Tenniskyynärpää tämmöiselle puolitoistakätiselle on kova paikka.
Virkkaajalle vieläkin kovempi!!!
Ja kun koukkuun ei voi tarttua, on into tekemiseen sitäkin suurempi.
Aloitin kesäkuussa peiton teon ystävien joulukuussa syntyvälle pienokaiselle. Tällä hetkellä olen saanut keskittyä vain visiointiin, joka peittoa aloittaessa oli vasta alkutekijöissään.
Tästähän alkaa tulla ihan tapa! Siis etten projektia aloittaessa tiedä vielä tarkkaan, millainen lopputuloksesta tulee. Aika jännittävää oikeastaan. Peitossa on käytetty jo valmista ohjetta, mutta lisäksi mukaan tulee mahtumaan ripaus mielikuvitusta ja aiemmin opitun soveltamista.
Värit ovat valmiina ja kuten ystävälleni kerroin, tulee peitosta samaan aikaan hillitty ja värikäs yhtä aikaa.
Suunnitelma ja alku ovat valmiina. Pistin ne kaappiin.
Pitää vain malttaa, ja sekös keljuttaa.