Pitkittyvä tauko

Olen ihan hukassa. Lankakeriä löytyy joka nurkasta ja virkkuukoukut vinkuvat toimintaa. Jännetuppitulehdus vaan ei ole mikään leikin asia ihmiselle, jonka toinen käsi on luonnostaan rajoitteinen toimintakyvyiltään. Olin viikonlopun lähes toimintakyvytön. En pystynyt syömään ja pukemisessakin tarvitsin apua. Ranteeni tuntui kiukustuneen ajomatkasta (170 km) vanhempieni luokse. Ajan autoani yhdellä kädellä, ja minulla oli tuuletus koko matkan ajan päällä suunnattuna kasvoille (lue ranteeseen) ja jalkoihin. Perjantain vielä sinnittelin, mutta lauantai oli ihan kauhia. Sunnuntaina piti päästä kotiin, mutta ajaa en voinut, joten siippa tuli junalla minua hakemaan. *sydän*

Maanantaina lääkäri määräsi viikon lepoa kädelleni ja nyt on tilanne jo parempi. Olen pitänyt rannetukea nyt jo viidettä päivää, eikä käsi ole enää niin kipeä. Jäykkä se on. En puhunut lääkärille virkkausharrastuksestani mitään, mutta lepo tarkoittaa kyllä tässä tapauksessa myös virkkaamistaukoa. *Sniff*Sniff* Onneksi olen joitain tärkeitä juttuja saanut jo valmiiksi ja annettua eteenpäin. Olisi keljuttanut, jos jotain merkittävää olisi pahasti kesken. Jakkuni voi hyvin odottaa vielä. Suunnittelen, että se olisi valmis ylioppilasjuhlien aikaan pidettäväksi. Useampikin sukulainen saa keväällä lakin - tai ainakin useampikin kirjoittaa. ;) Uskon kyllä vakaasti, että he kirjoituksillaan ansaitsevat myös valkolakin kutreilleen.

Koska minulla ei nyt ole mitään uutta esiteltävää käsityörintamalla, nappasin kuvan vanhasta käsityöstä. Käsityön olen nimennyt raitanakiksi. Sen sisällä on kulkunen, ja kuten kuvasta näkyy, on se kolliherrallemme Mörkölle rakas lelu. Siihen on käytetty lankakorista löytyneitä nöttösiä.


Aurinkoista päivää itse kullekin!