Puutarhatuumailua

Hupsheijakkaa, kuinka sitä näin loppukesästä vallan höpsähtää taas haaveilemaan kevään kukkaloistosta, kun katalogi löytyy postilaatikosta.

Keväällä tuumatut ajatukset siitä, et "en kai mä tänä vuonna niin paljon ostele" karisevat ja ovat karisseet mielestä sen siliän tien kun katse osuu mainostettuihin uutuuksiin ja perinteisiin kasveihin, joita ehkä sittenkin on pihassa vielä liian vähän. Ja noinpas onkin virtuaaliostoskoriin tupsahtanut 7 lajia sen yhden ihan oikeasti suunnitellun yhden lajin sijaan.

Pihassa kukkii parhaillaan syysleimut ja kaunopunahattu. Purppurakeijunkukka kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Se tykkäsi selkeästi paikanvaihdoksestaan ja viihtyy haltiankukkien ja korallikeijunkukkien kanssa. Pörriäisiäkin niissä tänään bongasin. 

Nostin toissa päivänä jälleen keijuangervon maasta ja siirsin uuteen paikkaan. Äitini kun oli sitä mieltä, että se tulee jossain vaiheessa tukahtumaan pionien alle, vaikkeivät ne vielä suuria olekaan. Siirsin keijuangervon tilalle tulikellukan, joka taas oli hukkua sammalleimun alle. Se ehtinee näppärästi ensi kesänä kukkia ennen pioneja, jotka tänä vuonna vasta tuntuivat asettuvan paikalleen, eivätkä kukkineet.

Katsura on istutettu kahdesti. Nyt se on lopullisella paikallaan, jossa toivon sen  viihtyvän. Sen vielä varsin hennoilta rungoilta olen tyytyväisenä silmäillyt leppäkerttujen kiipeilyä.

Siirtelyä kerrakseen siis.

Luumupuussamme on peräti 1 luumu. Kukintojen perusteella odottelin sadoksi neljää tai jopa viittä luumua, mutta kuiva kesä taisi tehdä temput. Nyt käynkin vähän väliä kurkkimassa, miten luumu kypsyy, että päästään kaksilahkeisen kanssa herkuttelemaan. Viime syksynä istutetut kriikunat kasvavat sen sijaan vain vartta, mikä niille kernaasti tässä vaiheessa suodaan.

Olkkarin ikkunasta nyt ulos katsellessani olen varsin tyytyväinen näkymään. Menninkäisen penkissä on nimittäin koko ajan kukkinut jotain koko kesän, mikä on ollut tavoitteenani. Penkki on vielä vaiheessa, niinkuin olen täällä jo aiemminkin toitotellut, mutta tykkään siitä paljon. Joskin huomaan kaipaavani värivaihtelua lehdistön värityksiin. Uskon kuunliljojen sitäkin tuovan, kun alkavat rehottamaan. Se ujoinkin kuunlilja on nimittäin heinäkuussa pukannut lehtiä näkyville.

Katsura on minun mittaiseni tällä hetkellä.

 

Tänään huomasin myös tuumailevani, että rhodon ja kääpiökuusen väliseen kivikkoon voisi ehkä sopia jonkin sortin penkki. Nyt siinä on kiviä, suikeroalpia ja muutama vuosi sitten istuttamani timjami sekä joka paikkaan tunkeutuva vadelma. Ihan selkeästi siinä on potentiaalinen kukkapenkin tai kenties jopa havupenkin paikka. 

 

 

Ja jos nyt asiaa tarkemmin vielä tässä pohditaan, niin minultahan hävisi keväällä yksi pikkarainen kukkapenkki terassin tieltä. Ja hyvä olikin että hävisi, kun se oli vähän semmoinen reppana. Ja terassi on ollut käytössä, eli varsin kiva vaihtokauppa. Siippa sai valmiiksi tällä viikolla katoksessa olleista jämäpuista ja parista(useasta) lisähankinnasta sekä anopin ompelutaitoja hyödyntämällä aikaan varsin päheän sohvan, joka on pakko myös esitellä. Tykätään siitä kovasti.

 

Hyvää viikonloppua kaikille!