Niskavuoren mailla

Kävi kuulkaas niin, että eilen tuli tömähdettyä töllöttimen ääreen, eikä siitä tullut pahemmin mihinkään sitten liikuttua. Katsottiin äidin kanssa ensin elokuva "Niskavuori taistelee" ja jatkettiin siitä sitten muilla filmeillä.

Tuon klassikkoelokuvan katsomiseen tuli ihan uutta ulottuvuutta, kun alettiin äidin kanssa huomioimaan, mitä kaikkea virkattua oli Niskavuoren väellä päällä. Vanhan emännän Loviisan hartioita koristi oikein nätti virkattu huivi. Koetin siitä löytää googlaamalla kuvia, mutten löytänyt kuin tämän kuvan. Ja se huivi, mistä nyt puhun oli valkoinen/vaalea, jonka reunaa koristi hauskat pikkupampulat.
 
Jatkossa syynään suomifilmit entistä tarkemmin, jos niistä saisi inspiraation johonkin kivaan. Mitä kaikkea voisikaan löytyä esimerkiksi iki-ihanaisista klassikoista: Katariina ja Munkkiniemen kreivi, Kulkurin valssi jne.. Oi oi, täytynee vissiin tehdä leffahankintoja vähän niinkuin vain virkkauksen vuoksi. ;)

Hyvää viikonloppua ja erinomaista loppuvuotta teille kaikille!

Välipäiväpälätys

Maha on täynnä kinkkua ja laatikoita koko loppuvuodeksi, joten nyt on aika istahtaa koneen ääreen kertomaan kuulumisia käsityörintamalta.

Joulupaketteihin päätyi neljä viidestä ruususta (ohje täällä):

Askartelin vinon pinon myös joulukortteja. Vinha visio oli, että olisin virkannuut pieniä joulukuusia joka korttiin, mutta into lopahti kesken. Sitä paitsi innostuin askartelukaupassa kaupantädin ideasta, jossa joulukortin päälle oli liimapaperilla silitetty hieno jouluinen maisemaservetti. Ja koska viime tammikuussa ostin vartavasten joulupukkileimasimen, piti sitäkin päästä käyttämään. Vähän kaikenkirjava oli siis tämän vuoden joulupostikaarti ;) 

Yksi pöllö heijastavalla masulla meni kummitädille. Tämä nyt on se runon Äitipöllö, josta on aiemmin ollut puhetta. Isäpöllö lähti palkintovoittona pikkujouluissa työkaverille.

Edellisessä kirjoituksessani kerroin torkkupeittoni ensimmäisestä raidasta. Nyt on kolmas raita menossa ja neljännestäkin jo neliöitä valmiina. Jokaisen valmistuneen neliön jälkeen levitän neliöt maahan eteeni ja ihastelen. En malta odottaa sitä, kun peitto sitten joskus on valmis. Huomaan jopa kiirehtiväni sen kanssa, vaikkei minulla mitään aikataulua saati hoppua todellisuudessa sen kanssa olekaan.

Tuleeko teille koskaan kiire päästä näkemään, miltä se valmis työ lopulta näyttää?

Ensimmäinen raita!

Yleensä olen vähän niinkuin vältellyt keskeneräisten töiden esittelyä, mutta nyt oli ihan pakko. Tulin niin iloiseksi kaikista kannustuksistanne :D

Palapeittoni ensimmäinen raita on valmis! Eli raita 1 / 10.

Siippa oli sitä mieltä, että peitosta tulee kuudella palalla aivan liian kapea. Minä olen eri mieltä, sillä peitto tulee m i n u l l e -ei siipalle. Kaksin sen alla ei kyllä lämmitellä, mutta onhan meillä noita peittoja. ;)

Kaiken kaikkiaan nyt on 11 palaa valmiina, ja 49 palaa vielä tekemättä. Hitaasti mutta varmasti edetään, hiljaa hyvä tulee. Tiedän ainakin, mitä teen tämän päivän. :)

Rauhallista sunnuntaita teille kaikille!

Operaatio Lankavuori

Kiitos kommenteista Isäpöllöön :) Äitipöllö on vielä silmiä vailla ja tyttö- ja poikapöllöt vasta pilkkeenä silmäkulmassa. Heistä lisää joskus toiste. ;)

Tähän päivään: En ole ikinä IKINÄ ostanut lankakaupassa käydessäni tällaista määrää lankaa. Mutta nyt minulla oli hyvä syy. Haaveilen nimittäin torkkupeitosta.

Ensinhän minun piti vain virkata itselleni poncho. Noo, poncho ei ole vielä edes valmis, mutta päätin, että siitä tulee sittenkin torkkupeitto. Ja kuka sanoo nyt, että vielä vuosi sitten ja aiemmin vannoin pyhästi, etten koskaan virkkaa "aikuisten peittoa".

Ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan - tiedän.

Peittohan on siis toistaiseksi vasta seitsemänä palana ja lankakerinä, joten saattaa olla, että tästä tulee lopulta vain UFO (UnFinished Object).

Mutta tärkeintä on tämän hetken innostus, joka on ihan omaa luokkaansa: 

 Minä teen itselleni peiton!


*Virk*Virk*

Isäpöllö

Kirsi Kunnaksen runoa lainatakseni tässä taitaa olla Isäpöllö hiukan heijastavine vatsoineen. Muu perhe antaa vielä odotuttaa itseään. ;)

Pöllön ohjeen löydät Paula Kristiinan blogista Täältä.

 Ja se Kirsi Kunnaksen runo: 

Pöllöt

Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.

Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!

Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.

Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...

-Teoksesta Unikeinu, meidän lasten runot-

Hiutaleet ikkunassa

 Viime talvena laitoin ikkunaan pieniä pitsiliinoja esittämään lumihiutaleita. Sama meininki jatkuu nyt ja virkkasin viikonloppuna noita pienempiä lisää. Vasemmanpuoleinen ja oikeanpuoleinen on virkattu kummitädiltä saamastani kirjasesta, jonka esittelin edellisessä kirjoituksessani. Nuo keskimmäiset ovat vanhempia, enkä yhtään muista, mistä niiden ohjeet ovat peräisin.

Täällä on tänään tonttuiltu kaikin puolin: kirjoitettu joulukortteja, leivottu, kokattu ja virkattu. Ostin eilen meille uuden kynttelikön, kun ne vanhat ei vaan ihan oikeasti enää toimi. Tuossa uudessa on nyt ledivalot, ja yritän kovasti tottua niiden ei-niin-lämpimään loistoon. Rakas kolliherramme Mörkö siitä kuitenkin näyttää ihan tykkäävän.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Neliöprojekti ja ylläripostia

Kiitos kommenteista sienikoriini. Sienillä on pelattu ja sienistä on kuulemma tehty soppaakin ;)

Olen jo pitkään tuumaillut, että pitäisi virkata Poncho hartioita lämmittämään näihin kylmiin ja koleisiin - pian jo hyyyyyyytäviin iltoihin. Selailin nettisivujen virkattuja neliöitä ison liudan, ja päädyin lopulta jo entuudestaan tuttuun Dropsin sivuilta löytyvään ohjeeseen.

Sen jälkeen pähkäilin värejä. Ja pähkäilin. Ja pähkäilin. Lopulta viime viikolla pääsin Lankakauppaankin asti ja päädyin ostamaan punertavaa, ruskeaa ja mustaa JADE-lankaa. Nyt olen saanut valmiiksi jo kolme neliötä, joiden keskellä on nöttöspurkista haalittua vanhaa nimetöntä lankaa. Näistä siis jatketaan vielä :)

Lisää kuvia siis sitten, kun tuo pikkuruinen 8 neliön ponchoni on joskus ehkä valmis.

Keittiönpöydällä odotti mojova yllätys, kun pääsin tänään lopulta kotiutumaan iltavuorosta. Mainoslehtikasan alta pilkotti pahvinen kirjekuori. Kaivoin sen esiin varmana siitä, että siellä on taas joku siipan tilaama levy itselleen tms. Kuoressa luki kuitenkin minun nimeni (Jee) ja lähettäjänä kummitätini. Harmistelin ensin, että sisältönä on varmaan joululahja enkä näin ollen sitä voisi vielä avata (blääh).

Sisällä oli kuin olikin lahjapaketti ja mukana kirje kummitädiltä, joka kertoi kyseessä olevan erittäinkin myöhästynyt syntymäpäivälahja. Juu'u, syntymäpäiväni olivat elokuussa, ja nyt minulla oli lupa avata paketti ;)

Tällainen sieltä löytyi, ja tulin kyllä aika iloiseksi. Kiitoksia vaan kummitädille sinne Itä-Suomeen. Eiköhän tästä taas ideoita ammenneta.

Mukavaa viikonjatkoa itse kullekin :)

Myrkkysieni!!!

Lupasin jo kesällä virkata kummipojalleni sieniä Myrkkysieni-peliä varten. Aloitin silloin sienten virkkuun innoissani ja virkkasin matonkuteesta oikein korinkin. Sitten sienten virkkuuinto lopahti ja sienet katosivat ompelunurkkaukseeni keskeneräisten töiden joukkoon.

Nyt sitten kuulin tuon liki viisivuotiaan hiukan tiedustelleen sientensä perään. Omatunto alkoi kolkuttelemaan ja aloin taas virkkaamaan. Virkattujen sienten mallina pidin herkkusieni-ohjetta, jonka löydät täältä. Korin virkkasin omasta päästä.

 

Jaa että mikä Myrkkysieni-peli?

Idea on se, että sienet levitellään pöydälle /tasolle. Yksi pelaajista menee toiseen huoneeseen ja muut valitsevat myrkky-yksilön. Toisessa huoneessa olija kutsutaan takaisin huoneen ja hän alkaa poimia sieniä yksi kerrallaan koppaan. Hän saa kerätä sieniä niin kauan kunnes osuu myrkkysieneen ja muut huutavat Myrkkysieni! Sitten vaihdetaan kerääjää.

Siskoni muisteli pelanneensa samaa peliä kerhossa rusinoilla. Keräilijä sai syödä rusinat, jotka ehti kerätä ennen myrkkyrusinaan koskemista. :)

 

Tämmöistä tällä kertaa, toivon teille hyvää viikon jatkoa.

Rauhaisaa Pyhäinpäivää

Nurkissa litisee ja lätisee, kun taivaalta vihmoo jälleen vettä. Käsityörintamalla tapahtuu, mutta kyseessä on nyt semmoisia hyshys-juttusia joulua varten, etten voi tuotoksia esitellä.

Mutta halusin kuitenkin täällä piipahtaa kirjoittelemassa ja toivottamassa kaikille rauhallista Pyhäinpäivää. Omaan pyhäinpäivääni kuuluu nyt ensimmäistä kertaa osallistuminen muistelutilasuuteen, jossa sytytetään kynttilä tänä vuonna toiselle puolelle siirtyneille.

Täällä kotipuolessa kynttilä on palanut lähes joka ilta isän kuvan vierellä. Sitä ei uskoisi, miten rankalta menetys voi tuntua, ennen kuin sen itse kokee. Ne monet pienet asiat saavat kyyneleet silmänurkkiin ja välillä on vain pysähdyttävä pekästään suremaan, kun mikään muu ei tunnu auttavan.

Mutta ehkä jonakin päivänä on vielä näin

Jonain päivänä tuuli vie pilvet.
Aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä suru on 
kevyempi kantaa.

Saisinko nilkanympärysmittanne?

Otsikon mukaisen kysymyksen pääsin esittämään tuttavalleni, joka jo keväällä ilmoitti tahtovansa samanlaisen nilkkakorun, kuin minulla on.

Olin vähän hakusessa värivalinnan kanssa, ja lopulta sitten päädyin ruskeaan lankaan. Viimeistelin nilkkakorun kahdella napilla viikonloppuna ja valmista tuli! Koru on tehty yhteenommelluista isoäidin neliöistä, ja reunus on viimeistelty nirkoilla.

 

Ja lämmin kiitos kommenteistanne edellisen postauksen Asteri-mattoon! :)

 

 

 

Kissa Asterilla

Olen virkannut jo pidemmän aikaa Asteri-mattoa (ohje täällä). Vihdoinkin sain sen eilen valmiiksi. Otin keskeneräisestä työstä männä viikolla kuvia, sillä halusin näyttää teillekin, miten rakas kolliherramme tuota mattoa rakastaapi. Ei olisi antanut minun lattialla tehdä sitä rauhassa..

Ostin trikookuteen Lankamaailmasta, ja virkkasin ohjeesta poiketen 10 mm:n koukulla. Maton leveydeksi olis tullut varmaan 180 cm, jos olisin noudattanut ohjetta sanatarkasti..

Mörkö toimii mittana keskeneräisessä matossa ;)

"Ja rapsuttaisitko vielä, kiitos?

 Maton lopullinen halkaisija on 144 cm, ja kudetta siihen meni 5 kg. Ei mikään kepeä käsityö, vaan melkoista nyrkkityötä, joten näitä en enää tee kenellekään, vaan opetan kernaasti, kuinka niitä tehdään, mikäli joku havittelee itselleen samanmoista ;)

Ja vielä kuva valmiista matosta, olkaatten hyvä :)

Tiskirätistä pitsivyöksi

Mikään ei virkatessa ole mielestäni hauskempaa kuin se, että jotakin uutta virkatessa ja valmistunutta pintaa katsellessa mieleen pulpahtaa ajatus: "No mutta tästähän voisikin tehdä vaikka Poronpään / Säärystimet tms! Näin kävi taas, kun aloin virkkaamaan testipalasta eli tiskirättiä. Ohjeen nappasin täältä löytyvän kirjan sivulta 37 ja mallin numero on 94.

Aloitin punaisella puuvillalangalla virkkaamisen. Ensimmäisen kukkarivistön valmiiksi saatuani vääntelin palaa käsissäni ja tuumasin, että tässähän on se vyön malli, jota olen  haeskellut! Eli olen jo pitkään ajatellut virkkaavani itselleni vyön, mutta sopivaa mallia ei vaan ollut ilmaantunut.

Punainen tiskirätti pysähtyi siihen paikkaan, sillä tarvitsin samaista punaista converse-tossujen raitoihin. Sitten itse lankaakin oli enää niin vähän, että tuo punainen jäi vähän niinkuin mallitilkuksi.. 

Mutta pitsivyö lähti etenemään. Viimeistelin vyön lopulta nirkkoreunuksella ja vyönsoljen löysin lopulta nappilaatikostani. Ehdin itse asiassa ostaakin vyönsoljen, kun en muistanut, että minulla oli solkia jo ennestään, ja tämä tähän päätynyt oli lopulta paljon parempi kuin se ostosolki..

Tiskirätistä päädyttiin siis näiden mutkien kautta pitsivyöhön. Vyö pitäisi vielä tärkätä, kun on aika luiru, mutta ehtiihän tuon. :)

Mukavaa viikonjatkoa!!!

Joulunvihreää lankaa ja höpinöintiä

Tänä aamuna kävin keskustelua itseni kanssa:

"Puepas nyt päällesi ja syö aamiaista, on aika lähteä neuletapaamiseen."

"Millä menen, kun siippa vei auton? PYÖrÄLlÄkö???"

"Pyörällä, pyörällä, vai meinasitkos kävellä?"

"En taida jaksaa lähteä ollenkaan, voinhan virkata kotonakin.."

"Mars kuitenkin, siellä voi olla ihan mukavaa pitkän tauon jälkeen."

Ja niin läksin pyörällä neuletapaamiseen, ja olin oikein tyytyväinen päätökseeni. Sain jatkettua yhtä ikuisuusprojektia ja sain kauniita kommentteja vihreästä mansetistani. :) Tuli hyvä mieli.

Ostoksiltakaan en välttynyt vaan silmiini osui joulunvihreä virkkauslankakerä kuin tilauksesta. Vasta tällä viikolla mietin, että mistä kummasta minä sellaista lankaa saisin. Eli kannatti käydä. :) Ja intouduin neuletapaamisen jälkeen vielä kukkakauppaankin ostamaan kanervaa pariin piharuukkuun ja tipusille lintulaudan.

Pyöränkori oli täynnä kanervaa ja tipulautaa ja lankaa ja käsilaukkua polkiessani kotiin. Autossa ne eivät olisi näyttäneet läheskään yhtä hauskoilta ;)

Converset ja Kortti Pienelle Pojalle

Aloin nyt lokakuun alussa virkkaamaan pieniä converse-tossuja, sillä kaverini kertoi lasketun ajan olevan joskus lokakuussa. En muistanut laskettua päivää tarkalleen, mutta tossut viimeistelin lauantaina valmiiksi. Eikös sitten lauantai-iltana ystävältä tullut viesti pojan syntymästä. :) Hih, täydellinen tossujen valmistumisen ajoitus.

Tällaiset tossuista tuli. En tiennyt, kumpi on tulossa, joten tein varmuuden vuoksi vihreät, että sopivat sitten sekä pojalle ja tytölle.

Ohje on tuttu portugalilainen, jonka löydät täältä. Nyt maltoin selata sivun loppuun ja noudatin englanninkielisiä ohjeita. Ensimmäisiä tossuja tehdessäni tein tossut kuvia mukaillen ja toista tossua tehdessäni menikin sitten ihan laskeskeluksi.

Kortinkin tein omalla vaunukorttiohjeellani, jonka löydät täältä. Vähän oli tuo kopan valkoinen lanka paksua, joten jätin yhden kerroksen pois. Sinisiä papereita ostin varta vasten askartelukaupasta jo pari kuukautta sitten, kun jonkin verran on tullut tehtyä pojille kortteja.


Posteljoonin matkaan lähtee paksuhko kirjekuori sitten huomenissa.

Hyvää yötä / huomenta / päivää sinulle siitä riippuen, mihin aikaan tätä lueskelet ;)

Halauksia pimenevässä illassa

Virkkasin elokuun alkupuolella kultakalan, ja täytin sen sukankärjellisellä virmajuurta. Sukankärjellisellä tarkoitan parittomasta sukasta leikattua kärkeä, jonka sisään on laitettu lusikallinen kuivattua virmajuurta. Ompelin kärjellisen kiinni ja sujautin kultakalan täytteeksi.

Ohje on Lesley Stanfieldin kirjasta Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja. Olen virkannut samaa ohjetta mukaillen ahvenen rakkaalle kolliherrallemme Mörkölle.

Kultakala ei kauaa ehtinyt minun hyppysissäni olla, vaan jatkoi matkaansa Esmeralda-neitosen nutusteltavaksi. En edes muistanut ottaa kultafisusta kuvaa.

Ystäväni lähetti sittemmin kuvia kissaneidostaan ja sen hellistä hetkistä kultakalan seurassa. Kalan muoto jää Esmeraldan varjoihin, mutta tuo oranssi se noiden karvaisten käpälien välissä kuitenkin on. ;) Kovin on kuulemma ollut kissatytön mieleen tämä uusi lelu.

Slurps!

Ruskaa pukkaa, 

vaahterat helottaa tulipalonpunaisina 

Ja tänään on loimottanut aurinko!

Sain vielä äskettäin ystävältä tuoreemman kuvan, jossa näkyy koko kala  :)

Hyvää lokakuun alkua!

Erinomaisia virkkauslinkkejä

Olen tässä muutaman vuoden saatossa jakanut ohjelinkkejä sitä mukaa, kun olen jonkun ohjeen mukaan jotakin virkannut. Nyt ehkä noin puolen vuoden sisällä olen saanut kunnian törmätä sivustoihin, jotka suorastaan tursuavat toinen toistaan hurmaavampia ohjeita.

Jotta tekin pääsette tutustumaan nettitarjonnan huikaisevaan maailmaan, jaan tännekin parit linkit, joihin olen suorastaan hurmaantunut. 

Ideoita ideoiden perään, eli silmänruokaa ja ideoita virkkaamiseen löydät mm. näiltä sivustoilta:

Crochet a little

= japaninkielinen sivusto, jossa on runsaasti kuvallisia ohjeita. Itse olen virkannut sivuilta pöllön sekä puita.

Crochet-plaisir

= suhteellisen tuore tuttavuus. Oikeasta sivupalkista kuvia klikkailemalla aukeaa aihealueittain kymmenittäin ohjeita. Kun ensi kertaa sivuille pääsin, hurmaannuin niin, että kirjoitin pienen pätkän ranskaa uudesta tuttavuudestani:

Je trouvais une site adorable depuis quelque jour. Et aprés quelques heures je savais que alusliina est une napperon en francaise. Quel mot delicieux! Et aprés quelques minutes je savais aussi que kruunu est couronne. Les sites sont adorable. Vous les trouvez ici! Je les recommande - certainement!

En finlandais:
Löysin muutama päivä sitten ihastuttavan sivun. Ja muutaman tunnin jälkeen tiesin, että alusliina on ranskaksi une napperon. Mikä ihastuttava sana! Ja muutaman minuutin jälkeen tiesin myös, että kruunu on couronne. Sivut ovat ihanat. Löydät ne täältä! Suosittelen - ehdottomasti!

Tältä sivustolta virkkasin jo kruunun, mutta kun sen tärkkääminen ei mennyt niin kuin Strömsössä, en ole sitä täällä kehdannut vielä julkaista.. Onko vinkkiä, miten tehdään superkova tärkki?

Háčkování

= Sivusto, jolla paljon sesonkiaiheisia virkkauskuvia; enkeleitä, pääsiäismunia ja sen sellaisia. Näistä en vielä ole mitään virkannut.

262 Patrones de crochet

= Tänä päivänä tämä sivusto linkitettiin facebookin Virkkaus-sivustolle. Pintoja, pintoja, erilaisia virkkaustyylejä. En ole vielä itsekään koko "kirjaa" selannut, mutta jo ensimmäiset sivut vaikuttivat hyvinkin lupaavilta. :)

Yllä nyt siis toistaiseksi ne sivut, jotka halusin kanssanne jakaa. Varoituksen sana siitä, että sivuja selaillessasi aamu vaihtuu päiväksi ja päivä illaksi hyvinkin ripeään. ;)

Levollista viikonloppua!

Vihreä "mansetti"

Jokin aika sitten facebookin Virkkaus-sivustolla julkaistiin kuva ihanasta valkoisesta kaulurista. Heti sen nähtyäni tuumin, että tuollainen minunkin on saatava. (Suosittelen muuten lämpimästi tuota Virkkaus-ryhmää, koska siellä pursuaa ideoita tyttärineen ja tyttärentyttärineen *ihastuksen huokaus*)

En tiedä, oliko sivuston kaulurin kaulaa vasten oleva osio virkattu vai kudottu. Minä virkkasin omani. Vihreää myssyäni virkattessani opin nimittäin oivan joustavan virkkuutavan, jota hyödynsin nyt myös tässä samanvärisessä kaulurissani. Erinomaista, hämmästystäkin herättävää joustavaa virkattua pintaa saat virkkaamalla kerros kerrokselta puolipylväitä ja noukkimalla joka kerroksella langan vain taaimmaisesta silmukasta.

Eilen mallaillessani kauluria kaulaani esittelin tuotosta myös siipalleni. Siippa kommentoi kaulurin tuovan hänen mieleensä mansetin. Ja pääni oli kuulemma sitten se kynttilä mansetin keskeltä pilkistämässä . Hihihihi, melkoinen valopää sitä välillä tuleekin juu oltua.

Tänään ompelin kauluriin napit paikoilleen, ja pääsin ottamaan kuvan valmiista työstä. Saanen esitellä siis teille uudenuutukaisen vihreän mansettini ;)

Tässä sitä joustavaa pintaa lähikuvassa.

Syksyistä viikonaloitusta teille arvoisat täällä piipahtaneet!

Eilisestä

Niin pieni,

hentoinen

oli se kaaliperhonen.

Se viimeisen
jäähyväisen

puolestasi jätti

kukillesi laskeutuen.

 Lepää rauhassa isä.

Portobello road

Serkkuni kävi Lontoossa ja oli tuonut sieltä tuliaisia.

En ollut aiemmin rekisteröinyt Portobello roadia, vaikka se viimeksi viime viikolla vilahti Notting hill-elokuvassa. Mutta nyt totisesti tiedän, että seuraavan kerran Lontooseen päästessäni tulee kyseinen katu mukaan vierailulistalle. *Hymy*

Serkkuni toi minulle ja äidille sieltä hopealankaa. Tosin omin rullan heti itselleni (sori äiti) ja testasin sitä oitis serkun kahvipöydässä.. Minulla oli sopivankokoinen virkkuukoukku mukana toisen keskeneräisen käsityön vuoksi, mikä mahdollisti kokeilun.. tietysti.

Ja kylläpä olikin kivaa lankaa. Virkatussa työssä hopeaisuus tuli mukavasti esille ja näenkin jo mielessäni erän kaikkea kivaa hopeaista. Ehkä ensimmäisenä listalla on pienet tuikkujen aluset serkulleni, joka langan Lontoosta asti iloksemme kiikutti.

Tästä on hyvä jatkaa

Sekalaisia aikaansaannoksia

Lämmin kiitos kauniista sanoistanne edelliseen kirjoitukseeni!

Minä olen todennut tänä vuonna, etten ole sydämeltäni laisinkaan ompelija. Näin nimittäin kevään suuressa käsityölehdessä numero 3 ihanan laukun, joka oli aivan pakko saada.

Vein lehden mukanani kotiini, näytin äidille ja ihastelimme laukkumallia yhdessä. Loppujen lopuksi kävi niin, että äitini piirsi ja leikkasi laukun kaavat sekä kankaat. Minä vein kangaspalat kotiini ommellakseni laukun valmiiksi. Ja pöh, parin viikon kuluttua vein palat takaisin äidilleni, josko hän saisi laukun tehtyä.

Äiti ompeli kahvat, ja sen jälkeen laukku jäi odottamaan ompelijaa.

Viime viikonloppuna päätin, että laukku oli tehtävä valmiiksi. Vanhan käsilaukkuni kahvat nimittäin irvistelivät jo niin rumasti, että pyrin bussissakin piilottelemaan sitä ihmisten katseilta.

Niin sitten ompelin laukun valmiiksi, mutta huokailin koko ajan, että virkkaaminen on niiiiiiiiin paljon helpompaa.

Laukusta tuli ihana, mutta jatkossa taidan kuitenkin mieluummin virkata.

Viime viikolla askartelin myös pari korttia. Toisen tein kummitädilleni, joka täytti 70 vuotta, ja toisen serkunpojalle. Serkunpojan kortti meni perille, mutta kummitätini ei korttiaan setäni mukaan ole saanut. Nyt pohdinkin kuumeisesti, mihin kortti on joutunut ja mitä minä olen osoitteeksi siihen kirjoittanut, kun olen ollut hiukan hajamielinen viime viikkoina.

 Ystäväni veivät minut keskiviikkona Linnanmäelle piristääkseen minua. Siellä oli aivan ihananvärisiksi maalattuja puistopenkkejä, joista nappasin kuvan.

Hyvää viikonjatkoa teille kaikille!

Surullinen

Tämän viikon olen ollut hyvin hyvin surullinen.

Isäni nukkui ikuiseen lepoonsa sunnuntaina 19.8.2012.

Kirjoitin tunteistani runon.

Osanotto

Sunnuntaihin asti


en tiennyt


miten suhtautua


Surullisiin.



Pelkäsin sanovani vääriä asioita

tai olin tietämätön

mitä sanoa.



Nyt olen niin paljon viisaampi.


Huomasin
ettei sanoja välttämättä
tarvita.

Jo se,
että olet lähellä.


Se jo
on
kovin tärkeää.

Virkattu Mandala

Kiitos kommenteistanne heijastinpöllööni. Se köllöttelee nyt tyytyväisenä vihreän laukkuni kahvassa ja ihmettelee maailman menoa ymmyrkäisillä pöllön silmillään.

Törmäsin viime viikolla virkattuun mandalaan.

Ohje jatkuu vielä täällä.

Ohjeen selkeydestä ihastuneena istahdin nöttöspurkkini ääreen ja tutkin omaa värivalikoimaani. Mandalan virkkaaminen piti aloittaa heti.

Laitoin youtubesta Om mani padme hum-mantran soimaan ja aloitin virkkaamismeditoinnin.

Tällainen sitten tuli minun mandalastani.

Lisäsin ennen viimeistä pylväskerrosta yhden kerroksen kiinteitä silmukoita ja viimeistelin mandalan vielä yhdellä kerroksella kiinteitä. Soveltaminenhan on aina sallittua. Valmiit ohjeet antavat suunnan ja sen tärkeimmän
-inspiraation!

Aurinkoista torstaita teille kaikille täällä piipahtaneille!  :)

Silimät sikkuralla

Löysin ihanan blogin, jossa oli kauniita pikkupöllöjä.

Minäkin halusin tehdä pikkuisen pöllön.

Löysin Ravelryn avulla ohjeen, jota hiukan sovelsin

virkkaamalla heijastinlangalla ensimmäiseen kerrokseen 12 pylvästä.

Siitä se sitten lähti ja tällainen tuli minun pöllöstäni:

Vähän vinosilmäinen, mutta mitä pienistä.

Laitan pöllön laukunkahvaan möllöttämään.

Hääpäivälahja

Ystäväpariskunta meni eilen naimisiin.

Lahjaksi toivoivat häämatkarahaa, joten koristelin heille kortiksi Honeymoon Luggagen. :)

Meripäivähampuusi ja Kukkapussukka

Meripäivähampuusi eli rakas kolliherramme Mörkö on nyt turvassa siipan vanhempien luona. Oli kuulemma eilen tallustellut pihamaalle iltasella sen jälkeen kun siipan äiti oli pitkin päivää käynyt kissaa etsimässä pitkin maita ja mantuja. Siinä se oli hetken haistellut, ja siipan äiti oli tempaissut sen syliin ja viskannut sisälle. Se nyt olisikin puuttunut, että Kissaherra hetken haisteltuaan olisi taas painattanut omille teilleen.

Kiitos kaunis siipan vanhemmille Kaikesta uurastuksesta!!!

Nyt voin taas keskittyä olennaiseen, eli virkkaamiseen! :)

Löysin Ravelryn valloittavasta maailmasta Croco Dahlia -neliön, jota oli pakko päästä testaamaan. Minulla ei ollut ensin käyttötarkoitusta tälle ihanalle neliölle, mutta sitten muistin idean, jonka näin jossain blogissa: Pikkupussukka tärkeille tavaroille käsilaukussa. Juu'u, minä kuulun niihin ihmisiin, joilla on käsilaukku, mistä ei ikänänsä meinaa mitään löytyä..

Mutta nyt asiaan tulee muutos! Villava pussukka lienee helppo tunnistaa, kun iskee sormet kassin uumeniin tavaroita penkomaan. Eikä tarvitse enää sulloa päätä kaulaa myöten veskan uumeniin niitä tärkeimpiä havitellessa. :)

Oranssit napit löytyi äidin ehtymättömästä valikoimasta ja takaosan neliö on sovellettu versio Croco Dhalia-neliöstä.

Aurinkoista päivää kaikille!

APUA!!!

Suru puserossa kaikin puolin.

Kaikki Kotkassa asuvat, Kotkassa liikkuvat, etenkin Kotkan Metsolassa liikkujat. Rakas kolliherramme Mörkö livahti siellä viime lauantain ja sunnuntain välisenä yönä omille teilleen, kun kävimme Kotkan meripäivillä.

Itse jouduin lähtemään töihin sunnuntai-iltana, Siippa etsi kissaa vielä maanantain. Metsolan asukkaat ovat kertoneet kissan nähneensä, joten näköhavaintoja murusesta on. Mörkö on vieraassa ympäristössä, eikä välttämättä osaa palata siipan vanhempien kotiin.

Lappusia on pitkin Metsolaa laitettu ja niissä minun puhelinnumeroni ja siipan. Jos joku saisi sen kiinni ja vaikka vajaan, niin siipan äiti voisi sen käydä hakemassa. Luvassa on Löytöpalkkio.

Pitäkää peukkuja ja levittäkää sanaa; se Kotkan Metsolassa harhaileva kovaääninen, harmaa, hoikka kaulapantainen kollipoika kuuluu meille. <3

Virkattu satulansuojus

Eräänä kauniina kesäiltana Kombitar tapasi Kulkurin

 

Tapaamisesta ihastuneena Kombitar rullaili Aavan nurkan virkkaajan luokse ja kysyi kainosti:

"Voisitko virkata minulle jotain kaunista?"

Virkkaaja innostui ajatuksesta ja aloitti:

Lähdettäisiinkö tästä liikkeelle?

Kombitar nyökytteli tyytyväisenä ja virkkaaja jatkoi työn loppuun asti.

Seuraavalla tapaamiskerralla Kombitar tarjotteli myös Kulkurille virkkaajan palveluksia.

Kulkuri ei moisista välittänyt, vaan halusi pitää kiinni ronskimmasta imagostaan.

Yhdessä rullaillen he lähtivät kohti uimarantaa.

-Sen pituinen se-

Baijerilaiset palaset

Minulla oli vakaa aikomus tehdä makuuhuoneeseemme kaksi koristetyynyä baijerilaisittain.

Virkkasin, virkkasin, virkkasin..

Tämmöiset niistä tuli, mutta ne ei kyllä sovi yhtään meidän makkariin.

Menevät siis toistaiseksi lankalootan pohjalle odottamaan inspiraatiota. Eilen harmitti ihan kamalasti ja marssin suutuspäissäni kauppaan ostamaan suklaata - Se vähän helpotti. 

Tänään itseäni piristääkseni virkkasin pari kukkaa, jotka liimasin kaverini 1-vuotiaan korttia koristamaan. Kukan ohje on tämän vuoden heinäkuun Suuri käsityölehdestä pitsimallista numero 44.

Nukuimme viime yön pihalla teltassa. Tulee enempi kesämeininki, vaikka aurinko on jossain ihan liian kaukana. Myös viime kesänä pystytimme teltan kesähelteillä, ja silloin rakas kolliherramme Mörkö tuli tyytyväisenä kanssamme telttaan nukkumaan. Tänä aamuna meno oli aivan toinen: katti laukkasi sisään viiden aikaan, ryntäili teltan nurkasta toiseen jahdaten jotakin meidän silmäämme näkymätöntä ja alkoi sen jälkeen vaatimaan kovaäänisesti ruokaa.. Juu, se siitä idyllisestä nukutaanvaankokoperheteltassa-meiningistä..

Tällaisena olisin toivonut Mörkön teltassa viihtyvän..

..mutta tällainen meininki sillä kyllä oli. :)