Pöllön kokoinen salaisuus

Minä olen ja olen aina ollut ihan hurjan huono pitämään salaisuuksia.

Tällä kertaa tuo salaisuus on keskeneräisen pöllön kokoinen.

Olen tekemässä sitä siskontytölleni syntymäpäivälahjaksi ja olin kovasti päättänyt, etten kerro siitä siskollenikaan ennakkoon. Krhm. Olen pöllönteosta aika tohkeissani ja tykkään siitä jo ihan hirveästi. Olin siskollani yökylässä, enkä malttanut olla kertomatta.. Tilanne meni jotakuinkin näin:

"Mun on pakko kertoo, että olen tekemässä tytöllesi syntymäpäivälahjaa."
"Aha."
"Mutta en kerro enempää."

Puolen tunnin kuluttua kiemurtelin:
"Niin, että virkkaan sille sitten lelun."

Viidentoista minuutin päästä:
"Teen sille afrikankukista sellaisen pöllön."

Seuraavana päivänä sitten jopa sorruin esittelemään keskeneräisen pöllön. Esittelen teillekin :)

Ohjeen voi ostaa täältä, itse olen tehnyt pöllöä kuvia katselemalla.

Nii'in, että näin huono olen salaisuuksia pitämään. 

Mutta kerrottakoon, ettei siskontyttö sentään ole lahjaansa nähnyt. 

Joku roti ;)

Ei tuu sukkia vaan kukkia

Tänään meillä on vähän kakuteltu.

Ja tuijoteltu

Ja virkattu.

Vielä on tekemistä. Aika paljon.

Aurinkoisia päiviä!

Valmis paita

Kiitos kaunis kannustuksistanne paitaa tekiessäni.

Taistelin hihat valmiiksi, ja lankaa meni yhteensä jotakuinkin 250 g. Lankaa jäi vielä, joten, jos joskus tahdon vaikka pidentää paitaa tai tehdä jotakin muita lisäyksiä, on se vielä mahdollista.

Tällä hetkellä pidän paidastani juuri sellaisena kuin se nyt on. Ja tällainen se nyt on :)

Kerroin alun alkujaan, että sain langat mummoni varastoista. En ole mummolle kertonut, että langat ovat olleet joulukuulta asti työn alla, ja Tapaninpäivänä mummolassa käydessä oli niin kova huiske ja hulina, etten käsitöitä ehtinyt pahemmin esitellä. Täytyykin mennä joku kerta kyläilemään mummolassa valmis paita päällä ja kysyä, tunnistaako hän langan ;)

On ollut niin kylmä, että meidän punaisessa talossa nurkat natisee öisin. Ja kissa. Se se vasta natiseekin. Rakas kolliherramme on kaiken kaikkiaan ollut tyytymätön siihen tosiasiaan että ulkona on sen mielestä aivan liian kylmä. Nyt kuitenkin oltuaan n. 34 tuntia sisällä se rohkaisi mielensä ja marssi ovesta ulos. En usko, että se kovin kauaa viihtyy..

Mutta minä niin tykkään, kun on lunta. Pakkanenkaan ei haittaa, kun kiskoin aamulla bussipysäkillä tönöttämistä varten ihan toppahousutkin jalkaan. Ei palellut ja rakas ystäväni aurinkokin suvaitsi näyttäytyä! ;) Kevättä kohden, mutta näiden vilukelien ansiosta voisin seuraavaksi virkata villasukat. Villasukkien teko on kuulkaas ollut miessäni varmasti jo -hmm- ainakin kolme vuotta.

Heh, onpa hurjaa, miten aika rientää. Ehkä olisi vihdoin aika käydä tuumasta toimeen. ;)

150 g ja vähän päälle

Minä olen vuodenvaihteenkin jälkeen vain grammaillut eli virkkaillut..

Ette usko, kuinka monta kertaa olen purkanut tuota oikean käden hihaa..

Aloitin teon ensin hihan suusta, virkkaamalla sitä ikäänkuin pyörylänä ylöspäin.

En tykännyt, joten purkasin. 
Sitten aloitin jälleen hihansuusta virkkaamalla sitä tasona ylöspäin.
En tykännyt, joten purkasin.
Tein tätätä jälkimmäistä pariinkin otteeseen eri virkkausmalleilla,
mutten tykännyt, joten purkasin.

Lopulta päätin aloittaa ns. kainalosta. Minulla oli jopa itse taiteiltu hihan kaava. Sain siitä jotakin aikaiseksi, ja into pinkeänä virkkasin hihan pyöryläksi heti kuin mahdollista ja ompelin kiinni paitaan nähdäkseni, miten hiha siihen sopii. Sopihan se, ja jämähti kiinni. En saanut enää yhtä kerrosta purettua ommeltuani hihan kiinni paitaan, joten nyt siihen jäi tuommoinen yksi pylväskerros, joka ei niin silmääni miellytä. Mutta en pura kiinni ommeltua saumaa enää, vaan sinnittelen sen kanssa loppuun asti.

Kerrottakoon, että tuon hihan jatkaminenkin on ollut melkoista seikkailua ylös alas..

Tällä hetkellä kainalosta eteenpäin on menossa ehkä neljäs kerta.. tai viides. Olen mennyt jo laskuissani sekaisin jo. (Huom. keritty lankakerä, joka paljastaa että hihaa oli tehty jo melko pitkälle, kunnes taas päätin purkaa, kun en ollut kavennuksiin tyytyväinen..) Ja kuten olette ehkä kirjoituksestani huomanneet, minussa on virinnyt jonkin sortin vimmaisuus koko sappermentuuran#%%!!¤! operaatio paitaa kohtaan. Mutta keskenhän en tätä jätä.

Tällä hetkellä olen siis kaikesta huolimatta hihaan tyytyväinen ja jatkan sen pituutta kokopitkäksi, vaikka jossain vaiheessa ajattelin tekeväni 3/4-hihat. Sen verran ärräpäitä on mielessäni kuitenkin vilistellyt hihaa virkatessani, että seuraava projektini tullaan tekemään tiukasti jonkin ohjeen mukaisesti..

Rentoa viikonloppua ja myöskin erinomaista alkanutta vuotta kaikille tasapuolisesti :)