Virkattu pieni kassi

 Virkkasin kummitytölleni pienen kassin syntymäpäivälahjaksi eri ohjeita soveltaen. Tämmöinen kassista sitten tuli:

Ps. Huomasin vasta äsken, että minulle on tullut aiempiin teksteihini kommentteja, jotka olivat epähuomiossa jääneet minulta täysin huomaamatta ja hyväksymättä tänne. Jokainen kommentti lämmitti suuresti ja toivon, että osasin ne nyt kuitata tänne näkyviinkin. Iso kiitos ja hyvää alkavaa pääsiäisviikkoa kaikille täällä piipahtaneille. Pysykäähän terveinä.

Virkattu rusetti

Koiraherra Keke täyttää tänään 13 vuotta. Sen kunniaksi piti tietenkin ottaa muutamia edustuskuvia. Syntymäpäivää varten virkkasin Kekelle näyttävän rusetin/mirrin kaulaan. Ohjeen löysin Prinsessajuttu-blogista kliksuti*täältä*klik. 

Toteutin rusetin paksuhkosta villalangasta 4 mm:n koukulla virkaten. Ohjeesta poiketen tein ketjusilmukoita 60 viidenkymmenen sijaan, jotta rusetista tulisi Kekelle sopiva. Ja tulihan siitä. Kaulan ympäri laitettiin varastoista löytynyttä nauhaa, sitä en ruvennut tähän hätään virkkaamaan. 

Sankarilla on tänään vielä ohjelmassa päivälenkki, maksalaatikkokakkua ja päivänokosia.

Virkattu sinisävyinen laukku

Muistatteko vielä sen vuoden, kun Suomi täytti 100 vuotta? Minusta tuntuu, että siitä vuodesta on jo ikuisuus. Silloin oli tempausta jos jonkinmoista ja sen vuoden seurauksena sain ison kasan erilaisia sinisävyisiä ja muunkin värisiä lankanöttösiä.

 Virkkasin itselleni laukun niitä sinisävyisiä enimmäkseen hyödyntäen ja sitten unohdin sen. Laukku oli vuorikangasta ja vetoketjua vailla nämä vuodet. Minä en oikein ompeluihminen ole, mutta onneksi tuttavapiiristäni löytyy näppärä tekijä, ja laukku on vihdoin valmis käyttöön asti. Laukunhihna on peräisin toisesta laukustani. Mielestäni laukusta tuli tosi kiva ja kokokin on justiinsa passeli.

Nyt on kissojen raapimispuukin saanut uudet pinnat kaikkiin eniten käytössä oleviin tolppiin ja kumpainenkin mamman mussukka tykkää siinä nukkua.

 

Aurinkoista maaliskuuta kaikille!

Raapimapuun kunnostus

Rakas kolliherra Mörkö on kiipeillyt harmaalla kuosilla väritetyssä raapimapuussaan ensi syksynä 12 vuotta. Sain puun ystävältäni käytettynä, ja hyvin se on palvellut kaikki nämä vuodet. Raapimapinnat vaan ovat saaneet kyytiä vuosien varrella ja yhden nukkuma-alusen (sen mieluisimman) olen päällystänyt uudelleen.

Olen tässä pohtinut jo uudenkin puun hankkimista, mutta onneksi päädyimme kunnostamaan tätä vanhaa, sillä se on ollut kissoillemme mieleinen. 15 metrin mittainen 12 mm vahvuinen sisalköysi riitti tuohon kuvassa näkyvään pätkään just eikä melkein ja se kiinnitettiin tolppaan ylä- ja alapäästä parilla sinkilällä. Köyttä oli vain se yksi pätkä nyt alkuun, joten täytyy käydä hakemassa lisää.

Tässä vielä kuvat kummastakin tutustumassa osittain uudistettuun puuhunsa. Myrnan houkuttelin paikalle matonkuteen pätkän avulla, sillä se on tällä hetkellä ollut sen suosikkilelu ja sitä on kanneltu pitkin ja poikin huushollia. Mörkö saapui pian myös paikalle leivinuunin alta ja päätyi hetki kuvien ottamisen jälkeen päivänokosille.