilahja, kun jotain itsetehtyä tahdoin kuitenkin antaa. Ikkunakoristetta hän mieli, joten Ravelryssä tovin seikkailtuani löysin tämän 70-luvulta peräisin olevan mallin. Prässäys ja reipas tärkkäys pitänevät perhosen tuntosarvetkin ojossa, joten toivottelen sille iloista lentomatkaa ja kauniita maisemia keväisen pääkaupunkimme keskellä kerrostalon huikeista korkeuksista. :)

Virkkausringissä pyörii nyt kerrassaan ihastuttava tempaus. Siellä virkataan lumoavaa pitsiä! Tämä intoilija on menossa mukana ensi alkuun tällä perhosella ja koukulla kulkee jo pikkuruinen pitsiliina, joka päätyy ehkä sitten kuitenkin johonkin laatikkoon pölyyntymään.. Mutta väliäkös tuolla, sillä virkkuukäteni toimii taas!!!
Happy happy me!
*korvastakorvaan hymy*

Kaksi uutta lukijaakin on tullut sitten viime kirjoituksen.
Tervetuloa mukaan lukemaan blogiani.


Ja koska tänään on äitienpäivä, tuumailin aamulla tämmöisiä:

Me kaikki naiset emme ole äitejä. Jotkut meistä ehkä haluavat joskus olla. Meillä kaikilla ON äiti tai on joskus ollut. Siispä muistetaan heitä lämpöisillä ajatuksilla.

Hyvää Äitienpäivää!