Menninkäinen nimeltä Porkkanapöksy

Ostin viime vuonna kliksuti* Fiber figmentsin keijukaisohjeen *klik ja nyt on aika esitellä tämä uusi tulokas.

 

 

 

Ennen kukituksia oli keväällä pähkäiltävä ohjeen kanssa, ja pyysin lopulta apua virkkausryhmästäkin päästäkseni eteenpäin.

 

 

 

Tälle menninkäiselle jätin lopulta siivet virkkaamatta. Mielestäni menninkäisillä ei siipiä olekaan. Ehkä niitä teen ne joskus myöhemmin, mutta nyt olen tyytyväinen lopputulokseen. 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

Höstvisa-peitto: sudenkorentoja

 Pitkästä aikaa Höstvisa-peiton parissa. Rakas kissapoika Hugo tuli kuvausapuriksi.

Tällä kertaa sudenkorennot päättivät lentää osaksi peittoa. Ehkä muistat lämpimät päivät, kun sudenkorento laskeutuu metsäisen, männynneulasten peittämälle polulle? Tai lentelee tyynen vedenpinnan päällä? Kun kesän taitekohta on jo aikaa sitten ohitettu ja katse alkaa hiljalleen kääntyä kohti syksyä.

Ja silti sudenkorennot vielä lentävät.

Mutta vielä ei olla syksyssä. Ollaan keväässä, jota takatalvi koettaa parhaillaan ravistella.

Osa kukista on jo noussut rohkeasti kukkimaan, ja ehtinyt kukkiakin.

Tulppaanin lehtien kärkiä pakkanen oli vähän käynyt puraisemassa. Pionin peitin viime viiikonloppuna kasalla lehtiä varmuuden vuoksi, sillä sieltä oli puskemassa pari rohkeaa alkua.

Kevät on täällä, se on nyt kaikkine kiemuroineen päällä. Kohta on kesä ja Höstvisa-peiton teko jatkuu. Se aikoo tulla valmiiksi - joskus.

Höstvisa-peitto: Järven runo

 Jos järvi olisi runo,
Mitä se pitäisi sisällään,
Jotta siinä olisi kaikki?

Olisiko siinä aaltoja,
Ja peilityyntä pintaa?

 

Olisiko siinä veden tuoksu
Ja ne kaikki salaperäiset vedenalaiset?

Entä lumpeet
Ja kaislat, ruo'ot, kivet, hiekka ja vesilukit?

Kyllä.

Niitä kaikkia pitäisi järven ikioma runo sisällään,
Jos se kirjoittaisi meille itsestään. 

 

(Peitossa on tällä hetkellä 4 keskeneräistä palaa, on ollut jo pitkään. Motivaatio on ollut muualla, ja yritän aika ajoin kutsua sen kylään minun ja Höstvisa-peiton luo. Järven runoksi nimeämäni osio muutti muotoaan nyt tämmöisiksi simpukkalaineiksi. Alunperin laineiksi tarkoittamani malli opetti minulle uusia silmukoita, mutta ei lopulta miellyttänyt alkuinnostuksesta huolimatta. 

Olen huomenna menossa lankakauppaan neuletapaamiseen, jospa siellä virkkauskärpänen istahtaisi olkapäälle tsemppaamaan ja surisemaan inspiraation sävelmiä.)
 

Tupsupipo

Ainahan päähän mahtuu yksi pipo lisää, eikö?

Kesän näyttelyssä tajusin kliksuti*piporivistöä*klik katsellessa, että aika monena talvena olen ollut omasta mielestäni pipoa vailla. Siis vähän erilaista pipoa, sellaista, jollaista kaapissa ei juuri sillä hetkellä ole ollut.

Nytkään en oikeastaan olisi tarvinnut uutta, mutta voi jukranpujut, ku tästä tuli kiva!

 Tupsukkaan kävin ostamassa lankakauppa Villakasta.

Olen käyttänyt hattuun 4 eri lankaa tuolta kaapeistani, koukun koko 4,5mm.

Kivaa viikonloppua kaikille!