Harmaat lapaset ja väripohdintoja

Tein joulun aikaan itselleni lapaset äidin villasukka-langoista. Vieressä kuva toisesta lapasesta. Lapanen on tehty enimmäkseen puolipylväillä, mitä nyt varressa käytin kokonaisia pylväitä. Tuli aika harmajat, mutta noilla on hyvä tehdä pihahommia ja muuta rönttötyötä, kun puolipylväillä saa napakan pinnan. Viime talvena virkkasin paljon kaikkea vaaleanpunaista, mutta nyt olen huomannut karsastavani tekemieni vaaleanpunaisten asusteiden käyttöä. Äitin tekemät pinkkiraitalapaset ovat kovassa käytössä, mutta pinkki pipo ja kaulaliina eksyvät käyttöön vain harvoin.

Olen lukenut jostain, että värimieltymyksillä on omia kausiaan. Ja nyt minulla tuntuu olevan jonkin sortin ”sulaudu massaan” kausi, mikä kuulostaa kyllä äärimmäisen tylsältä. Kun mietin tästä taaksepäin, niin monen sortin värikausia minulla onkin ollut. Esimerkiksi ihan ennen teiniaikaa ja sen kynnyksellä olin kovasti tykästynyt kirkkaan oranssiin, jolloin minun oli aivan pakko saada kaupan valikoimasta oranssit hopparihousut, vaikken koskaan mikään hoppari olekaan ollut. Käytin housuja kerran pari, ja niistä sai melkein migreenin.

Oranssin kauden jälkeen alkoi pitkäkestoinen sinisen värin ihannointi. Sitä kestikin ihan lukioajan loppuun asti ja pari ystävääni sanoi, että minut tunnisti jo kaukaa sinivalkoisesta vaateparresta. Reissuunkin lähtiessä matkalaukku oli täynnä pelkkää sinistä ja valkoista. Pikkuhiljaa lukion jälkeen vaateparteni alkoi saada vihreitä sävyjä; oli vihreää hupparia ja vihreitä pöksyjä jne.

Entäpä nyt? Kun kurkistan sekasortoisen vaatekaappini uumeniin, löydän yhä enemmän ruskeaa ja mustaa. Minulla on jopa kaksi kirkkaanpunaista paitaa, vaikka pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että punaista minä nyt viimeiseksi päälleni laitan. Hah. Ja yhä enenevissä määrin tuntuu siltä, ettei minulla ole mitään päälle laitettavaa, mikä taitaakin olla yleinen vika meillä emäntäpuoliskon ihmisillä.

Ja mikä siinäkin on, että alun perin hyväksi havaittu vaate menettää hienoutensa, jos siippa sanoo ensi alkuun siitä jonkin poikkipuolisen sanan. Vaikka se myöhemmin yrittää, ettei vaatteessa mitään vikaa ole, niin kuitenkaan ei tee enää mieli kyseistä rättiä päälle laittaa. Hehheh, esimerkkinä vaikkapa yksi ostamani paita, jossa on muodinmukaiset puhvihihat. Siippa sanoi, että tuostahan tulee vähän Pahatar mieleen, niin arvaatte varmaan, etten ole sen koommin sitäkään pitänyt.. Minä mikään pahatar ole, vaikka toisinaan pahansisuinen jos sille päälle satun..

Tämmöinen mielentyhjennys tällä kertaa. ;)

Hauskaa Loppiaista kaikille!