Räkä poskella olen viettänyt mykkäkoulua nyt pari päivää kotosalla. Onneksi virkkaamiseen ei tarvita ääntä, ja sohvan nurkassa on tullut katsottua elokuva jos toinenkin, ettei vaan tulisi tehtyä mitään rankkaa.
Aloitin Operaatio paitani innokkaasti jo viime viikonloppuna virkkaamalla pitsikolmion. Löysin nimittäin sittenkin ohjeen, jota noudattelemalla olisinkin saanut aikaiseksi tosi kivan paidan. Mutta blääh. Eilen katselin kolmiota ja ohjetta ja kauhistelin, että kolmioita pitäisi tehdä tosi tosi monta. Ja kaikki ihan samanlaisia. Voi mälsyys.
Niinpä sitten purin tuon pikkuruisen kolmion, ja rakas kolliherramme tuli minulle avuksi. Työnjakomme meni suurinpiirtein näin: Purkasin kolmiota hetken, ja keriessäni purettua lankaa Mörkö sai järsiä vielä jäljellä olevaa kolmiota. Se vallan riehaantui ja loikki kolmio suussaan pitkin olohuoneen lattiaa ja heittäytyi välillä selälleen pyöritellen kolmiota etu- ja takatassuissaan. Lopulta jäljellä oli enää pari kerrosta, ja lanka katkesi. Sillä pikkuruisella palasella Mörkö pelasi curlingia vielä pitkän tovin.
Minä suuntasin sen sijaan käsityökirjojeni kimppuun. Katselin hetken pitsiohjetta, joka minulla oli ihan alunperin mielessäni, kun aloin ajatella tätä uusinta operaatiota. Kyseinen pitsi olisi muodostunut useammasta palasesta, ja päätin haluta kerralla valmista kuviota. Samassa kirjassa (Barbara ja Marlies Müller: Isoäidin pitsejä) tulikin vastaan yksinkertaisempi pitsi, jota lähdin sitten virkkaamaan.
Päästyäni tähän vaiheeseen esittelin aikaansaannostani siipalle. Kysyin, näkeekö hän työssäni paidan. Hän sanoi näkevänsä pöytäliinan (minkä ymmärrän kyllä hyvin). *virnistys* Onneksi tiedän itse, mitä olen tekemässä ja paitani tulee siis kasvamaan tämän pöytäliinan ympärille. ;)
Paita kasvanee kuitenkin melko hitaasti, sillä yritän saada vielä pari joululahjaakin valmiiksi. Onneksi eivät ole suuritöisiä, koska jouluunhan on enää vain 12 yötä! Niin se aika hurahtelee.
Joulusukkakalenterimme on ollut käytössä, ja sieltä on tullut jo vaikka mitä kivaa. Eilen joulukalenterimme käski ostamaan konvehtirasian, ja se olikin vallan mieluisa käsky :D Rasia toki tyhjennettiin myös eilen ;) Slurps!
Aloitin Operaatio paitani innokkaasti jo viime viikonloppuna virkkaamalla pitsikolmion. Löysin nimittäin sittenkin ohjeen, jota noudattelemalla olisinkin saanut aikaiseksi tosi kivan paidan. Mutta blääh. Eilen katselin kolmiota ja ohjetta ja kauhistelin, että kolmioita pitäisi tehdä tosi tosi monta. Ja kaikki ihan samanlaisia. Voi mälsyys.
Niinpä sitten purin tuon pikkuruisen kolmion, ja rakas kolliherramme tuli minulle avuksi. Työnjakomme meni suurinpiirtein näin: Purkasin kolmiota hetken, ja keriessäni purettua lankaa Mörkö sai järsiä vielä jäljellä olevaa kolmiota. Se vallan riehaantui ja loikki kolmio suussaan pitkin olohuoneen lattiaa ja heittäytyi välillä selälleen pyöritellen kolmiota etu- ja takatassuissaan. Lopulta jäljellä oli enää pari kerrosta, ja lanka katkesi. Sillä pikkuruisella palasella Mörkö pelasi curlingia vielä pitkän tovin.
Minä suuntasin sen sijaan käsityökirjojeni kimppuun. Katselin hetken pitsiohjetta, joka minulla oli ihan alunperin mielessäni, kun aloin ajatella tätä uusinta operaatiota. Kyseinen pitsi olisi muodostunut useammasta palasesta, ja päätin haluta kerralla valmista kuviota. Samassa kirjassa (Barbara ja Marlies Müller: Isoäidin pitsejä) tulikin vastaan yksinkertaisempi pitsi, jota lähdin sitten virkkaamaan.
Paita kasvanee kuitenkin melko hitaasti, sillä yritän saada vielä pari joululahjaakin valmiiksi. Onneksi eivät ole suuritöisiä, koska jouluunhan on enää vain 12 yötä! Niin se aika hurahtelee.
Joulusukkakalenterimme on ollut käytössä, ja sieltä on tullut jo vaikka mitä kivaa. Eilen joulukalenterimme käski ostamaan konvehtirasian, ja se olikin vallan mieluisa käsky :D Rasia toki tyhjennettiin myös eilen ;) Slurps!
Kyllä se siitä. Ja minä näen jo silmissäni paidän. Ei kannat pikku paloista aloittaa se yhdistely vie hurjasti aikaa ja on tylsää !
VastaaPoista