Kohti joulukuuta

Niin hurjalta kuin se minusta tuntuukin, niin ensi sunnuntaina on joulukuun ensimmäinen päivä.

Siippa osti partiolaisilta kalenterin jo monta viikkoa sitten, mutta 1 kalenteri ei meidän huushollissa taida riittää. Suklaakalenteri kuulemma täytyy vielä hankkia. Lisäksi keksin meille yhdessätekemisjoulukalenterin.

Etsin siihen sopivaa joulusukkaa tanskalaisesta tilpehöörikaupasta, kun olin mainoksessa nähnyt sopivanlaisen. Sukka oli niin tökerösti tehty, että kauppaan jäi. Eilen istahdin iltasella sohvalle, ja virkkasin ensin yhden sukan, esittelin siipalle ja päätin sitten tehdä hänelle omansa. Kirjoitamme kumpikin siis lappusia, joissa on jotakin kivaa yhdessä tekemistä (ei siis siivoamista, tiskausta ja ikkunoidenpesua ;). Vuoropäivinä saalis löytyy jommankumman sukasta.

Katsotaan, mitä tuleman pitää. Sukat ovat ainakin jo valmiit :)

Viininpunainen sukka on minun, ja harmaa sukka on siipan.

Kokoa sukkasilla on vähän enempi kuin tulitikkuaskilla.

 

Patalappuja ja epäkuvauksellinen herrashenkilö

Tulimme Rakkaan Kolliherramme Mörkön kanssa viikonlopuksi visiitille kotikonnuilleni.

Perjantai-ilta meni patalappuja virkatessa. 

Rakas Kolliherra Mörkö huolehti yleisestä lämmöstä ja tasaisesta taustapurinasta.

Patalaput valmistuivat lauantaina, ja vein ne ystävälleni tupaantuliaislahjaksi. 

Mörkö jäi pitämään seuraa äidilleni.

Vasen patalappu: Diagonally crocheted pot holder Oikeanpuoleinen patalappu: Crochet flower hot pad

Tänään sain kuningasidean. Päätin jättää joulukorttiaskartelut tänä vuonna väliin, ja koristaa kortin Upealla ja ah - niin ihastuttavalla Mörkö-aiheisella kuvalla. Siinä vaiheessa kun solmin kaapista löytämäni punaisen kanttinauhan herran kaulaan, oli kuvauksellisuus, myötämielisyys ja paikallaanpysvyys tipotiessään.

 

Kehuin kissaa, ja maanittelin. Yritin jopa houkutella sen puukoriin istumaan priimakuvaa varten. Noukin sieltä kaikki halotkin pois.. Ei kelvannut, vaikka muuten se nököttää puukoreissa hyvinkin mielellään.

 

Sain kuin sainkin napattua kissasta lopulta kuvan, joka on mielestäni julkaisukelpoinen joulukorttiin.

Palkinnoksi Mörkö sai lopuksi leikkiä kanttinauhalla, johon ilmestyikin melko nopeasti taistelutahtoinen rivi hammaslävistyksiä.. ;) 

Crovontuli-huivi

Yksi parin kuukauden projektini on nyt vihdoin valmis esiteltäväksi.

Se ei ole revontuli, vaan Crovontuli.

Koukku: 4,5 mm
Lanka: Cewec Marino Soft

Crovontuli-huiviin löydät ohjeen täältä. Sovelsin ohjetta hiukan, ja tein puoliympyrän. Virheitä huivissa vilistää kuin hiiriä navetan vintillä, mutta ei syynätä pylväiden määrää liian tarkasti ;)

Mitäköhän sitä sitten tekisi.. joulujuttusia?

Kiva päivä

Pakko kirjoittaa, sillä tänään oli kiva päivä.

Menin töistä suoraan torstai-sushilleni ja huomasin vakipaikassani, että minut muistetaan jo. Sain nimittäin kaupan päälle annokseeni yhden makin (Wikipediassa kuvat eri "lajeista", lunttasin täältä). Ja jälkkäriksi toivat vielä kupillisen haudutettua teetä. *hymy*

Siitä jatkoin kylläisenä irkkutanssitunnilleni. Olen huomannut, että sushiannoksen sulatteluun riittää puolituntinen aterian ja tanssitunnin välissä, mutta hampurilaisella käytyäni olo on tukala koko tanssitunnin. Tein hampurilaisvirheen sen yhden kerran ja siirryin seuraavalla viikolla takaisin torstaisushirutiiniin.

Kotiin tullessani pihalla oli lyhty palamassa, ja keittiön pöydällä odotti kirje kummitytöltä. Lisäksi siippa oli tehnyt sadonkorjuun kasvimaallamme, joka on kasvaa röhöttänyt omassa rauhassaan koko kesän.. ;) Mutta satoa tuli, pikkuruisia kaskinauriita ja porkkanoita, sekä hurrrrrjan paljon persiljaa. Nyt on sovellussoppa liedellä kiehumassa omista ja muiden antimista, ja siippa sitä maustamassa. Hän kun osaa sen touhun paremmin.

Satoa

Torstai on ollut ja on vuodesta toiseen lempipäiväni.

Mistä viikonpäivästä te tykkäätte eniten, vai vaihteleeko se kovastikin?

Afrikankukkatossut

Uudet nilkkaimet saavat nyt odottaa kenkieni kuivumista.. Niihin meni nimittäin mehua.. litra. Hyvää äitin tekemää mehua. Kokonainen litra. Nyyh. Laitoin nimittäin tänään kotopuolesta lähtiessä mehupullon samaan kassiin kenkieni kanssa. Ja tänne kotiin päästyäni kenkäpussi tipahti käsistäni soralle, ja RiTs sanoi lasipullo kassissa ja pihalle levisi soma mansikkamehun tuoksu.. Hyvä ajomatkalla hankittu tuuleni oli kieltämättä tipotiessään, kun kannoin mehusta tahmeat kengät sisään. Voihan maanantai, sanon.

Mutta. Käsitöihin.

Annoin toisellekin 30 vuotta täyttäneelle ystävälle viikko sitten lahjan. Tein hänelle tossut. Virkkasin afrikankukkaneliön, ja sen ympärille sitten kokosin lopun tossun.

Tässä tossut ilman täytettä

Ja tässä tossut ovat jo tyytyväisellä omistajallaan. Kehui niitä lämpimiksi :)

Tänä aamuna oli huurretta maassa Etelä-Suomessakin, villaista siis ylle, jotta taretaan!

Harmaat virkatut nilkkaimet

Lämmin kiitos kommenteistanne edelliseen kirjoitukseeni. 

Nyt on kuitenkin taas aika esitellä käsitöitä :) Viehätyin nimittäin jokin aika sitten kovastikin Prinsessajuttu-blogissa olleista piparkakkureunaisista villasukista.

Ne olivat niin kovin somat, että pohdin, kuinka itsekin voisin hiukan prinsessailla. 

Eilen illalla sitten kävin äidin lankapurkilla, josta sain käsiini harmaata sukkalankaa vuodelta nakki ja muusi.

Aloitin virkkaamisen testaten ensimmäistä kertaa pylväiden virkkausta suoraan ilman ketjusilmukoita. Opastusta siitä, mitä tarkoitan, voit kurkkia täältä Dropsin videosta.

Ensimmäisen nilkkaimen sain valmiiksi eilen, napit nilkkaimiin löytyi äidin nappirasiasta. Toisen viimeistelin tänään mummolassa käydessämme. Ja tällaiset niistä sitten tuli:

Ja tältä ne näyttävät ilman jalkojani. 

Olen näihin hykerryttävän tyytyväinen *hyrr*hyrr*

PS. Mukavan joustavan pinnan saa aikaan puolipylväillä aina vain takasilmukkaan virkaten.

Kohti isänpäivää

Onpas ollut semmoinen viikko, etten pahemmin koneella ole viitsinyt kotosalla istuskella.

Meren hiomia kiviä Nizzan rannalta parin viikon takaa.

Koko viikon on joka tuutista tullut mainoksia huomisesta isänpäivästä, ja huomaan olevani siitä ihan suunnattoman katkera. Viime vuoden isänpäivä meni isän elokuisen kuoleman vuoksi vielä samassa surun aallossa. Nyt huomaan surun sijasta tuntevani ärtyisyyttä siitä, etten minä saa huomenna laulaa isälleni. Haudalle en viitsi mennä onnittelulauluja laulamaan, sillä se ei taitaisi olla ihan viisasta. Enkä sitä tosissani siis ole ajatellutkaan - älkää huolestuko. ;)

Radiossakin toitotettiin isän muistamisesta eilen kotopuoleen  ajellessani, ja vaihdoin kanavaa joka kerta, kun joku mainitsi sanan Isä. Loppumatkan päätinkin sitten kuluttaa lauleskelemalla kaikenlaisia lauluja, kunnes yhtäkkiä huomasin laulavani kappaletta "Päivä vain.." ja tuli itku. Lauloimme kappaleen isän hautajaisissa, sillä isä eli päivän vain ja hetken kerrallansa sinnitellen kanssamme 19 vuotta saatuaan diagnoosin aivokasvaimesta.

Miten iloinen olenkaan niistä 19 vuodesta! Isä sai niin pitkän jatkoajan, vaikka ennusteet alkujaan olivat kaikkea muuta kuin hyvät. Tunnen myös jonkinlaista ylpeyttä isän jatkoajasta, kun kerron siitä vieraammille. Ja olen niin ylpeä isästäni. En koskaan kertonut sitä hänelle, en varmasti edes ajatellut asiaa silloin, kun hän vielä vuosi sitten kesällä makasi kotisohvalla, ja istuin hänen vieressään höpötellen kuulumisiani niin kovalla äänellä ja selkeästi artikuloiden, että hän varmasti kuuli ja ymmärsi. Isällä kun oli huono kuulo, ja viimeisinä vuosina asiat piti esittää oikein selkeästi.

Ärtyisyyteni hälvenee nyt tätä kirjoittaessani, sillä nythän minäkin muistan isääni. Muistan isääni ja ajattelen hyviä asioita. Isälle esittelin aina kaikki uusimmat käsityöni täällä kotona käydessäni. Yhden serkulleni tekemäni maton me päättelimmekin yhdessä. Nyt jälkeenpäin olen ajatellut, että isäreppana ei huonokuntoisuutensa vuoksi olisi edes päässyt karkuun, kun istahdin hänen viereensä sohvan reunalle käsityösaaliini kanssa. Uskon kuitenkin, että hän piti yhteisistä höpöttelyhetkistämme, enkä unohda sitä lämmintä katsetta, kun hän jotain työtäni hypistellessäni katsoi minuun ja sanoi: "Hieno."

Sitä lämmintä katsetta minä ikävöin ihan hirveästi, ja yritän valokuvista vielä sen tavoittaa.

Onneksi on muistot.

Huomenna on hyvä päivä muistaa isää. 

Olen tehnyt sitä enemmän tai vähemmän koko viikon - kuukauden - vuoden.

Rauhallista isänpäivää kaikille!

Kattausliina ja lasinalusia - ja mitä sitten tapahtuikaan?

Vietin mainion viikonlopun ystävieni kanssa. 

Kaksi heistä oli vast'ikään täyttänyt 30 vuotta, joten sitäkin tuli juhlistettua. 

Toinen pyöreitä täyttäneestä ystävistäni pitää kovasti mintunvihreästä, joten hänelle virkkasin kattausliinan sekä lasinalusia Prinsessajutun blogissa julkaistuilla ohjeilla. Kattausliinan ohje  *klik*täällä*klik* ja lasinalusten ohje *klik*täällä*klik*

Ja tämmöinen setti niistä tuli :)

Eilispäivä meni rauhallisesti.

Virkkasin ja sain tuuman. 

Oikein innostuinkin, kun päätin perehdyttää nämä kolmekymppiset virkkauksen saloihin. 

Otin käsityönurkkauksesta nöttöspurkkini, josta uudet oppilaani saivat valita mieleisensä langan.

Virkkauspenaalistani valitsin sopivan kokoiset koukut.

Touhu aloitettiin ketjusilmukoilla.

Jatkettiin kiinteillä silmukoilla.

Ja seuraavaan kerrokseen taiteiltiin kiinteitä silmukoita, puolipylväitä ja pylväitä.

Luomus pyöritettiin lopulta ruusuksi.

Ja illanviettoon lähtiessämme se komeilikin jo ystäväni sormessa. 

Luomisen ja onnistumisen riemua parhaimmillaan!

Tästä jäi hyvä mieli! :)

Mukavaa sunnuntaita kaikille!