Lämmin kiitos kauniista sanoistanne edelliseen kirjoitukseeni!
Minä olen todennut tänä vuonna, etten ole sydämeltäni laisinkaan ompelija. Näin nimittäin kevään suuressa käsityölehdessä numero 3 ihanan laukun, joka oli aivan pakko saada.
Vein lehden mukanani kotiini, näytin äidille ja ihastelimme laukkumallia yhdessä. Loppujen lopuksi kävi niin, että äitini piirsi ja leikkasi laukun kaavat sekä kankaat. Minä vein kangaspalat kotiini ommellakseni laukun valmiiksi. Ja pöh, parin viikon kuluttua vein palat takaisin äidilleni, josko hän saisi laukun tehtyä.
Äiti ompeli kahvat, ja sen jälkeen laukku jäi odottamaan ompelijaa.
Viime viikonloppuna päätin, että laukku oli tehtävä valmiiksi. Vanhan käsilaukkuni kahvat nimittäin irvistelivät jo niin rumasti, että pyrin bussissakin piilottelemaan sitä ihmisten katseilta.
Niin sitten ompelin laukun valmiiksi, mutta huokailin koko ajan, että virkkaaminen on niiiiiiiiin paljon helpompaa.
Laukusta tuli ihana, mutta jatkossa taidan kuitenkin mieluummin virkata.
Viime viikolla askartelin myös pari korttia. Toisen tein kummitädilleni, joka täytti 70 vuotta, ja toisen serkunpojalle. Serkunpojan kortti meni perille, mutta kummitätini ei korttiaan setäni mukaan ole saanut. Nyt pohdinkin kuumeisesti, mihin kortti on joutunut ja mitä minä olen osoitteeksi siihen kirjoittanut, kun olen ollut hiukan hajamielinen viime viikkoina.
Minä olen todennut tänä vuonna, etten ole sydämeltäni laisinkaan ompelija. Näin nimittäin kevään suuressa käsityölehdessä numero 3 ihanan laukun, joka oli aivan pakko saada.
Vein lehden mukanani kotiini, näytin äidille ja ihastelimme laukkumallia yhdessä. Loppujen lopuksi kävi niin, että äitini piirsi ja leikkasi laukun kaavat sekä kankaat. Minä vein kangaspalat kotiini ommellakseni laukun valmiiksi. Ja pöh, parin viikon kuluttua vein palat takaisin äidilleni, josko hän saisi laukun tehtyä.
Äiti ompeli kahvat, ja sen jälkeen laukku jäi odottamaan ompelijaa.
Viime viikonloppuna päätin, että laukku oli tehtävä valmiiksi. Vanhan käsilaukkuni kahvat nimittäin irvistelivät jo niin rumasti, että pyrin bussissakin piilottelemaan sitä ihmisten katseilta.
Niin sitten ompelin laukun valmiiksi, mutta huokailin koko ajan, että virkkaaminen on niiiiiiiiin paljon helpompaa.
Laukusta tuli ihana, mutta jatkossa taidan kuitenkin mieluummin virkata.
Viime viikolla askartelin myös pari korttia. Toisen tein kummitädilleni, joka täytti 70 vuotta, ja toisen serkunpojalle. Serkunpojan kortti meni perille, mutta kummitätini ei korttiaan setäni mukaan ole saanut. Nyt pohdinkin kuumeisesti, mihin kortti on joutunut ja mitä minä olen osoitteeksi siihen kirjoittanut, kun olen ollut hiukan hajamielinen viime viikkoina.
Ystäväni veivät minut keskiviikkona Linnanmäelle piristääkseen minua. Siellä oli aivan ihananvärisiksi maalattuja puistopenkkejä, joista nappasin kuvan.
Hyvää viikonjatkoa teille kaikille!
Mukavaa yhteistyötä teillä äidin kanssa on ollut. Kaunis laukku tuli! Kyllä te tytöt osaatte! Yhdessä :O)
VastaaPoista