Portobello road

Serkkuni kävi Lontoossa ja oli tuonut sieltä tuliaisia.

En ollut aiemmin rekisteröinyt Portobello roadia, vaikka se viimeksi viime viikolla vilahti Notting hill-elokuvassa. Mutta nyt totisesti tiedän, että seuraavan kerran Lontooseen päästessäni tulee kyseinen katu mukaan vierailulistalle. *Hymy*

Serkkuni toi minulle ja äidille sieltä hopealankaa. Tosin omin rullan heti itselleni (sori äiti) ja testasin sitä oitis serkun kahvipöydässä.. Minulla oli sopivankokoinen virkkuukoukku mukana toisen keskeneräisen käsityön vuoksi, mikä mahdollisti kokeilun.. tietysti.

Ja kylläpä olikin kivaa lankaa. Virkatussa työssä hopeaisuus tuli mukavasti esille ja näenkin jo mielessäni erän kaikkea kivaa hopeaista. Ehkä ensimmäisenä listalla on pienet tuikkujen aluset serkulleni, joka langan Lontoosta asti iloksemme kiikutti.

Tästä on hyvä jatkaa

Sekalaisia aikaansaannoksia

Lämmin kiitos kauniista sanoistanne edelliseen kirjoitukseeni!

Minä olen todennut tänä vuonna, etten ole sydämeltäni laisinkaan ompelija. Näin nimittäin kevään suuressa käsityölehdessä numero 3 ihanan laukun, joka oli aivan pakko saada.

Vein lehden mukanani kotiini, näytin äidille ja ihastelimme laukkumallia yhdessä. Loppujen lopuksi kävi niin, että äitini piirsi ja leikkasi laukun kaavat sekä kankaat. Minä vein kangaspalat kotiini ommellakseni laukun valmiiksi. Ja pöh, parin viikon kuluttua vein palat takaisin äidilleni, josko hän saisi laukun tehtyä.

Äiti ompeli kahvat, ja sen jälkeen laukku jäi odottamaan ompelijaa.

Viime viikonloppuna päätin, että laukku oli tehtävä valmiiksi. Vanhan käsilaukkuni kahvat nimittäin irvistelivät jo niin rumasti, että pyrin bussissakin piilottelemaan sitä ihmisten katseilta.

Niin sitten ompelin laukun valmiiksi, mutta huokailin koko ajan, että virkkaaminen on niiiiiiiiin paljon helpompaa.

Laukusta tuli ihana, mutta jatkossa taidan kuitenkin mieluummin virkata.

Viime viikolla askartelin myös pari korttia. Toisen tein kummitädilleni, joka täytti 70 vuotta, ja toisen serkunpojalle. Serkunpojan kortti meni perille, mutta kummitätini ei korttiaan setäni mukaan ole saanut. Nyt pohdinkin kuumeisesti, mihin kortti on joutunut ja mitä minä olen osoitteeksi siihen kirjoittanut, kun olen ollut hiukan hajamielinen viime viikkoina.

 Ystäväni veivät minut keskiviikkona Linnanmäelle piristääkseen minua. Siellä oli aivan ihananvärisiksi maalattuja puistopenkkejä, joista nappasin kuvan.

Hyvää viikonjatkoa teille kaikille!

Surullinen

Tämän viikon olen ollut hyvin hyvin surullinen.

Isäni nukkui ikuiseen lepoonsa sunnuntaina 19.8.2012.

Kirjoitin tunteistani runon.

Osanotto

Sunnuntaihin asti


en tiennyt


miten suhtautua


Surullisiin.



Pelkäsin sanovani vääriä asioita

tai olin tietämätön

mitä sanoa.



Nyt olen niin paljon viisaampi.


Huomasin
ettei sanoja välttämättä
tarvita.

Jo se,
että olet lähellä.


Se jo
on
kovin tärkeää.

Virkattu Mandala

Kiitos kommenteistanne heijastinpöllööni. Se köllöttelee nyt tyytyväisenä vihreän laukkuni kahvassa ja ihmettelee maailman menoa ymmyrkäisillä pöllön silmillään.

Törmäsin viime viikolla virkattuun mandalaan.

Ohje jatkuu vielä täällä.

Ohjeen selkeydestä ihastuneena istahdin nöttöspurkkini ääreen ja tutkin omaa värivalikoimaani. Mandalan virkkaaminen piti aloittaa heti.

Laitoin youtubesta Om mani padme hum-mantran soimaan ja aloitin virkkaamismeditoinnin.

Tällainen sitten tuli minun mandalastani.

Lisäsin ennen viimeistä pylväskerrosta yhden kerroksen kiinteitä silmukoita ja viimeistelin mandalan vielä yhdellä kerroksella kiinteitä. Soveltaminenhan on aina sallittua. Valmiit ohjeet antavat suunnan ja sen tärkeimmän
-inspiraation!

Aurinkoista torstaita teille kaikille täällä piipahtaneille!  :)

Silimät sikkuralla

Löysin ihanan blogin, jossa oli kauniita pikkupöllöjä.

Minäkin halusin tehdä pikkuisen pöllön.

Löysin Ravelryn avulla ohjeen, jota hiukan sovelsin

virkkaamalla heijastinlangalla ensimmäiseen kerrokseen 12 pylvästä.

Siitä se sitten lähti ja tällainen tuli minun pöllöstäni:

Vähän vinosilmäinen, mutta mitä pienistä.

Laitan pöllön laukunkahvaan möllöttämään.

Hääpäivälahja

Ystäväpariskunta meni eilen naimisiin.

Lahjaksi toivoivat häämatkarahaa, joten koristelin heille kortiksi Honeymoon Luggagen. :)

Meripäivähampuusi ja Kukkapussukka

Meripäivähampuusi eli rakas kolliherramme Mörkö on nyt turvassa siipan vanhempien luona. Oli kuulemma eilen tallustellut pihamaalle iltasella sen jälkeen kun siipan äiti oli pitkin päivää käynyt kissaa etsimässä pitkin maita ja mantuja. Siinä se oli hetken haistellut, ja siipan äiti oli tempaissut sen syliin ja viskannut sisälle. Se nyt olisikin puuttunut, että Kissaherra hetken haisteltuaan olisi taas painattanut omille teilleen.

Kiitos kaunis siipan vanhemmille Kaikesta uurastuksesta!!!

Nyt voin taas keskittyä olennaiseen, eli virkkaamiseen! :)

Löysin Ravelryn valloittavasta maailmasta Croco Dahlia -neliön, jota oli pakko päästä testaamaan. Minulla ei ollut ensin käyttötarkoitusta tälle ihanalle neliölle, mutta sitten muistin idean, jonka näin jossain blogissa: Pikkupussukka tärkeille tavaroille käsilaukussa. Juu'u, minä kuulun niihin ihmisiin, joilla on käsilaukku, mistä ei ikänänsä meinaa mitään löytyä..

Mutta nyt asiaan tulee muutos! Villava pussukka lienee helppo tunnistaa, kun iskee sormet kassin uumeniin tavaroita penkomaan. Eikä tarvitse enää sulloa päätä kaulaa myöten veskan uumeniin niitä tärkeimpiä havitellessa. :)

Oranssit napit löytyi äidin ehtymättömästä valikoimasta ja takaosan neliö on sovellettu versio Croco Dhalia-neliöstä.

Aurinkoista päivää kaikille!