Villitakki: Chrysalis

 Alkuviikosta havahduin ajattelemaan viime keväänä istuttamiani pioneja. En ollut niitä sen kummoisemmin talvea ajatellen suojannut, joten kävin lapioimassa kasan lunta niiden päälle, josko se estäisi niitä paleltumasta. Nyt toivon parasta, sillä niitä parinkymmenen asteen pakkaspäiviä ehti olla aika monta ennen kuin lapiointihommiin ryhdyin..

Mutta siirrytäänpäs sitten kukkapenkeistä kukkaisen Villitakin pariin. Se on edennyt verkkaisesti uusimpien neliöiden parissa. Ostin nimittäin Ravelrystä kliksuti* Chrysalis-peiton ohjeen  *klik ja viikon varrella on tullut virkattua mallia kerros kerrokselta sekä kirjoitetun että videoidun ohjeen opastuksella.

Alla nähtävissä valmiimmassa neliössä kerrokset 1-27 pienin muutoksin.

 

Ja tässä nämä kaikki tällä hetkellä kasassa olevat virkatut palaset. Matka villitakin parissa jatkuu ainakin tämän vuoden, ellen saa jotain hurjaa inspiraatiopuuskaa loppuvuotta kohden mentäessä. :)

 

Hyvää joulunalusaikaa ja alkavaa viikkoa toivottelen kaikille!

Kuusi kuvaa kesästä

 Nappasin Rikkaruohoelämää-blogista Kuusi kuvaa Kesästä -haasteen, sillä ajatus kesään palaamisesta kuvamuistojen myötä tuntuu nyt mukavalta ajatukselta. Kuvista iso osa ei ole ollut blogissani aiemmin, sillä halusin sukeltaa nyt antaumuksella kuvagalleriani syövereihin.

Kuva 1: Koirapappa Keke

Rakas koirapappa niin kesäfiiliksissä. Tätä kuvaa katson nyt tippa linssissä, sillä raskain sydämin saatoimme rakkaan koiravanhuksen viimeiselle matkalleen 30.11.21. Olen iloinen, että kuvia on tullut otettua Kekestä paljon, sillä niiden myötä pääsen palaamaan yhteisiin mukaviin hetkiin, joita ehti minulle kertyä lähes 6 vuoden ja isännälle lähes 14 vuoden ajalta.

Kuva 2: Leppäkerttu

Pihassamme oli tänä kesänä ilahduttavan paljon leppäkerttuja. Opin viime kesänä myös, miltä näyttää leppäkertun toukka. Siitä tosin ei ole kuvaa, mutta näistä aikuisista juu.

Kuva 3: Rakas kolliherra Mörkö

Jos joku oli muikeana kesän helteistä niin Mörkö jos kuka! Sehän oli ulkona päivät pitkät, korkkasi terassin lähes välittömästi ja chillaili urakalla. Tässäkin pitkin pituuttaan ja äärimmäisen onnellisena, vaikka nurmikko ympärillä on melkein ihan karrella.

Kuva 4: Kissaneiti Myrna

Myrna vietti aikaa terassilla varjossa ja tutustui kanssani riippukeinussa pötköttämiseen. Taisimme torkahtaakin varjoisalla kuistilla.

Kuva 5: Kaunokaiset

Rakastuin kesällä ihan totaalisesti kaunokaisiin, jotka ovat alkaneet vallata alaa kukkapenkissä sen verran, että niitä on jo vähän tullut siirrettyä siitä muuallekin. Mutta ovat kyl niin sööttejä, että voisin höpötellä niiden söpöydestä laajemmaltikin. 

Kuva 6: Isot puut

Kävin alkukesällä käppäilemässä Söderkullan kartanon mailla ja haltioiduin siellä kasvavista tammista ja vaahteroista. Kesäinen auringonpaiste lehtien lomasta sai sydämeni väpättämään ja huokailemaan. Oi.

Siinäpä minun Kuusi kuvaa kesästä.

Miltä sinun kesäsi näytti valokuvin? Nappaa haaste mukaan halutessasi.

Villitakki: Dianthus

Nyt on pakko hehkuttaa minunkin, miten on niin hykerryttävän ihanaa, kun tuli talvi. Tänä viikonloppuna laitan kyntteliköt tuvan ikkunoihin ja keittiöön jouluverhon. Muissa ikkunoissa meillä ei jouluverhoja olekaan. En muista, että olisin koskaan marraskuussa näin tehnyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ja tiedättekös, kuvan maisemissa koirapapan ja siipan kanssa kävellessä unohdan usein asuvani kaupungissa. Mistäköhän se johtuu? Hih.

 Menipäs joulutunnelmoinniksi, vaikka oikeasti halusin näyttää teille miten Villitakki edistyy. Olen virkannut 2 palaa lisää. Fruit garden Cal-peitossa oli tämä kliksuti* Dianthusneliö *klik 6:ssa osiossa. Aion tekemieni muokkausten myötä kokonsa puolesta kohdistella niitä Acanthus-mallin kanssa.

 Jonkin sortin visio päässäni on edelleen ja tänään olen selaillut lisää malleja. Sen verran voin paljastaa, että nämä jo olemassa yksilöt tulevat takin yläosaan. Minun pitäisi virkata kaksi Good times- neliötä vielä, toista olen jo aloittanutkin, mutta mieli halajaa jo uusien mallien kimppuun, siksi se on jäänyt kesken. Malttamaton kun olen.

Löysin ihanan peitto-ohjeen pinterestistä. Kyseisen peiton keskus oli niin hurmaava, että päädyin ostamaan ohjeen voidakseni käyttää keskusneliötä villitakissani. Vähän tummempaa neliötä on mahdollisesti tiedossa, jotta kuviointi korostuisi edukseen. Siitä siis lisää myöhemmin.

Rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!

Villitakki: Acanthus ja Good times Square

Kuten projektit kautta aikojen ovat eläneet ja hakeneet muotoaan, niin taitaa käydä tässä takkiprojektissanikin. Kerroin edellisessä postauksessani, että inspiraatio on iskenyt.

Niin se iskikin: kahden Good times -neliön verran. Olin suunnitellut, että virkkaan takkini samanlaisista neliöistä värejä vaihdellen. Kahden neliön jälkeen seurasi tauko. Tauon aikana surffailin netissä ja ihastelin ihanien neliöiden yltäkylläisyyttä.. muutaman mallin laitoin talteen sen kummemmin miettimättä.

Kunnes eilen silmiin osui Acanthus Fruit garden Cal-projektin malleista. Ja siinä sitä oltiin: suunnitelmat heittivät kuperkeikkaa mielessäni ja päätin, että takkiin on ehdottomasti saatava Acanthus-suorakaide takin takapuolelle.

Ja into pinkeänä virkkasin tuon kauniin mallin ja päätin samalla, ettei villatakkiini tulekaan huppua, jotta kaunis Acanthus ei jäisi piiloon. Päätin myös, että samanlaisten neliöiden sijaan takkini tulee muodostumaan erilaisista neliöistä. Se pitää rönsyilyä ja VÄREJÄ kaipaavan mielialani virkeänä ja toivottavasti ilahduttaa kaikkia teitäkin, jotka täällä blogin puolella piipahdatte.

 Tähän mennessä virkatut mallit:
- Kliksuti* Acanthus* Fruit garden CAL- mallista. *klik Valitettavasti en löytänyt tästä yhtä yhtenäistä ohjetta, vaan osaset täytyi poimia ja virkata yhteen useamman viikon ohjeesta, mikä sekin teki työstä haastavamman.

- Kliksuti*Good times Square @crochetedbyaina *klik

Ja koska villatakin sijaan olen nyt ilmiselvästi tekemässä jotain villimpää, niin nimesin projektini villitakiksi. Takkini syntyy Novitan Nalle-langasta ja koukun koko on 3,50 mm.

Inspiraatio ja menneiden muistelua

Kietouduin tänään Onniöveri-peittooni ja ajattelin tyytyväisenä sitä, kuinka joskus olen saanut virkattua kokonaisen peiton ihan vain itselleni. Onniöveri oli projekti, joka auttoi minut läpi sen hetkisten suurten elämänmullistusten.

 

 Onniöveriä katsellessa mieleeni hiipi ajatus uudesta värikkäästä projektista. Jotain supervärikästä, johon voisi pukeutua. Ehkäpä palavillatakki? Isoilla värikkäillä neliöillä? Jo vain, ja ehdottomasti hupulla.

Ja niinpäs löysin itseni lankahyllyjen ääreltä. Malli tupsahti vastaan instagramissa kuin tilauksesta ja tassuttelin lankahyllyjen väliä pitkän tovin. Takki tulee olemaan sekoitus hempeää ja murrettua. 

Onpas mukavaa, kun inspiraatio vihdoista viimein iski. Olen kaivannut sinua.

Leppoisaa pyhäinpäivää kaikille!

1-vuotiaalle

 Silloin tällöin (usein) eteen putkahtaa ohje, jota ajattelee joskus kokeilevansa. Niin kävi tämän pienen boleron kanssa. Edellisvuonna ostamastani Drops Baby merino -langasta oli vielä keriä jäljellä, joten aloin loppukesästä sitten virkkaamaan youtuben ohjeella villamekkoa, josta lankamäärän vuoksi tulikin bolero tai miksi sitä kukin tahtookin nimittää. *hymy*

Ohje löytyi youtubesta, ja sovelsin sitä hiukan. Nyt kun yritin etsiä ohjetta, en tietenkään löytänyt sitä tähän hätään, höh. Ehkäpä linkittelen sen tänne sitten, kun se jostain tupsahtaa vastaan.

Olin varma, että bolero on liian pieni ja into lopahti tehdessä. Eilen kävin sitä sovittamassa ja hyvinhän se sopi, sillä siskontyttöni on niin pikkarainen. Tokihan sitten löytyi intoa viimeistelyyn ja tänään pikkuinen silmäterä sen sitten sai.

 

Kivaa viikonloppua kaikille!

Puutarhatuumailua

Hupsheijakkaa, kuinka sitä näin loppukesästä vallan höpsähtää taas haaveilemaan kevään kukkaloistosta, kun katalogi löytyy postilaatikosta.

Keväällä tuumatut ajatukset siitä, et "en kai mä tänä vuonna niin paljon ostele" karisevat ja ovat karisseet mielestä sen siliän tien kun katse osuu mainostettuihin uutuuksiin ja perinteisiin kasveihin, joita ehkä sittenkin on pihassa vielä liian vähän. Ja noinpas onkin virtuaaliostoskoriin tupsahtanut 7 lajia sen yhden ihan oikeasti suunnitellun yhden lajin sijaan.

Pihassa kukkii parhaillaan syysleimut ja kaunopunahattu. Purppurakeijunkukka kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Se tykkäsi selkeästi paikanvaihdoksestaan ja viihtyy haltiankukkien ja korallikeijunkukkien kanssa. Pörriäisiäkin niissä tänään bongasin. 

Nostin toissa päivänä jälleen keijuangervon maasta ja siirsin uuteen paikkaan. Äitini kun oli sitä mieltä, että se tulee jossain vaiheessa tukahtumaan pionien alle, vaikkeivät ne vielä suuria olekaan. Siirsin keijuangervon tilalle tulikellukan, joka taas oli hukkua sammalleimun alle. Se ehtinee näppärästi ensi kesänä kukkia ennen pioneja, jotka tänä vuonna vasta tuntuivat asettuvan paikalleen, eivätkä kukkineet.

Katsura on istutettu kahdesti. Nyt se on lopullisella paikallaan, jossa toivon sen  viihtyvän. Sen vielä varsin hennoilta rungoilta olen tyytyväisenä silmäillyt leppäkerttujen kiipeilyä.

Siirtelyä kerrakseen siis.

Luumupuussamme on peräti 1 luumu. Kukintojen perusteella odottelin sadoksi neljää tai jopa viittä luumua, mutta kuiva kesä taisi tehdä temput. Nyt käynkin vähän väliä kurkkimassa, miten luumu kypsyy, että päästään kaksilahkeisen kanssa herkuttelemaan. Viime syksynä istutetut kriikunat kasvavat sen sijaan vain vartta, mikä niille kernaasti tässä vaiheessa suodaan.

Olkkarin ikkunasta nyt ulos katsellessani olen varsin tyytyväinen näkymään. Menninkäisen penkissä on nimittäin koko ajan kukkinut jotain koko kesän, mikä on ollut tavoitteenani. Penkki on vielä vaiheessa, niinkuin olen täällä jo aiemminkin toitotellut, mutta tykkään siitä paljon. Joskin huomaan kaipaavani värivaihtelua lehdistön värityksiin. Uskon kuunliljojen sitäkin tuovan, kun alkavat rehottamaan. Se ujoinkin kuunlilja on nimittäin heinäkuussa pukannut lehtiä näkyville.

Katsura on minun mittaiseni tällä hetkellä.

 

Tänään huomasin myös tuumailevani, että rhodon ja kääpiökuusen väliseen kivikkoon voisi ehkä sopia jonkin sortin penkki. Nyt siinä on kiviä, suikeroalpia ja muutama vuosi sitten istuttamani timjami sekä joka paikkaan tunkeutuva vadelma. Ihan selkeästi siinä on potentiaalinen kukkapenkin tai kenties jopa havupenkin paikka. 

 

 

Ja jos nyt asiaa tarkemmin vielä tässä pohditaan, niin minultahan hävisi keväällä yksi pikkarainen kukkapenkki terassin tieltä. Ja hyvä olikin että hävisi, kun se oli vähän semmoinen reppana. Ja terassi on ollut käytössä, eli varsin kiva vaihtokauppa. Siippa sai valmiiksi tällä viikolla katoksessa olleista jämäpuista ja parista(useasta) lisähankinnasta sekä anopin ompelutaitoja hyödyntämällä aikaan varsin päheän sohvan, joka on pakko myös esitellä. Tykätään siitä kovasti.

 

Hyvää viikonloppua kaikille!

Virkattu ruokalappu, myssy ja nuuhkuttelua

Tjaa'a, "ison" työn (eli ketun päiväuni -peiton) jälkeen olo on jonkin aikaa ikään kuin tyhjä, kun ei tiedä, mitä seuraavaksi alkaisi virkkaamaan.

Alkuviikosta selvisi, että tapaan tällä viikolla ketun päiväuni -peitonsaajan ja innostuin selaamaan pinterestiin tallettamiani juttusia. Löysin sieltä virkatun ruokalapun ja päätin kokeilla. Tuommoinen auringonkeltainen sieltä koukulta sitten tipahti.

 Alkuviikosta vielä pääsin suoraan Melarossa Creazionin sivuille ohjeen pariin: https://melarossacreazioni.wordpress.com/2020/03/11/baby-bib-crochet-pattern/ Mutta nyt näköjään sivuille pääsee vain kirjautumalla.

Päätin laittaa lahjakassiin vielä yhden virkkaamani myssyn, sillä johan sitä tässä loman alkajaisviikolla on saanut vetää pitkää punttia päälle. Myssyn olen siis sovellellen virkannut jo aikoja sitten, mutten ole sitä täällä esitellyt.

Eilen pääsin nuuhkuttelemaan pientä ja sovittelemaan peittoa. Hyvinhän se sopi ja pikkuinen neitokainen oli niin kovin kovin suloinen.

Kukkivat kukkijat

Kukkakuulumisia jälleen parin viikon ajalta. Pihassa on mukavasti kukkinut pitkin kesää aina jokin kasveista. On ollut hurjan mukava seurata, kuinka viime syksynä istutetut perennat sekä maahan haudatut sipulikasvit ovat kukin pöhähtäneet ensin mullan seasta esiin ja lopulta vaiherikkaan nousun jälkeen alkaneet kukkia vaihtelevalla menestyksellä.

Erityisen innoissani olen ollut lukuisista perhosista ja kimalaisista, jotka ovat kuuliaisesti käyneet tankkaamassa mesivarastojaan niille varta vasten istuttamissani kukkasissa. Ystävältä pari vuotta sitten saamissani palavan rakkauden kukinnoissa viihtyivät sitruunaperhoset ja eräänä iltana seurasin varsin tyytyväisen oloista kimalaista, joka upotti kärsänsä jokaiseen pikkiriikkiseen punaiseen kukintoon ja oli puuhaansa uppoutunut lennellen verkkaisesti kuin transsissa. Siltä se ainakin näytti. Kuvattavaksi päätyi kuitenkin perhonen

Nyt kukkivat matalat värililjat sekä värimintut.

Menninkäisen mökin oikealle puolelle on kasvanut minttupuu ja mehikasvit ovat toivotusti vallanneet alaa mökin pihan edustalta. Ehkä se voisi olla menninkäisen kaalimaa..

Tämmöistä leikkimielistä höpsähtänyttä helteen pehmittämien aivojen haaveilua täällä. Kuinkas teillä muilla?

Piakkoin aloittaa kukintansa kaunopunahattu, josta tuli viime vuonna yksi suosikeistani. Syysleimuissakin on havaittavissa värien säpinää ja toivon kaunokaisten innostuvan kukkimaan ehkä kohta uudelleen.

Ketun päiväuni

Tämän ihanan ohjeen olen nähnyt toteutettuna fb:n virkkaussivustoilla ja blogeissa mitä moninaisimpina versioina.

Tässäpä siis tämä minun versioni täysin valmiina ja esittelykelpoisena:

 Pohtiessani alkuvuodesta uutta mallia serkun tulevan vauvan peittoon muistin Kliksuti*Ketun päiväunen *klik* ja etsin sen käsiini. Selailin muiden tekemiä peittoja ja tein sitten oman värisuunnitelman. Pitkään pohdin värimaailmaa turkoosin kaveriksi (jota serkkuni toivoi, kun kysyin väritoiveita häneltä) ja piirsin värisuunnitelman.

 

Melko usein ohjeista tulee vähän poikettua, niin myös tässä tapauksessa: Päätin jättää nirkot pois palasten reunasta ja teinkin reunat pelkillä kiinteillä silmukoilla. Samoin päätin helpottaa työtäni siten, että tein yhden kerroksen simpukat valmiiksi rimpsuksi saman tien vaihtelematta reunuksen värejä. Jokaisen palan väliin virkkasin yhden ketjusilmukan.

 

 Ajatus palojen ompelusta yhteen vasta kaikkien palojen valmistuttua ei sekään yhtään innostanut, joten päätin edetä kerros kerrokselta ja päätellä saman tien kaikki langatkin. Nämä palarivistöt yhteen ommeltuani olin jo hyvin tyytyväinen tekemiini värivalintoihin. Turkoosi tuo peittoon raikkautta ja vihreä ja harmaa taas tuovat peittoon syvyyttä ja rauhallisempaa sävyä.

 

Peitto on hiljalleen edennyt tässä kevään aikana. Apulaiset ovat olleet aika ajoin mukana tarkkailemassa työn laatua, kuten aina. Myrnan tehtävänä on ollut varmistaa palojen sopivuus siinä missä Mörkö on panostanut peiton pehmeyden varmistamiseen.

 

 

  Noin puolivälissä peittoa ompelin silmäripsiä ketuille. Joka kerroksen kiinni ommeltuani päättelin myös langat, joita oli aikas paljon.

 Ja ilokseni peitto on vihdoin valmis. Reunusta virkatessani päätin jälleen soveltaa ohjeesta poiketen muistellen aiempiin peittoihin tekemiäni reunuksia. Tein pylväsryhmiä ja viimeisen kerroksen tein puolipylväillä ja ketjusilmukoilla. Yläreunan viimeistelin pelkillä kiinteillä silmukoilla. Niin ja käyttämäni lanka on Superwash 123456-lankaa, jota olen virkannut 3 mm:n koukulla.

Peitto on nyt esitelty videopuhelun välityksellä sekä tuoreelle äidille, että pikkuiselle neitokaiselle, joten siksi esittelen tavoistani poiketen peiton jo täällä blogissakin. :)

Loppuun vielä pari kuvaa: 

Istuskelunurkkaus

 Haaveilin keväällä istuskelunurkkauksesta menninkäisen penkin tuntumaan. 

Siellä se nyt on! 

 

Yllänäkyvä sammalleimu saatiin siirrettyä kokonaisena mättäänä pienestä penkistä tuohon luumupuun juurelle. Eipä uskoisi, että noin kaunis mätäs ehtii vuodessa muodostua kahdesta ruukullisesta sammalleimua. 

 

Tuolit on hankittu jo pari vuotta sitten ja sopivat nurkkaukseen mielestäni erinomaisesti. Pöytää vielä kaipailevat kaverikseen, joka sekin on isännällä työn alla. 

 

Löydettiin nimittäin kiva kanto, jonka pinta on nyt hiottu ja saa vielä polykarbonaattilevyn pintaansa. Siihen kelpaa sitten laskea kaffikupposta ja aloitella loma-aamuja, kunhan muistaa laittaa hyttyskarkottimen töihin vähän ennakkoon.. Ollaan jo ehditty huomata, ettei rennostaa istuskelusta tule mitään ilman sitä. 

 

Käsityörintamalla on tänä keväänä edennyt yksi projekti, josta teen oman postauksen sitten kun se valmistuu. :)

 

Siihen asti taidetaan mennä kukkarintamalla, sillä täältä blogista tykkään itsekin käydä kurkkimassa, mitä milloinkin on tehty. Esimerkiksi tämä etupihan kukkapenkki, joka on 5 vuoden sisällä muuttanut muotoaan melkoisesti. 4 vuotta sitten se raivattiin täysin ja tein siihen *kliksuti*kivireunuksen*klik* 

Eihän se pidemmän päälle pelittänyt. Tällä hetkellä olen penkkiin erittäin tyytyväinen.

 

Laskin, että siellä kasvaa 19 erilaista kasvia. Sammalleimua on kolmea väriä ja tähän aikaan ne kukkivat ihanasti ja tuoksuvat ilmeisesti niin herkullisille, että rakas kolliherra Mörkö on käynyt niitä maistelemassa pariin otteeseen. 

 

Myös korallikeijunkukat kukkivat, ovatkin aika herkännäköisiä söpöläisiä.

 Menninkäisen penkissä sen sijaan tänä keväänä istutetut lehtoakileijat kukkivat parhaillaan.

 Taustalla ylemmässä tänään otetussa kuvassa helottavat keltapäivänliljat, joista menninkäisen penkki oikeastaan sai kliksuti*alkunsa*klik. Joskaan silloin se ei vielä ollut nimeltään menninkäisen penkki, joka siitä tuli vasta ensimmäisen menninkäisen mökin valmistuttua. Nyt kun katson kuvia kolmen vuoden takaa, niin aikamoinen muutos on tapahtunut. Moni kasvi on vaihtanut paikkaa ja lisää on tullut ihan hurjasti. Pinta-ala on moninkertaistunut ja olen havahtunut huomaamaan, että kukkapenkki näyttää mukavammalta, kun kasveja istuttaa vähän tiheämpään. Täydennystä viime vuoden istutusten lomaan onkin tullut hankittua melkoisesti. 

 

Tänä vuonna penkkiin lykkäämieni kuunliljojen toivon ensi vuonna röyhähtävän kasvuun, sillä nyt ne vasta tuntuvat asettuvan aloilleen ja tutustuvan uuteen asuinalueeseensa.Yksi ujostelee niin kovasti, että lymyilee visusti mullan alla. Verikurjenpolvetkaan eivät ole vielä kunnolla kotiutuneet.

 

Koko menninkäisen penkissä kasvanee kaikkinensa viitisenkymmentä lajiketta ja seurailen mielenkiinnolla, mitkä niistä jatkavat kasvuaan vuosien saatossa. Ehkä kolmen vuoden päästä palaan tähän postaukseen hämmästelemään, miten penkki on muuttunut.

Semmoisen jutun vielä kirjoitan itselleni ylös, että tällä viikolla istutin 3 pensasangervoa kuolleiden tuijien tilalle, jos tätä joskus pohdin. :)

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

 

 

 

Katsura

Kävipä tällä viikolla niin ihanasti, että törmäsin perennakaupoilla nuoruuteni puurakkauteen Katsuraan. Siitä on liki 15 vuotta, kun kohtasin koulun retkellä puun, joka vei sydämeni sydämellisellä herttaisuudellaan.

Tähän 15 vuoteen on mahtunut monta muuttoa. Ja jossain sydämeni sopukoissa on elänyt pieni haave katsurasta pihalla. Olen vuosikaudet ajatellut sen olevan etelän puu ja tänne Keski-Suomeen muutettuani luovuin haaveestani. Kunnes torstaina Katsurakatras nökötti ruukuissaan paikallismyymälässä ilmoittaen kasvuvyöhykkeekseen I-III(IV). Hymy levisi korviin asti maskin alla kopatessani nuoruudenrakkauteni kainaloon. Ei epäilystäkään siitä, että olisin jättänyt tuon pitkänhuiskean ihanuuden kauppaan.

 

Samalla reissulla ostin täydennystä perennapenkkiin, kuten alunperin oli tarkoituskin. Matkaan lähti niin verikurjenpolvea kuin haltiakukkaa keijunkukkien sekaan istutettavaksi. Kuunliljan sivusilmuja olen sen sijaan kuskaillut penkistä toiseen, samoin hopeatäpläpeippiä.

Menninkäisen penkissä nousee poimunlehtiä ja siankärsämöitä siellä täällä, ja ne saavat puolestani kasvaa siellä rauhassa. Poimunlehdissä köllöttelevä aamukaste on mielestäni suloisen näköistä.

Viime vuonna istutetusta mantelista selvisi talven yli yksi oksa, joka pukkaa nyt vihreää lehteä yhden kukan kera. Jee!
Tänään avautui osa Pink impression -tulppaaneista ja lisäksi ystävältä saadut kerrotut valkovuokot tervehtivät meitä aamulla lenkiltä tullessamme kuusien alta. Istutin ne sinne ohikulkijoita ja meitä ilahduttamaan, mutta tänään mietin, olisivatko ehkä sittenkin ihanampia jossain penkissä. Hmm hmm.