Rapsutuspalvelu

Kuulin, että täällä toimii rapsutuspalvelu..

Olisiko tämä hyvä rapsutuskulma?

No mikä tässä nyt kestää?

Entäs näin?

Kiitos. Nyt piisaa jo!

Juu morjens. Mä käyn kertomassa tästä kavereillekin!

Vauvan myssy

Tuleeko teille koskaan virkatessa kiire?

En tarkoita nyt sitä kiirettä, että johonkin tiettyyn päivään mennessä työn pitää olla valmis, vaan sitä kiirettä, että on kiire nähdä, miltä työ näyttää valmiina tai tietyn kerroksen jälkeen.

Minulla on aika ajoin tuollainen mainitsemani kiire. Kerroksen lähestyessä loppuaan esimerkiksi pitsiliinaa tehdessä huomaan suihkivani nopeammin, jotta pääsen näkemään miltä liina näyttää juuri sen uudenlaisen kerroksen jälkeen.

Tai sitten tämä myssy, jonka aloitin ihan vain nähdäkseni, millainen siitä tuleekaan.

Lappu lappuselta olin lähempänä päämäärää.

4 lapun jälkeen koitti yhteenompelu (se tylsä osio).

Kunnes taas pääsin tositoimiin koukun kanssa.

Lopulta myssy oli valmis. 

Ohje on Moda-lehdestä vuodelta 2005.

Kolliherra Mörkön koppa

Työn alla ollut rakkaan kolliherramme Mörkön koppa vaati hetken vapaa-aikaa ja auringonpaistetta pihamaalla valmistuakseen.

Aloitin kopan teon pari viikkoa sitten virkkaamalla alkuun kissan pään, jotta rakas harmaa otuksemme tunnistaa kopan omakseen ;)

Toissapäivänä eli ylieilen (niin kuin kummityttöni asian joskus ilmaisi) oli pohja valmis ja Mörkö sitä jo innokkaasti testasikin. Tänään tein reunat ja nyt koppa on valmis löhöttäväksi ja karvattavaksi.

Sitten vähän puutarhauutisia

Japaninesikkoni kukkivat vihdoinkin!

Juhannusruusuksiko tätä valkoista sanotaan? No, sekin kukkii nyt. JEE!

Blogini on saanut myös uuden lukijan. Teretulemast mukaan kelkkaan Matonkude, toivottavasti viihdyt blogini parissa.

Aurinkoista maanantaita teille kaikille!

Kukkapanta

Taas on ajatusriihessä ollut vilskettä ja vipinää.

Ajatus lähti liikkeelle siitä, kun näin Silmukat solmussa-blogissa krokotiilinkukkakorvikset. Ajatus jatkoi matkaa nettisivuille, joilta löytyi kukkaan ohje. Minäkin halusin korvakorut!

Kaivoin äidin langoista mielestäni ohuinta lankaa ja aloin virkkaamaan. Jo tehdessäni huomasin, että kukasta tulee kokonsa puolesta enemmänkin riipus kaulaan, kuin korviin. Ja sitten ajatusriihessä herättiin: Minä haluankin tuon kukkasen päähäni ja teen itselleni hiuspannan!

Tällainen siitä sitten loppujen lopuksi tuli kukkasineen päivineen.

Aurinkoista keskiviikkoa teille kaikille! 

Nappi kukkaan löytyi äidin nappilaatikostosta.

Niukat eväät..

Kysyin tänään serkultani sukujuhlissa, että saanko lainata hänen 2-vuotiasta tytärtään joku päivä meille leikkimään kauppaa, kun minä olen virkannut niitä ruokia. Serkku kysyi, että minkäs sorttisia olen virkannut? Vastasin, että no ainakin yhden herneenpalon, omenan, herkkusieniä, yhden kärpässienen ja paistettuja kananmunia...

Siinä vastatessani tajusin, että eihän siinä ole kaupan pitimiksi juuri mitään (etenkin kärpässienen ehti äitini kyseenalaistaa myymälävalikoimasta)  ja aloin pohtimaan, mitä muuta voisin leikkiputiikkiini virkata. Iltasella sukelsin Ravelryn puolelle tarkastelemaan tarjontaa ja vilautin niitä äidillekin. Siinä vaiheessa kun huokasin ääneen, että oho, siellä on virkattua sushiakin, kommentoi äiti että kohta hän kyllä hankkii piipaa-auton minua noutamaan.

Keskustelu jatkui vielä, kun äiti huomasi ohjescaalassa paljonkin erilaisia kuppikakkusia ja totesi samaan syssyyn, että niitä pitäisi kyllä opetella tekemään. Kommentoin heti, että eikös siinä uusimmassa käsityölehden liitteessä ollut ohje. Äiti katsoi minua hetken ja totesi, että hän kyllä oli ajatellut niitä ihan oikeita syötäviä kuppikakkusia eikä virkattuja..

Krhm.. krhm.

Nimimerkillä: Virkkuuhöperökö?

Koristossut vauvalle

Näin nämä tossut ensi kertaa Tintin sivuilla ja ihastuin: Nuo täytyy tehdä! Tintin sivuilla oli linkki portugalinkieliseen ohjeeseen, missä oli loistavat kuvat mukana. Toissapäivänä huomasin Aarnilinnun maininneen, että sivuilta löytyisi myös englanninkielinen ohje. Heh, vähän myöhäistä nyt, kun tossuni ovat jo valmiit. :)

Käytin vanhaa lankaa, joiden vyötteitä tuskin enää löytyy äidin varastoista. Koukun koko oli 2 mm, ja muokkasin ohjetta matkan varrella osittain siksi, etten jaksanut koko ajan seurata kuvia. Toisen tossun teko olikin sitten vähän haastellisempaa, kun piti koko ajan laskeskella ensimmäisestä tossusta silmukoita, että tulee varmasti samankokoinen tästä seuraavasta.

Alunperin suunnitelmissa oli säästää nämä ystäväni syksyllä syntyvälle vauvalle. Mutta kun tänään sain töissä tossut viimeisteltyä töissä, ihastui yksi työkavereistani niihin kovasti ja halusi tämmöiset myös. Oli kuulemma viikon kuluttua menossa vauvakutsuille, missä juhlasankari(t) voisivat kovastikin tämmöisistä tykätä. Niinpä lupasin nämä sitten luovuttaa työkaverille ja teen toiset omalle ystävälleni myöhemmin. Ehkä kokeilen sitten seurata sitä englanninkielistä ohjetta. Näissä vähän soveltelin, mutta mikäs sen mukavampaa :)

Aurinkoista viikonloppua teitillen!

Minä lähden nyt juhlistamaan loman alkua hyppäämällä ensi kertaa siipan ostaman Harrikan kyytiin. Huiiiiii!

Virkkaamista kissan kanssa

Virkkaaminen kissan kanssa voi olla hyvinkin antoisaa. Silloin kun rakas kolliherramme Mörkö oli vielä aivan pieni poika se nukkui usein kolmenkin tunnin nokosia sylissäni minun virkatessani.

Joskus sen piti hakea sopivaa asentoa vähän pidempään..

Mitäs huidot siinä?

Valmiiden töiden kuvaamiseen tänne blogiin tuo omaa kivaansa se, kun Mörköä uudet tekeleet tuntuvat kiinnostavan yhtä paljon kuin minua ja kameraakin. Monessa kuvassa vilahtaa kissan käpälä tai sitten ihan koko kissa, kun toinen vaan on niin kovin kuvauksellinen..

Tilasin muutama kuukausi sitten Mörkyläiselle lelun ihan Saksasta asti. Se vilkkui ja piti ääntä, ja Mörköä ei parin huitaisun jälkeen kiinnostanut lelu enää yhtään. Lähetin melulelun paluupostilla takaisin Germaniaan ja virkkasin Mörkölle Ahvenen. Eilen sain kameralla parit kuvat, kun se hurmioituneena viskeli ahventa pitkin ja poikin. Kovasti se siitä tuntuu tykkäävän, enkä enää sorru kalliisiin ulkomaan leluihin.

Lankakerät passaa pistää purkkiin, kun kotona on lankakeriä rrrrrrakastava kissa. Edellisessä asunnossamme kohtasin parinakin aamuna olohuoneessa näyn, jossa lankakerä oli suit sait sukkelaan yön aikana pyöritelty pitkin poikin niin tuolinjalkojen, sohvan kuin lampunkin ympäri. Näistä ikimuistoisista hetkistä minulla ei ole kuvaa, sillä itse tilanteessa sattui hiukan keljuttamaan, eikä kameran esiinkaivaminen tullut pieneen mieleenkään.

Keskeneräisiä töitä ei myöskään parane jättää minne sattuu.. Rakas kolliherramme nimittäin tuntuu ottaneen sen asenteen, että kaikkea virkattua pitää testata. Tässä keskeneräinen kori, johon Mörkö löysi eilen tiensä, ja päätti ottaa pienet tirsat. Korin virkkaaminen jatkuu myöhemmin korkeammaksi, ja se pääsee toteuttamaan tarkoitustaan kangaskorina jossain Mörkön ulottumattomissa.


Tämmöistä meillä, entäs teillä?