Viimeistelin eilen tossut, jotka annoin siskolleni syntymäpäivälahjaksi. En muistanut sitten lopulta ottaa niistä kuvaa, sillä vietin eilen sellaisen päivän, ettei käsitöiden kuvaus tullut lopulta edes mieleen.
Olin 6-vuotiaan kummipoikani kanssa Helsingissä ja huomasin, että kaupungista saa 6-vuotiaan silmin irti kaikkea sellaista, mitä tällainen jämähtänyt 3-kymppinen ei tulisi edes huomanneeksi. Minulla oli ihan hurjan kivaa!
Kävelimme eduskuntatalon portaat yhden kerran ylös alas ja laskimme ne (6-vuotias olisi kernaasti kiivennyt ne vielä toiseenkin kertaan). Pysähdyimme ihmettelemään Presidentti-patsaita. Kävelimme Luonnontieteelliseen museoon, missä hauskinta taisi olla Afrikan yössä istuminen (Pimeä huone, jossa kuului kaskaan siritystä ja eri eläimiä oli valaistu spotein). Mielenkiintoisinta olivat dinosaurukset ja lintujen oksennuspallot (voi pojat!) Ja kun Museo oli kerran kierretty, kierrettiin se vielä kahdesti ihan vaan varmuuden vuoksi (ja onneksi kierrettiin, sillä toisella kierroksella löytyi iso osasto, jota ei oltu ensimmäisen kierroksen vauhdissa huomattu).
Kävimme syömässä, minkä jälkeen päätin viedä kummipoikani minimetroajelulle. Olin ajatellut, että menemme vain yhden pysäkinvälin, mutta yhteistuumin päätimme jatkaa matkaa vähän pidemmälle, että päästiin metrolla maan päälle. Sitten hypättiin ulos ja palattiin toisella metrolla takaisin.
Sitä huomioinnin määrää ja kysymysten tulvaa!
En ole koskaan laskenut Helsingin keskustassa ratikoita, mutta nyt laskin. Jokainen ratikka oli ison ilon aihe, sillä pääsimme reissun aikana lukuun 44! Ja nähtiin muuten kyhmyjoutseniakin Töölönlahden rannassa.
Hymyilyttää vieläkin :)
Olin 6-vuotiaan kummipoikani kanssa Helsingissä ja huomasin, että kaupungista saa 6-vuotiaan silmin irti kaikkea sellaista, mitä tällainen jämähtänyt 3-kymppinen ei tulisi edes huomanneeksi. Minulla oli ihan hurjan kivaa!
Kävelimme eduskuntatalon portaat yhden kerran ylös alas ja laskimme ne (6-vuotias olisi kernaasti kiivennyt ne vielä toiseenkin kertaan). Pysähdyimme ihmettelemään Presidentti-patsaita. Kävelimme Luonnontieteelliseen museoon, missä hauskinta taisi olla Afrikan yössä istuminen (Pimeä huone, jossa kuului kaskaan siritystä ja eri eläimiä oli valaistu spotein). Mielenkiintoisinta olivat dinosaurukset ja lintujen oksennuspallot (voi pojat!) Ja kun Museo oli kerran kierretty, kierrettiin se vielä kahdesti ihan vaan varmuuden vuoksi (ja onneksi kierrettiin, sillä toisella kierroksella löytyi iso osasto, jota ei oltu ensimmäisen kierroksen vauhdissa huomattu).
Kävimme syömässä, minkä jälkeen päätin viedä kummipoikani minimetroajelulle. Olin ajatellut, että menemme vain yhden pysäkinvälin, mutta yhteistuumin päätimme jatkaa matkaa vähän pidemmälle, että päästiin metrolla maan päälle. Sitten hypättiin ulos ja palattiin toisella metrolla takaisin.
Sitä huomioinnin määrää ja kysymysten tulvaa!
Hymyilyttää vieläkin :)
Asiat toden totta näyttävät ihan erilaisilta lapsen silmin. Sen näkökyvyn kun aikuinenkin jotenkin pystyisi säilyttämään tai edes pienen osan siitä:)
VastaaPoista