Operaatio mekko: Lonkeroita!!!

Toipilaana olen nyt vihdoin ottanut käsittelyyn operaatio MeKkOni. Olin juhannuksenpyhät huterassa kunnossa munuaistulehduksen vuoksi sairaalan hellässä huomassa, mutta nyt tulehdusarvojen laskettua peruslukemiin huomasin jälleen mekkoni, ja se inspiroi jälleen! :)

Virkkasin ensin vyötärön ja siihen seitsenkertaisilla pylväillä vyölenkit. Siitä ylöspäin aloin virkkaamaan toppiyläosaa. Pintaan otin mallia täältä sivulta 78 ohjeesta 196.

Kun korkeutta topissa oli tarpeeksi, jatkoin takaosaa pylväillä korkeammaksi, ja sitten virkkasin lonkero-olkaimet. :) Minulla on visio, miten ne asettuvat lopulta nätisti nappien avulla etupuolelle.

Kun lonkerot oli tehty valmiiksi, aloitin helman teon. Ja taas tuli suunnitelmiin muutos! Olin ensin suunnitellut virkkaavani "terälehdet" pelkillä pylväillä, jättäen jokaisen lehden väliin jonkinlaisen pylväsryhmän. Kaksi kerrosta virkattuani totesin, että pelkillä pylväillä helmasta tulee aivan liian raskas. Olin myös suunnitellut helmaan ruutuvirkattuja kieloja, mutta nekin on jo heitetty romukoppaan (ruutupiirrokseni nimittäin katosi).

Helmankevennykseksi tulee ananaskuvioita, ja siksak-kuviota ja katsotaan mitä muuta keksin. 

On jännittävää nähdä, millainen mekosta sitten ihan oikeasti lopulta tulee. 

Mutta mikä parasta,

ihan takuulla ei oo kellään samanlaista!

*hymy*

Rusinapussi

Halusin virkata pikkuruisen laukun. 

Kävin hakemassa inspiraatiota Sufferiinan Salongista, sekä VMSomasta kopasta.

Lopulta päädyin virkkaamaan 8th Gemin Mandalaohjeen mukaisesti nöttösistä pikkuruista pussukkaa.

Kerros kerrokselta.

Valmistui molemmat puoliskot.

Sitten vielä läppä.

Ja nappi.

Tulipa aika värikäs :)

Tässä voisi pieni ihminen (miksei isompikin) säilyttää vaikkapa rusinoita
 tai jotain muuta kivaa..

Aurinkoa päiviinne!

Lempilankakauppa

Marssin eilen töiden jälkeen sadetta uhmaten kohti lankakauppa Kerää, jota on lehdissä kehuttu ja jossa minun on pitänyt vierailemani jo kauan aikaa sitten.

Olin kuin kissa pistoksissa koko päivän töissäkin, sillä mieleni laukkasi tulevan mekkoni ketjusilmukoissa ja pylväissä. Olin jo netistä katsonut langan, jota ostan, mutta lopulta lankojen äärellä iski hetkittäinen valinnan vaikeus. Se vaaleanvihreä lanka oli makuuni lopulta aivan liian hailakkaa, jopa kellertävää. Vaaleanvihreän vieressä oli kirkasta vihreää sekä tummempaa, ja sitten myyjäkin tuli avuksi. Näytin varmaan sen verran epätoivoiselta.

Jäin pohtimaan vaaleanvihreän ja tummanvihreän välillä, ja myyjä kehoitti minua ystävällisesti menemään  kerien kanssa ovelle, missä luonnonvalo paljastaisi todelliset sävyt. Ja kyllä. Tummempi vihreä alkoi tuntua yhä houkuttelevammalta, ja lopulta haalin liikkeestä kaikki 10 kerää mukaan. Yksi napattiin näyteikkunastakin!

Kassalla ilahduin positiivisesti, sillä mekkoni ainekset paketoitiin silkkipaperiin ja sujautettiin sitten paperikassiin. Olin aivan myyty, että oikein silkkipaperiin! Ehkä se paketointi, ehkä vihdoin saamani langat, tai sitten se koko kauppa aiheutti sen, että liikkeestä poistuttuani olin vakaasti sitä mieltä, että olen löytänyt lempilankakauppani. Hymyilytti vaan niin maan perkuleesti, kun lampsin vielä kangaskauppaan ostamaan leveän silkkinauhan mekkooni.

Ja aloittanut olen. Operaatio mekko saa siipan hulluuden partaalle, sillä minä en kykene tällä hetkellä puhumaan mistään muusta kuin siitä. ;)

Operaatio Mekko

En ole vielä päässyt lankakauppaan, onhan sunnuntai. Mutta visioinut olen sitäkin enemmän.

Perjantai-iltana uni ei sitten ottanut tullakseen ja suunnittelin vielä sängyssä, että vihreä mekosta juu ainakin tulee. Vielä silloin suunnittelin, että virkkaan auringonkukan vyötäisille. Eilen suunnitelmani kuitenkin vaihtui leveään vihreään silkkinauhaan, joka solmitaan rusetiksi.

Surffailin näille sivuille etsimään ohjetta yläosan tekoon ja piirsin sitten jonkin sortin kuvan, kun keksin, millainen helmasta tulee. Helma näytti orvolta, joten piirsin mukaan pikkuruiset kielot. Suunnittelin, että ompelisin helmaan virkattuja kieloja. (Huomaan hurahtaneeni nyt jostain syystä kieloihin)

No tänään sitten päätin, että virkkaankin kielot ruutuvirkkauksella suoraan helmaan. Etsin netistä kuvahaulla epätoivoisesti virkattua ruutuvirkkauksella tehtyä kieloa. Ja törmäsin koko ajan oman blogini kuviin (vaikkei täällä ole kuin ei-ruutuvirkattuja kieloja ja Kielo-langasta tehtyjä juttusia)! Mitään ruutuvirkattua ei löytynyt, kunnes tajusin kokeilla hakua englanniksi, ja johan löytyi. Tihrustin täältä löytyvästä pitsiliinasta ruutu ruudulta kielon mallin.



Näillä näkymin virkkaan siis yläosaksi topin, jonka vyötäisille tulee leveä nauha rusetille. Ja mekon helma tulee olemaan yksi valtava pitsiliina! :D Tähän mennessä suurin virkkaamani pitsiliina taitaa olla halkaisijaltaan 45 cm, joten saas nähdä, ennätänkö virkkaamaan mekkoni valmiiksi ennen elokuun puolta väliä. Mattojahan ei lasketa, kun matonkude on niin paksua, että siitä saa nopeasti metrinkin "liinan" aikaiseksi. Ja matonkuteesta en mekkoani tee, sehän saattaisi painaa mooonta kiloa, ja olisin ihan lysyssä kun sen päälleni laittaisin.

Huomenna huomenna suuntaan heti töiden jälkeen lankakauppaan!

Sisilisko ja ja ja INSPIRAATIO!

Innostuin lipittämään kahvia tänään pitkin päivää, kun olin vapaalla. Ja tuleepa tämäkin päivä, että kirjoitan blogiini kahdesti saman päivän aikana.

Siippa toimi ideariihenä päivällä nähtyään Kielokorttini. Sanoi, että kielonvarsi tuo mieleen liskon. 

No minähän innostuin!

Imuroinnin lomassa istahdin harva se kerta sohvalle virkkaamaan häntää, varpaita ja päätä. Ajattelin olleeni oikeinkin kekseliäs, mutta nyt illalla Etsyn puolella piipahdettuani totesin, että johan on virkattuja liskoja virkkausmaailma väärällään. Mutta eipä se menoa haittaa, kun idea syntyi loppujen lopuksi siitä, että joku näytti joltakin. Samoinhan kävi aikanaan Poronpäiden kanssa, että lumihiutaletta virkatessa näinkin hiutaleen sijaan poron ja tein poronpäitä.

No surffasin sitten ravelryssä, ja törmäsin I-h-a-n-a-a-n harmaaseen kudottuun/neulottuun mekkoon. Henki oli salpautua, kun sen kaunottaren näin. Oih. Onneksi minullekin on tulossa kudottu mekko. Äiti nimittäin tekee minulle ensi jouluksi punaisen villamekon. Siitä tulee ihana.

Mutta pääkopassa lähti mekon nähtyäni ideat vilistämään. Minä nimittäin täytän loppukesästä pyöreitä vuosia, ja olen halunnut itselleni vihreää mekkoa. En vain ole löytänyt sitä oikeaa nettikaupoista tai katukaupoistakaan. Ja olen sillä tavalla konstikkaan mallinen, ettei minulle ihan joka vaate sovikaan. Juu'u, ehkä arvaattekin, mitä minä aion..

Surffasin siis lankakauppojen sivuille kuolaamaan vihreitä lankoja, ja tuskailin lauantaityöpäivää, joka kestää yhdeksästä viiteen. Olen siis töissä silloin, kun lankakaupat olisivat avoinna, jotta pääsisin huomenna hypistelemään ja tekemään ratkaisevia mukanaan vieviä päätöksiä. Ja lanka saisi olla vähän paksumpaa, ettei valmistumisessa menisi miljoonaa vuotta. Jos semmoista 4 mm:n koukulla virkattavaa löytäisin.

Varsinaista höpötystä ja touhotusta, mutta olen tällä hetkellä suorastaan täpinöissäni!!! Saas nähdä, nukunko ensi yönä ollenkaan, kun mietin lankakaupassa odottavaa mekkoani. Pitää vielä mallikin suunnitella, kun siitä ei tällä hetkellä ole kuin vinha visio minun päässäni..

Tämmöistä täpinää ei ole ollut sitten peittoni valmistumisen. 

OleN NiiiiN  KovAstI kaivannut tätä 

- tätä inspiraation hurmaa!!!!

"Luo kielojen kukkivain.."

"On neitonen kaino armainen, 

mi aamuna sunnuntain,

Käy lehdikon varjoon lähtehellen

luo kielojen kukkivain.

Ja poimii sieltä seppelehen

niin tuorehen ja tuoksuvaisen.

Mitäs täällä tapahtuu?

Vaan kenpä lienee neito tuo,

Kuulin kameran räpsyvän, ja totta kai tulin paikalle!
Ai miten niin tiellä?

ja kelle hän seppeleen suo?"

Virkatun kielon ohjen löydät TÄÄLTÄ

Sanat kappaleesta Häämatka (Liksom en herdinna), 

Carl Michael Bellman, suom. P. J. Hannikainen

Pyykkipoikain pussukka

Soitin viikko pari sitten ystävättärelleni ja kerroin hurjasta virkkauskärpäsen puremasta. Vähän kaipasin sysäystä, että mitä pureman jälkimainingeissa virkkaisin. Hän sitten ystävällisesti antoi sysäyksen kertoessaan, että saattaisi ehkä tarvita pyykkipojilleen pussukkaa.

Surffasin sivustolle, jossa on kaikenlaisia kivoja virkkausmalleja. Valitsin ohjeen nro 14 sivulta 8, ja aloin virkkaamaan. Pohjaan virkkasin pätkän ketjusilmukoita, ja seuraavan kerroksen virkkasin pylväitä ympäri koko ketjusilmukkapätkän. En malttanut tehdä sen kummempaa pohjaa, sillä halusin päästä näkemään, miltä kuvio näyttää. Olen kieltämättä vähän malttamaton..

Tällainen pussukasta lopulta tuli. Virkkasin reunaan vielä lenkin, josta pussin voi ripustaa roikkumaan joko naulaan, tai vaikka vyöhön. Minun pyykkipojileni pussukka piisaa erinomaisesti, toivottavasti myös ystäväni nelihenkiselle perheelle.. Pussi kyllä venyy, joten kai se isommallekin määrälle piisaa..

Siipan vanhemmat lähettivät minulle auringonkukan viime viikonloppuna.

Sen myötä toivotan

Aurinkoa päiväänne!