Kerroin kliksuti*toukokuussa*klik pioninhakumatkasta ystävän luo.
Jännityksellä olen seurannut, kuinka pioni on siirrosta selvinnyt, ja kuinka se on ottanut uuden kasvupaikkansa haltuun.
Hyvin on selvinnyt ja hyvin on ottanut.
Ensimmäisen myönteisen merkin huomasin, kun pioni ei tuntunut istutuksen jälkeen olevan moksiskaan siitä, että oli matkustanut 150 kilometriä.
Toinen myönteinen merkki oli se, että siihen ilmestyi 7 rohkeaa nuppua. Melkein pistin tanssiksi, kun huomasin ne. Nuppujen ympärillä hääräili muurahainen jos toinenkin toivotellen ne tervetulleeksi Männikköön.
Ja entäs nyt? Eilen eli juhannuspäivän aamuna nuppuset olivat pulleita kuin kirsikkatomaatit. Odotin, että ne avautuvat lisää, mutta tässä jo muutama fiilistelykuva avautumisvaiheesta. Terälehtien välissä ja uumenissa oli melkoinen joukko kärpäsiä ja muita öttiäisiä, ei liene tässä pihassa koskaan aiemmin ole tällaista herkkukukkaa ollutkaan. Sen verran ahnasta näytti touhu olevan.
Eilisaamuna kukkaan puhkeavia nuppuja katsellessani muistin, miten lapsuuden juhannukset tuli lähes aina vietettyä mökillä. Ja miten pionit hehkuivat 15 metrin kukkapenkissä, kun palasimme kotiin. Tämän juhannuksen vietin kotona, ja eikös tänään juuri äsken pihalle mennessäni kukkapenkissä odottanut muutama kukkaan puhjennut kaunotar. *hurjan paljon sydämiä tähän kohtaan*
Jännityksellä olen seurannut, kuinka pioni on siirrosta selvinnyt, ja kuinka se on ottanut uuden kasvupaikkansa haltuun.
Hyvin on selvinnyt ja hyvin on ottanut.
Ensimmäisen myönteisen merkin huomasin, kun pioni ei tuntunut istutuksen jälkeen olevan moksiskaan siitä, että oli matkustanut 150 kilometriä.
Toinen myönteinen merkki oli se, että siihen ilmestyi 7 rohkeaa nuppua. Melkein pistin tanssiksi, kun huomasin ne. Nuppujen ympärillä hääräili muurahainen jos toinenkin toivotellen ne tervetulleeksi Männikköön.
Ja entäs nyt? Eilen eli juhannuspäivän aamuna nuppuset olivat pulleita kuin kirsikkatomaatit. Odotin, että ne avautuvat lisää, mutta tässä jo muutama fiilistelykuva avautumisvaiheesta. Terälehtien välissä ja uumenissa oli melkoinen joukko kärpäsiä ja muita öttiäisiä, ei liene tässä pihassa koskaan aiemmin ole tällaista herkkukukkaa ollutkaan. Sen verran ahnasta näytti touhu olevan.
Eilisaamuna kukkaan puhkeavia nuppuja katsellessani muistin, miten lapsuuden juhannukset tuli lähes aina vietettyä mökillä. Ja miten pionit hehkuivat 15 metrin kukkapenkissä, kun palasimme kotiin. Tämän juhannuksen vietin kotona, ja eikös tänään juuri äsken pihalle mennessäni kukkapenkissä odottanut muutama kukkaan puhjennut kaunotar. *hurjan paljon sydämiä tähän kohtaan*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi piristää aina, kiitos!